Digiloikka

No nytpä on Ajan Musiikki tehnyt taas yhden digiloikan, kun kurssikavereista inspiroituneena asensin tänne hieronnan sivulle sähköisen ajanvarausjärjestelmän. Koskaan ei ole tavoittaminen ollut vielä näin helppoa! Siellä klikataan vaan haluttu hoito ja kalenterista valitaan avoimiksi laittamistani ajoista itselle sopiva. Voilà, helppoa!

Erityisesti maaliskuun viimeisellä viikolla Kaustisella ja huhtikuun ensimmäisellä viikolla pääkaupunkiseudulla on monta vapaata aikaa vielä, koska silloin ollaan koulusta poissa töissä. Tervetuloa! Ja soitellakin toki edelleen saa, paperikalenterista en vielä ole luopunut!

Musiikin puolella digiloikkia on tullut jo aiemmin, kun äänittämiset oon tietenkin jo vuosia tehnyt koneen kanssa. Sitä toimitankin täysillä taas aivan pian, kun Esmeralda-levytys lähenee. Mieltä virkistävänä uutuutena otan siihen sessioon käyttöön vähän uutta soundia nauhamikkiparin muodossa. Tämäkin tuli inspiraationa vuoden takaisessa OWT-äänityssessiossa, kun niitä näin taitavasti käytettävän. Kiva oppia uutta.

Ennen sitä käyn kuitenkin luikauttamassa levylle yhen 17 laulun setin… 😀 Onhan nämä joskus tällaisia päätä huimaavia juttuja, mutta kivaa on ehottomasti päästä jälleen mukaan itse asiaan. Toivottavasti digiloikkaan kuuluvaa korjailua tarvitaan kuitenkin mahdollisimman vähän.

Erilaisia opettamiseen liittyviä ideoita on pyörinyt viime aikoina päässä useampia. Osa jopa käyttökelpoisia. Digiloikan voisi tehdä myös sillä puolella monessa kohdassa, sain koulutuksen opettajaksi vielä piirtoheitintä käyttämällä.

Nyt vuosia muhimassa ollut jäsenkorjaustaitojen kehittämiseen ja niiden opettamiseen littyvä projekti on yllättäen havahtunut valveunestaan. Ehkä siinäkin on mainio tilaisuus miettiä ikivanhojen ja umpimodernien metodien suloista yhteensulattamista. Soitonopetuksessa oon nykytekniikkaa aktiivisemmin käyttänyt; rajattomissa mahdollisuuksissa riittää opiskeltavaa loputtomiin. Sisällöissä toki täysin samoin.

Ehkä äänenkäyttö ja -huolto -luentonikin olisi päivitettävä. Siinäkin digiloikka on vasta ensiponnistuksen jälkeisessä alaskaartuvassa ilmalennossaan. On ollut jo hyvän tovin 😀

Kyllä tekemistä riittää. Näkemisiin!

Mietteitä Tallarin kausikonsertin jälkeen

Eilen ystävänpäivänä kävin kuuntelemassa Pelimannitalossa Tallarin ystävänpäiväkonsertin, joka oli myös samalla Ritva Talvitien eläkkeelle lähtökonsertti.

Tämä tilaisuus oli yksi Tallarin kausikonserttien sarjaan kuuluvista. Kyllä saatoin ylpeänä olla tyytyväinen, kun tupa oli jälleen täysi. Tämä konserttisarja on nimittäin aivan omakätinen aikaansaannokseni. Oikeastaan se on isoin myönteinen asia, jonka sain aikaan ollessani määräaikaisena Tallarin talousvastuullisena taiteellisena johtajana 2012-15.

Tuo oli Kansanmusiikkisäätiön konkurssin jälkeistä toipumisen aikaa. Ensin Tallari oli johdettavanani Kaustisen kunnan yksikkönä. Sitten se siirrettiin myöhemmin nykyisen ylläpitäjän, Kansanmusiikki-instituutti ry:n alle, instituutin ja museon rinnakkaiseksi yksiköksi.

Tallarilla ei oikein ollut keikkaa. Yleisradio oli vetänyt yhtyeeltä pois vuosikymmenet voimassa olleen rahoitusosansa. Yhtyeeltä odotettiin suurta oman rahoituksen osuutta budjettiinsa keikkojen ja opettamisten tuloina. Opettaminen eri oppilaitoksissa näytti jo kasvavan tulonlähteenä yhtyeen keikkoja merkittävämmäksi.

Pohdin ja kehitin erilaisia konsepteja. Lopulta päädyin miettimään, että Tallari kuitenkin lopulta on samalla tavalla valtionosuusorkesteri kuin ovat kaupunginorkesteritkin ympäri maata. Yhtyeeltä kuitenkin puuttui säännöllinen konserttisarja, jolla olisi vakituinen konserttipäivä, kausikortit ja vakiokävijät sekä vaihtuva mielenkiintoinen ohjelmisto. Tavoitteenani oli luoda konserteista sellaisia toimivia paketteja, joita saisi sitten muihinkin saleihin ja tapahtumiin helpommin myytyä uudelleen esitettäviksi.

Päätin alkaa toimeen, koska taloudellinen paine päälläni oli todella kova ja raskas kantaa. Jos jollain omalla toiminnallani pystyin jotain parannusta tilanteelle saamaan aikaan, sen myöskin tein. Vierailevia esiintyjiä palkattiin mm. pitämieni palkattomien virkavapaiden säästyneillä rahoilla.

Konserttisarjaideani oli menestys. Saimme houkuteltua kävijöiksemme kausikorttilaisia ja muuten säännöllisesti konserttiin tulijoita ihan hyvän joukon. Aluksi konsertteja pidettiin Kaustinen-salissa, koska mielestäni paikkakunnan paraatipaikka ja silloisen toimitalomme sydän oli oikea paikka “Kaustisen kaupunginorkesterin” esiintymispaikaksi. Myös talon aulaa kokeiltiin konserttitilana.

Kansantaiteenkeskuksessa Tallaria vaivasivat sisäilmaongelmat. Tähän reagoitiin työnantajan puolesta päätöksellä siirtää yhtyeen toiminta Pelimannitaloon väistötiloihin. Pian tämän päätöksen syntymisen jälkeen sairastuin itse sydänlihastulehdukseen ja jouduin 2kk sairaslomalle. Tuona aikana Tallari toimi triona, Ritva, Katri ja vastavalittu Sampo olivat silloin jäseninä. He kokeilivat pitää kausikonserttia myös ktk:n intiimimmässä Museosalissa.

Sairastamiseni aikana yhtye muutti Pelimannitalon yläkertaan. Palasin töihin määräaikani viimeiseksi puoleksi vuodeksi Trion kylkeen ja pelimannitalo osoittautui minustakin hyväksi toimipaikaksi Tallarille. Lopulta kausikonserttien pitopaikaksi vakiintui Pelimannitalon iso tupa. Tottahan se on, että lähes täydessä 90 henkeä vetävässä tuvassa on intiimimpi ja lämpimämpi tunnelma kuin samalla väkimäärällä 300 hengen konserttisalissa. Tällä perusajatuksella konserttisarja näyttää toimivan edelleen hyvin. Onneksi kaikki meni näin parhain päin.

Eilisessä konsertissa siis istuin ihan virallisen lipun ostaneena kuulijana ja kuuntelin juontoa, jossa sanottiin kutakuinkin, että “kausittaisia konserttejahan Tallarilla on ollut aina. Mutta sitten kun toiminta muuttui säännöllisemmäksi, pidimme konsertin xx, josta ohjelmistoomme jäi kappale xx”. Tämä juonto herätti minussa tunteita ja muistoja ja siksi kirjoitan tämän nyt.

Itse pidän nykyistä kausikonserttien sarjaa erinomaisena ja menestyneenä toimintana. Tiedän aivan itse sen perustaneeni ja tehneeni lujasti töitä sen eteen. Olen ylpeä aikaansaannoksestani. Pidän sitä tuon raskaan, mutta ajoittain varsin antoisan työpestini suurimpana ja hienoimpana tuloksena ja olen onnellinen siitä, että toiminta jatkuu samaan suuntaan, mihin sitä aikanani lähdin viemään. Onnea ja menestystä Tallarille!

Raikkaan tuulen tuliaisia

Sydäntalven alkaessa mennä vähitellen ohi on minulla aika jälleen herätä eloon. On ihana huomata, että parin kuukauden totaalihiljaisuuden jälkeen on musiikin puolella jälleen alkanut näkyä elämässäni elonmerkkejä. Tämähän on suurin syy siihen, miksi minulla muitakin toimialoja on ja miksi hierojakouluakin parhaillaan suoritan, että musiikkiuran kuolleisiin hetkiin olisi toimeentuloa. Jos on hieronnan tarvetta, niin siitä vain aikaa varaamaan. Erityisesti viikolla 13 Kaustisella ja viikolla 14 pääkaupunkiseudulla olisi edullista hierontaa tarjolla, silloin suoritan kouluun liittyvää harjoittelua alennetuin hinnoin!

Sain pitkästä aikaa mieluisan pyynnön. Ystävälläni Matilla on eräs levyprojekti kesken ja hän tarvitsee levylle laulajaa. Luonnollisesti suostuin ilolla! Ihan superkivaa!

Freija uusi albumi on miksausvaiheessa. Ensimmäiset raidat on jo kuultu ja todella todella hienoa siitä jälleen tulee. Laitisen Matti sitäkin jälleen vääntää ja on se kyllä niin ammattimies soundien kanssa kertakaikkiaan. Todella malttamattomana odotan lopullista albumia!

Mulle tuli muuten eteen eräs varsin kiinnostava nuotinnus- ja levyntekoprojekti, jota aion edistää ja toteuttaa myöhemmin tänä vuonna. Siitä kerron lisää tuonnempana, mutta on tosi nasta huomata, että osaamiselleni olisi ihan oikeaa käyttöä.

Esmeralda-levyn teko alkaa olla käsillä. Kysehän on Susanna Kentalan säveltämistä lastenlauluista, joita muutaman kerran on jo esitettykin. Tänä keväänä teemme niistä levyn, jonka äänitän.

Sain juuri pari päivää sitten viestin Elisa Laiholta, että hänen uudelta albumiltaan on julkaistu ensimmäinen raita. Tykkäsin paljon! Tuskin maltan odottaa, että päästään esittämään näitä yhdessä niinkuin suunniteltiin!

Kuuntelpas alta. Jos pidät, niin levitä linkkiä muillekin!

Minulla itselläni on yleensä vuosi kuin vuoristorata. Parhaillaan mennään hyvää kyytiä kohti kevättä ja ihan parhaita fiiliksiä! 🙂 Palataan!

Tänään tehtiin Jesse Kaikuranta ja Tallari -keikka Kalajoella :)

Tänään konsertoimme Kalajoella Virta-salissa. Oli kiva soittaa yhdessä ja syntyi hyviä tunnelmia.

Muistutan tässä samalla seuraavasta keikasta, Ylivieskan Akustiikka-salissa 5.4.2019 klo 19.00. Kaikki mukaan!!

Muutama ihminen olisi vielä sopinut katsomoon lisääkin, mutta kiitos kaikille paikalle tulleille.

Hyvää uutta vuotta 2019!

Vanha vuosi saatiin saateltua historiaan ja edellisessä postauksessa jo pientä yhteenvetoa teinkin.

Uusi vuosi alkaa taas ja ainakin seuraavaa minulla on tiedossa:

-yritän saattaa opinnot valmiiksi ja saada koulutetun (urheilu)hierojan paperit keväällä käteen.

-Freijan kanssa aktivoidutaan ja tehdään balladilevy valmiiksi sekä julkaistaan se.

-Tallarin ja Jesse Kaikurannan kanssa keikkaillaan ainakin
26.1.19 klo 18 Kalajoella Virta-salissa,
5.4.19 klo 19 Ylivieskan Akustiikka-salissa ja
28.6.19 Haapavesi Folk -festivaaleilla.

-Susanna Kentalan ryhmän kanssa valmistetaan päivitetty versio Esmeralda -virkeä vasikka -esityksestä ja varmaan jotain äänitelläänkin 😉

-Hanni Auteren On the Way There -biisin levytys julkaistaan ja julkkarikeikkaakin on tiedossa.

-Kaustisen Hääkuoron kanssa valmistellaan uutta ohjelmaa ja viritellään yhteistyötä Kansantanssiryhmä Ottosten ja kansanmusiikkiyhtye Häävin kesken. Kuoro päivittää myös sekä hengellisen että kansanlaulukonserttiohjelmistonsa kevään harjoitusten kuluessa, kesäksi.

-Soolouran puolella päivitän keikkasettiäni ja uutta musiikkiakin syntyy vähitellen -viimeaikoina ajatus on lepatellut instrumentaalien puolella. Myös yksinlaulu-soolosaksofoni -ohjelma on työn alla. Olen myös valmiina keikalle, jos synttäreillä tai siunaustilaisuudessa on laulajalle tarvetta.

Tässähän sitä jo onkin alkuunsa vähän puuhaa. Toki opetukset jatkuvat aiempaan tapaan ja bussia meen ajamaan taas kesän kiiresesonkiin Åbergin linjalle, kunhan tuo koulu ensin saadaan vietyä loppuun. 

Soittokeikkoja, laulukeikkoja ja hierontoja kaipaan kalenteriini lisää. Toivottavasti kesän hääparit tarvitsevat esim perinteistä viulupelimannia säestyksen kera, sitä olisi helposti ja edullisesti tarjolla 🙂
Freija tekee mielellään lisää keikkaa myös.
Aina ovat edelleen olemassa myös Elisa Laiho Acoustic Flow akustisine poppeineen ja oma bilebändini Syntax Flynn, joka tarvittaessa soittaa häävalssien perään ensin vanhaa tanssimusaa ja vaikka toisen setin osastolta rock-disco, jos vain tilaisuudessa sellaisen tarvetta on.

Tuleeko mieleesi jokin yhteistyön mahdollisuus? Ota yhteyttä! 🙂

Joulumieltä, lepoa ja innolla kohti uutta vuotta!

Kiitos kaikille asiakkaille ja yhteistyökumppaneille kuluneen vuoden yhteistyöstä! 

Tänä vuonna 2018 on tehty hyvin monenlaisia töitä. Alkuvuodesta painettiin todella hommia hiki hatussa ja saatiin ulos aivan onnistunut levy Jesse Kaikurannan ja Tallarin kanssa. Oma roolini levyllä oli monimuotoinen, kun soitin, lauloin, äänitin ja miksasin -osin myös tuottelinkin. Lopputulokseen voi olla aivan tyytyväinen.

Freijan kanssa oltiin alkuvuodesta aktiivisempia, kun teimme konserttikeskuksen koulukeikkoja. Balladilevyä äänitettiin ja kohtahan sitäkin jo odotetaan tulevaksi ulos. Siitä tulee hieno! Tulevana vuonna keikkaillaankin taas kulunutta syksyä aktiivisemmin.

Hanni Auteren levytys “On the Way There” äänitettiin myös keväällä ja senkin julkaisu taitaa olla pian ajankohtainen. Esimakua on kuultu jo ja aika lupaavalta kuulosti. Kannattaa tsekata sekin, kunhan ilmestyy! 

Kaustisen Hääkuoro konsertoi johdollani aika monta kertaa. Oli kirkkokeikkoja, kansanlaulukonserttia ja nyt joulun alla kolme kokonaista joulukonserttia tuoreella ohjelmistolla. Kuoro on kehittynyt ja yleisöpalautteen perusteella vaivannäkömme on kannattanut. Kehuja on kiva ottaa vastaan, kun on tehty töitä tosissaan. 

Syksyn kuluessa tuli sitten vielä tuo Mysteeriokin vastaan ja siinä otin pitkästä aikaa isompaa roolia soololaulun saralla. Toki saksofonin ja viulunkin soittaminen olivat esillä. Aivan onnistunut olo niistäkin jäi ja toiveikas siinä mielessä, että jospa lauluani toistekin jossain tarvittaisiin.

Opinnot papereiden saamiseksi hierontatyöstäni etenivät lopulta ihan hyvin ja uskoakseni keväällä on koulutetun hierojan sekä urheiluhierojan paperit kädessä. Kun teen täysipäiväisen opiskelun ohella normaalit työni koko ajan, on oma fysiikka välillä aika kovalla rasituksella. Myös jaksaminen oli syksyn pimeimpänä aikana aivan rajalla. Nyt kun siitä on selvitty, on ilo lähteä kohti kevättä -silloin olen aina parhaimmillani, toivottavasti niin on tulevanakin keväänä.

Eiköhän sitä sitten koulun päätyttyä jouda jälleen soittokeikkojen ja hieromisten välissä myös totutusti Espooseen Åbergin linjan autojakin ajamaan. Ja jospa sitä jotain aivan uuttakin keksisi tässä sitten vähin erin.

Ollaan kuulolla! Hyvää Joulua ja onnellista tulevaa vuotta 2019! 

Kaustisen Hääkuoro: “Oi joutuos kirkkahin jouluyö”

Tiedote, julkaisuvapaa heti. Kaustisen Hääkuoro: “Oi joutuos kirkkahin jouluyö”

Kaustisen kirkko 9.12.18 klo 19
Kokkolan kirkko 17.12.18 klo 19
Ullavan kirkko 18.12.18 klo 19

Kaustisen Hääkuoro riemuitsee, ihmettelee ja toivottaa joulun tervetulleeksi tällä kertaa hengellisen joulukonsertin sävelin. Kansanmusiikkiohjelmastaan tunnetun kuoron ohjelmaan on luonnollisesti valikoitunut Kaustisen tunnetuimpien pelimannimestarien Konsta Jylhän ja Wiljami Niittykosken joululauluja, mutta myös hieman harvemmin kuultujen tekijöiden, kuten Jorma Järvelän, käden jälkeä. Kuoro piipahtaa ohjelmassaan katolisella keskiajallakin ja sillan sieltä takaisin rakentavat tällä kertaa kansallisromanttiset säveltäjämestarit Pekka Juhani Hannikainen, Toivo Kuula, ja Oskar Merikanto, jonka syntymästä on tänä vuonna kulunut 150 vuotta.

Aaro Kentalan vuonna 1963 perustamaa Kaustisen Hääkuoroa johtaa MuM Arto Anttila. Kuoron viimeisin levytys “Kansanlaulun taikaa” on kesältä 2017. Kuoro vaalii pitkiä perinteitään kansanlauluja ja pelimannimusiikkia laulavana kuorona sekä kehittää itseään jatkuvasti myös raikkailla uusilla avauksilla. Suunnitteilla on jälleen tulevan vuodenkin varalle mukavia reissuja ja uusia kujeita.

Kiitollisin mielin :)

Kiitollisin mielin voin huomata, että panostus kannatti. Tässä stressikierroksia hiljalleen laskiessa on kiva muistella ne muutamat kommentit ja kehut, joita Mysteerion musiikkiosuuksista sain. Lämmittää sydäntä, kuinka hienosti Hääkuorolaisten lauluryhmä sai lyhyessä ajassa vaikeat laulut tsempattua kasaan. Ihanaa, kuinka sitoutuneesti ja innolla ryhmä heittäytyi mukaan.

Itse sain laulaa yksin ja yhdessä enemmän kuin pitkään aikaan -myös omaa sävelkieltäni. Sain soittaa viulua, mistä kovasti tykkään. Sain puhaltaa kolme hienoa näytöstä käyntiin alttosaksofonilla, joka sekin on sydäntäni lähellä.

Palaute kuulosti siltä, että kannatti laittaa  peliin energiaa jopa enemmän kuin hetkellisesti hyvällä olisi irronnut. Jää hyvä mieli!

Kiitos lauluryhmälle, kiitos Kai-Eerikille ja kaikille mukana olleille. Kiitos yleisölle, kun niin runsaasti jaksoitte tulla ja meitä kannustaa!

Mysteerion ensi-ilta

No nyt on ensi-ilta ohi Mysteeriosta! Ihan hyvä mieli jäi kokonaisuudesta, vaikka eräässä soolossa yhden sanan unohdinkin kokonaan. Sellaista sattuu laulukeikalla 😀

Syksyn uusi hankinta, alttofonikin pääsi keikalle ja toki myös viulu. Jee! 🙂

Kannattaa ehottomasti tulla tsekaamaan tuo näytelmä, on tosi hieno kokonaisuus. Taitavia roolisuorituksia, erityisesti pääosan esittäjältä Mano Kattilakoskelta. Ja monilta muilta. Ei hassumasti laulanut Hääkuorolaisista kokoon saamani lauluryhmäkään, oikein oivallisesti saatiin kasaan kohtuulliset numerot äärimmäisen nopealla aikataululla.

Nähdään!!