Tämä vuosi -23 on alkanut varsin tarmokkaasti. Rekkahommat osaltani taukosivat loppuvuodesta ja sen käytyä ilmi päätin panostaa jälleen musiikin osaamiseeni. Olen nyt viime ajat keskittynyt pitkälti jatsiin ja tenorisaksofonin soiton opiskeluun.
Toki välillä käytiin Emma-gaalassa ehdolla lastenmusiikkialbumikategoriassa Piilometsän portti -levyllä. Samalla reissulla oli keikka Janne Behm ja myöhemmin löydetyt -kokoonpanolla. Siinä soitan bassoa ja laulan taustoja. Matkakulujen peittämiseksi tein vielä viisi hierontaa kotikäyntinä pääkaupunkiseudulla; liian kauan olikin jo vierähtänyt siitä, kun viimeksi sikäläisen asiakaskuntani pariin ennätin.
Pari kolme onnistunutta olkapään alueen hoitoa täällä kotopuolessa on myös mahtunut tähän alkuvuoteen. Asiakkaat ovat olleet varsin avoimia kertomaan hyväksi havaitsemastaan hoitotuloksesta myös some-kanavissaan. Tästä huomiosta olen nöyrän kiitollinen ja iloitsen, että olen voinut vaivoihin apua antaa. Sometuksen myötä hoitojen ja hierontojen kysynnässä on ollut pientä vilkastumista.
Tänä vuonna teen hierontaa ja hoitoa lähinnä torstaisin. Aikoja on nyt tarjolla siis melko rajallisesti. Jos tulet olkapäätä tai muuta toimintaa haittaavaa vaivaa hoidattamaan, muista valita ajanvarauksen yhteydessä ”yhdistelmähoito”, niin riittää aika hoidon toteuttamiseen. Ajan varaaminen onnistuu hieronnan sivulta.
Yritän tarjota myös joitakin lisäpäiviä torstaiden täyttyessä. Tiedotan niistä ensisijaisesti instagramissa, jossa minua voi seurata tunnuksella @ajan_musiikki
Firman joulukahvit? Pikkujoulu? Joululounas ravintolassa? Nyt on oiva mahdollisuus tilata Arto soittamaan jouluista taustamusiikkia tenorisaksofonilla tunnelmaa luomaan. Kysy rohkeasti ja ideoidaan yhdessä!
Joululauluja saksofonilla
Tarvittaessa voi olla mahdollista ottaa mukaan myös laulettu osio vaikkapa pianon säestyksellä. Kenties säestetyt yhteislaulut olisivatkin se teidän juttu? Rohkeasti viestiä tai puhelua tulemaan vain!
Puhelin: 040-5512221
tai sähköpostia tältä sivulta löytyvään osoiteeseeni 🙂
Korona-aika toi haasteita muusikon ammatissa toimiville. Sitä se teki myös Arto Anttilalle; keikat loppuivat ja musiikin tekeminen sai jatkua vain kodin ja kotistudion seinien sisällä.
Tällä kertaa työn tuloksena on single ”Niin minä tahtoisin”.
Laulun teksti on Arton isoäidin Anna Anttilan käsialaa. Hänen syntymästään tulee tänä syksynä kuluneeksi 100 ja kuolemasta 10 vuotta. Merkkivuoden kunniaksi laulu esittää kauniin toiveen, mitä tahtoisi voida ja pystyä vielä ennen ”kun tulee elämän ilta”.
Laulu ja soittosuoritteet ovat kaikki Arto Anttilan omakätisiä. Samoin on äänityksen ja miksauksen toteutus. Näin kappale jatkaa siitä, mihin Anttilan esikoisalbumi ”Ihanaa romantiikkaa” 2016 hänet iskelmän parissa toi.
Aiemmin tänä vuonna Arto Anttila on julkaissut singlen ”Tahto Rakkauden” joka oli kokonaan Arton oman käden jälkeä.
Tahto rakkauden julkaistiin huhtikuussa. Se sai joitakin kuuntelukertoja, mutta vaivannäkö markkinoinnissa ei tällä kertaa tuottanut tulosta. Ehkä tällaisen itse julkaisevan pienen artistin tuotos hautautuu suurempiin virtoihin. Hyvää musiikkia julkaistaan nykyään paljon.
Freijalla on ollut tänä kesänä yksi keikka. Toinen on tulossa elokuun lopussa, Kokemäellä. Meillä oli kyllä heinäkuun keikan jälkeen parin päivän treenisessio, jossa tehtiin uuttakin musiikkia. Se tuntui minusta taivaalliselta. Kaikki jäsenet olivat läsnä ja kyllä korona-ajan etätyöskentelyyn verrattuna aito keskittynyt läsnäolo on vaan jotain todella paljon parempaa.
Pian edellisen jälkeen oli vuoro käydä Siilifolkissa Siilinjärvellä. Tallari oli poikkeuksellisesti pyytänyt minua mukaan esiintymään, kun yhtye teki konsertin laulaja-taiteilija Anne Mattilan kanssa. Olin otettu tästä kutsusta ja valmistauduin ennakkoon huolellisesti. Tuntui melkein epätodelliselta ja kummalliselta soittaa aivan oikeasti työkseen pääinstrumenttiani kontrabassoa. Vuosien jälkeen eka oikea ammattimainen tehtävä pääinstrumentilla. Oli helppoa, mukavaa ja ihanaa. Tallari on huippuammattilaisbändi ja Anne Mattila on upea ja osaava artisti. Yleisö tykkäsi, teltta oli täynnä ja tunnelma tiivis.
Kaustisen juhlat järjestettiin tänä vuonna tavallisesti. Olin mukana lavoilla n. 10 esiintymisen verran. Kaustisen juhlien periaate nykyään on, että pelimanniksi ilmoittautunut ryhmä tekee kolme keikkaa tienatakseen pelimannikorttinsa, eli sisäänpääsylippunsa juhlille. Tänä vuonna kuuluin kolmeen tällaiseen ryhmään: Johanna Paavolan bändiin, Anttilan pelimanneihin ja Kirkonkylän pelimanneihin. Näiden lisäksi oli vielä Timo Valon sävellyskonsertti, jossa soitin tenorisaksofonia.
Uskon, että näillä tienasin pelimannikorttini. Tuntui, että ammattimuusikkona oisi voinut tienata jopa palkkaakin. Jokaiseen keikkaan annoin kuitenkin saman panoksen kuin keikkoihin aina. Jos esiintyy, on se tehtävä koko osaamisellaan ja sydämellään. Huonosti ei voi lähteä esiintymään, aina pitää valmistautua. Semmoinen ammatillinen moraali minulla on. Huonosti tehty keikka on huonoa mainosta. Hyvä keikka voi joskus poikia uuden keikan. Toivottavasti Kaustisen juhlillakin pääsen jälleen luokitelluksi ihan oikeaksi ammattilaiseksi esiintyjäksi ja saan tekemästäni työstä palkkaa kuten kuuluu. Tämän vuotisella järjestelyllä kun tulee itseasiassa menettäneeksi kaksi palkkaa. Keikka tehdään ilmaiseksi ja sitä varten ollaan pois vielä jostain toisesta työstä.
Kaustisen vestifaalien päätösjumiksen jälkeen oli vielä yksi tilaisuus. Kaustisen pelimanniyhdistys järjestää kulttuurirahaston tuella konsertteja Kaustisen historiallisissa pihapiireissä ”Kaustisen kulttuuripihat” -otsikolla. Minulle oli annettu tehtäväksi koota musiikit Alikentalan talon pihakonserttiin. Sateen vuoksi konsertti pidettiin viereisessä kirkossa. Olin päättänyt, että tässä festivaalirypistyksen jälkeisessä tilaisuudessa on hyvä musiikkien olla yhteissoittoa ja näin myös tehtiin. Joku oli seuravalla viikolla laittanut Perhonjokilaakso-lehteen aivan kiitoksetkin tekstaripalstalle. Se lämmitti mieltä.
Erityisesti mieleeni jäi spontaani hetki, kun ihmiset olivat vielä kirkon pihalla kirkkokahvilla ja heidät haluttiin houkutella takaisin kirkkoon, jotta konsertti pääsee alkamaan. Järvelän kylän mimmit päättivät, että menhän portaille soittahan Puhkion Eliaksen marssia. Ja he pyysivät minut mukaan sinne! Siinä hötäkässä taisin jopa kysyä, että ”mitä minä siellä teen” ja vastaus oli että ”soitat viulua niinkuin me muutkin”. Eivät varmasti arvanneet, miten paljon minulle merkitsi tulla hetken verran yhdeksi niistä ”oikeista viulisteista”, joksika en koskaan päässyt, kun urani polku nuorena meni toisin ja päädyin pianistiksi ja basistiksi. Oon sitä viulua kuitenkin aina soittanut, nii olin tosi tosi otettu tästä hetkestä. Ellun marssi soi komiasti ja olin yksi sen soittajista ilman mitään mutta-lauseita tai epäilyksiä. Hetken kuuluin mukaan ja olin siitä otettu.
Nyt työstän kotistudiossa seuraavaa singlejulkaisua. Pohjat ja ehkä lopullinen lauluraitakin on jo äänitettynä ja julkaisu tulee tapahtumaan syksyn pimetessä. Tiedotan tästä enemmän kyllä, mutta onpa kiva saada tälle vuodelle vielä toinenkin single ulos. Tiedä vaikka tahdin saisi pysymäänkin hetken puolivuosittaisessa julkaisemisessa 😉
Myös hierontapöydällä on ollut jälleen vilkkaampaa. Asiakkaat ovat löytäneet takaisin. Se on nastaa, koska turvetöitä ei tänä kesänä olekaan ollut uumoiltua määrää. Todennäköisesti sää on tuottanut hankaluuksia. Heinäkuussa en ole ollut niissä töissä ollenkaan.
Kuljetuspuolellakin on ilmassa uusia tuulia. Kyllä taidan näiden kaikkien hommien yhdistelmällä pysyä hengissä. Jos vielä soittopuoli virkistyisi ja uusia keikkamahdollisuuksia löytyisi, niin eihän tässä varsinaisesti hätää olekaan.
Myyn itseäni muuten esiintyjäksi mm. tori-palvelussa. Tarjolla on Viulupelimanni perinteisellä kaustislaisella pelimannimusiikkiohjelmistolla sekä Trubaduuri, laulaja-kitaristi cover-ohjelmistolla. Toki ujutan mukaan myös näitä uusimpia omia tuotoksia mahdollisuuksien mukaan. Myös häihin, hautajaisiin ja juhliin tarjoan itseäni laulajaksi. Toivottavasti joku tarvitsee.
Single Tahto Rakkauden on nyt kuultavissa useissa latauspalveluissa ympäri internettiä. Käy kuuntelemassa?! Linkki alla vie kuuntelemaan haluamastasi palvelusta:
Uusi singleni ”Tahto Rakkauden” julkaistaan 22.4.2022 streamauspalveluissa. Kappale on iskelmää ja kokonaan omaa käsialaani. Laulun päähenkilö kokee suurta ihastusta ja laulu kertoo lyhyen kohtaamisen ihastuksen kohteen kanssa sekä pohtii rakkauden omaa tahtoa kohdistua mihin haluaa.
Singlen kansi on tässä, myöhemmässä postauksessa sitten kuuntelulinkit streamauspalveluihin.
Olen tyytyväinen, että sain jotain uutta julkaistua. Koko talvi on mennyt turverekkaa ajaessa. Laulun idut syntyivät ratin ja penkin välissä istuessa maaliskuussa. Pietarsaaren turvevoimalaitos laitettiin viikoksi kiinni ja sen ajan istuin kotona studiossa tekemässä äänitettä. Melkein sain alusta loppuun julkaisun valmiiksi tuossa viikossa, vain jälkituotantoa jäi tehtäväksi, kun laitos taas käynnistyi. Aina voisi tehdä paremmin, mutta nyt sain tällaisen tehtyä ja olen siitä onnellinen.
Yle Kokkola kävi haastattelemassa minua työelämääni koskien reilu viikko sitten. Tänään tiistaina 15.3. haastis oli lähetetty ulos ja huomenna ke 16.3. se on kaiketi kuunneltavissa Yle Areenassa osoitteessa:
Tässä vuodenvaihteen aikaan oon ajanu paljon rekkaa ja hyvin vähän ehtiny tehdä muuta. Jokunen hieronta on sopinut kalenteriin ja sama jatkuu niin kauan kuin ajo täyttää päivät. Kevättä kohti se loppunee aika varmasti, kun lämmitystarve vähenee ja turvetta palaa vähemmän.
Oon kokenu tarvetta tulla kuulluksi ja nähdyksi muusikkona. Se kuitenkin on henkisesti se mun pääammatti edelleen -valitettavasti korona ja bändien tilanne on toimeentulon siitä ammatista vaan kokonaan syönyt ja siksi pakko tehdä muita töitä.
Oon päätynyt julkaisemaan pikaisia videoita. Niissä toivon kuuluvan musiikillista sisältöä, vaikka virheettömiä suorituksia ne eivät todellakaan ole. Toivon, että viesti tavoittaa matalan laadun takaakin. Paremman toivossa eletään päivä kerrallaan puurtaen.
Jospa näistä sais jotain kuvaa mun potentiaalista, toivon niin.
On vuoden 2021 viimeinen päivä. Mullistava ajanajakso tämä pari viimeistä vuotta.
Koska keikkoja muusikkona ei koronan takia ole nyt pariin vuoteen ollut elannoksi asti, olen täydentänyt toimeentuloa erilaisin ratkaisuin. Kiitollinen olen saamistani taiteen koronatuista. Niiden avulla olen pystynyt osan vuotta tekemään musiikkia, vaikka keikkoja ei juuri elättämässä ollutkaan. Onneksi sentään jotain oli -yksi studiosessio toukokuussa, Freijan kiertue lokakuussa ja suurimpana ponnistuksena soolokeikka omalla materiaalilla lokakuun alussa. Myös saksofoniin painottunut duokeikka Aira Kentalan kanssa marraskuun lopussa vaati minulta paljon panostusta ja vauhditti saksofonin osuutta muusikkoudessani. Saksofonia painotan varmasti aiempaa enemmän myös jatkossa.
Hierontoja olen tehnyt kaikki ne, mitä on ajanvarauksia tullut. Sekin homma on merkittävä osa työelämääni, mutta ei yksin riitä minua Kaustisella elättämään -hyviä hierojia on täällä paljon. Jäsenkorjaajia samoin. Korona vei asiakkaista osansa ja varmasti on välillä ollut haasteellista asiakkaan löytää itselleen sopiva aika ajanvarauskalenteristani, jota olen muiden töiden vuoksi ajoittain joutunut muuttelemaan.
Eniten muutostarpeita on tuonut rekkakuskin homma. Pääsin alkuvuodesta tuurailemaan turverekan kuljettajana. Vuoden mittaan näiden lyhyellä varoitusajalla tulevien, mutta kannattavien ajokeikkojen vuoksi olen välillä sulkenut päiviä kalenterista ja muuttanut jopa joitain sovittuja ajanvarauksia. Nyt loppuvuodesta on pidetty Pietarsaaressa voimalaitosta päällä yllättävän pitkään ja sitä myötä löysin itseni yllättäen tekemästä täyspäiväisesti rekkakuskin työtä. Se jatkuu parhaillaankin. Tottakai tiedossa on, että kun pörssisähkön keskihinta romahtaa alle kannattavuuden, laitetaan turvevoimalaitos taas alas ja turverekat pysähtyvät. Silloin tietysti palaan takaisin omaan normaaliin. Siihen asti tässä nyt kuitenkin painetaan täysillä ja sovittelen sitten hieronnat ja pari sovittua soittokeikkaa sinne kuljettajatyön väliin.
Päivitin hieronnan palveluvalikoiman alkaen vuoden 2022 alusta. Kokohieronta poistui, niitä kun ei varattu käytännössä lainkaan. Erikoisosaamista vaativat purenta ja lymfa saivat oman ajanvaraustuotteensa ja samalla niiden kesto hieman lyheni sekä hinta hieman laski.
Henkisesti minulla on ollut raskas asia pureskeltavaksi se, että päätin 2020 keväällä luopua 10 vuoden jälkeen Kaustisen Hääkuoron taiteellisesta johtajuudesta. Kuorolaulu on usein tunteita nostattava aihe ja niin se tässäkin tapauksessa oli. Luopumisen tuska oli konkreettinen.
Tein kuoron kanssa pitkäjänteistä kehitystyötä. Tekstilähtöiset tulkintani ja kamarikuoroestetiikasta ponnistavat taiteelliset näkemykseni aiheuttivat useaan kertaan matkan varrella mielipiteitä molempiin suuntiin. Sain paljon hyvää palautetta kuoron kehittämisestä ja sen avulla uskoin omaan tekemiseeni yhä eteenpäin. Yleisö koki konserteissa liikutusta ja suuria tunteita. Tunnelma oli joskus kappaleen ja aplodien välissä lähes veitsellä leikattavan tiheä. Upeita hetkiä. Teimme johdollani myös ihan hienon levyn vuonna 2017.
Myös kritiikkiä tuli, sehän on selvä. Milloin kaupan hedelmäosastolla sanottiin että minun pitäisi johtaessa näyttää enempi kuoron perustaneelta Aaro Kentalalta. Milloin mukaan laulamaan saapuneiden entisten kuorolaisten suulla jyrättiin taiteelliset näkemykseni sata nolla, tyypillisesti ainoissa harjoituksissa juuri ennen keikkaa. Se oli varsin sietämätöntä, kun johtajan näkemystä ja asemaa ei kunnioitettu. Olen huono vaatimaan arvostusta itselleni, etenkin konfliktitilanteissa.
Minulla oli ohjelmisto seuraavaa konserttia varten suunniteltuna ja kuoro oli sitä jo alkanut johdollani valmistaa. Viimeinkin olin saanut kuoron sellaiselle tasolle, että vaativampien ja minua suuresti inspiroivien teosten valmistaminen oli mahdollista. Olin herkullisessa tilanteessa.
Osa kuorolaisista ei kuitenkaan tästä valitsemastani suunnasta pitänyt. Samaa alkoi kuulua kuoron ulkopuolelta. Näkemyksiäni jyrättiin. Johtajan palkka kyseenalaistettiin. Yhteistyötahoilta tuli tylyä tekstiä: sinua ei tässä produktiossa sitten keikalla tarvita. Tällaisen tilanteen vallitessa iski koronapandemia. Kuoron toimintaan tuli totaalinen tauko, jona aikana asioita perusteellisesti mietittyäni ymmärsin, että Kaustisen Hääkuoro on alun perin Aaro Kentalan käynnistämä omintakeinen pelimanniporukka. Olin vääntänyt sitä mielestäni ainoaan oikeaan suuntaan kuorona, mutta yhtäkkiä ymmärsin, että tavoittelen hyvin eri päämääriä kuin ihmiset kuorossa ja sen vieressä.
Koin valtavan kriisin. Kun ymmärsin, että olin käyttänyt tolkuttomat määrät voimiani ohjastamalla kuoroa uusille reiteille perinteisten vierellä ja kuitenkin ensimmäisen risteyksen tullen (kuoron perustajan satavuotisjuhlan pyörteissä) kuoro muljahtaa käsistäni takaisin entisille raiteille. Niille raiteille, joita pitkin en itse pysty ajamaan. Raiteille, joilla osaamiselleni kuoronjohtajana ei ole käyttöä. Raiteille, jotka eivät minua itseä taiteellisesti tyydytä. Sieluun sattui kipeästi. Oli tehtävä ratkaisu oman terveyteni vuoksi. Minun oli irroitettava otteeni ja annettava työni hedelmät seuraaviin käsiin.
Näin jälkeenpäin ymmärrän. Oli oikea aika päästää kuoro tekemään, mitä se haluaa. Todella hyvän johtajan Hääkuoro sai seuraajastani ja kuulemani mukaan yhteistyötkin sujuvat. Olin Hääkuorolle tarpeellinen sen kymmenen vuotta ja niinkuin hyvän soitonopettajan päätehtävä on tehdä itsensä oppilaalle tarpeettomaksi -niin tuli minunkin aika olla kuorolle tarpeeton. Sehän oli lopulta sellainen positiivinen ongelma.
Osaamiseni on edelleen olemassa. Suunnittelemani teoskokonaisuudet ovat edelleen mielessäni ja toteuttamiskelpoisia, jos joskus syntyy tilaisuus toteuttamiselle. Ehkä jokin projektikuoro joskus? Ehkä jokin olemassa oleva kuoro kaipaa projektia? Ehkä joku joskus haluaa kuulla ne kaikki kauniit asiat, joita suunnittelin? Tämä jää nähtäväksi ja vain elämällä eteenpäin saamme sen tietää.
Kiitos kaikille, jotka annoitte minulle tukeanne Hääkuoron johtajana ollessani. Kiitos teille muutamille, jotka annoitte tukea myös tänä aikana sen jälkeen -tarvitsin sitä ja olen siitä kiitollinen. Kaikki on nyt kahden vuoden jälkeen ihan hyvin ja elämä jatkuu sekä minulla että kuorolla omalla tahollaan. Molemmat olemme kymmenen vuoden verran kokemuksia rikkaampia. Parhaita niistä ovat juuri onnistuneet konsertit ja niillä yleisölle tuotettu kauneuden kokemus sekä ilo. Kiitos niistä!
Nyt alan siis olemaan toipunut ja saan voimia jälleen omaan käyttöön. On itsellekin mieluisaa nähdä, millainen musiikillinen tulevaisuus edessä on ja mitä se tuo tullessaan. Uusi vuosi saa alkaa rauhassa ja vanhan vuoden ja sitä edellisenkin vuoden kuohut saavat jäädä nyt taakse. Mennään hyvillä mielin tulevaisuuteen ystävät!
Tänä vuonna Spotify kertoi tällaista tilastotietoa. Jokaisesta vanhoille raidoilleni tulleesta kuuntelusta olen nöyrän kiitollinen. Jospa joskus lähitulevaisuudessa saisin jotain uuttakin julki, toivotaan niin.
Tässä kun viimeiset viikot oon ajanut tuota turverekkaa ja koittanu saada kasaan vähän toimeentuloa, on luonnollisesti ollut hiukan taukoa musiikkiuralla. Taukoa olisi kyllä ollut ainakin keikoissa aivan joka tapauksessa, kun niitä ei koronan vuoksi kuitenkaan olisi ollut. Ainoa sovittu Freija-keikkakin peruttiin alkukuusta juuri pandemian johdosta.
Freija on vuosia ollut minulle henkisesti se musiikkiuran tärkein ja rakkain asia. Bändi keikkailee onneksi jatkossakin -ainakin joskus silloin tällöin. Pääjutuksi se ei kuitenkaan riitä.
Musiikkiurallani olen nyt siis aika hämmentävässä käymistilassa. On mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuu ja mitä saan ulos kuuluville. Tuleeko se heleposti vai jourunko pönnäähän? Saanko joskus vielä omin voimin aikaan jotain, mikä kiinnostaa kuulijaa? Pystynkö kymmentuhatkertaistamaan kuuntelukerrat ja tienaamaan niillä jotain? Löydänkö uuden oman juttuni ja kiinnostaako se ketään sitten kuultuna?
Musiikki on ykkösammattini. Muut ammatit olen hommannut sitä täydentämään. Vieläkö tulee se aika, että täydentävät eivät ole tarpeen? Pystynkö pääosaamisellani vielä joskus elämään?
