Pieni Preludi Päivään

Olin lauantaista keskiviikkoon studiosessiossa Järvenpäässä. Siellä Freija-yhtyeemme osallistui Kulttuurikeskus Verson lastenlevyn tekoon. Olin viimeisen päivän myös ihan vain omana itsenäni studiossa, narulle vetästiin yllättävän monta laulusuoritettanikin vielä. Oli oikein mukavaa käydä tekemässä näitä ihan oikeita töitäkin välillä, kun on pakannut viime aikoina painottumaan työelämäni kaikkeen muuhun kuin musiikkiin.

Keskiviikkona istahdin aamulla ennen studiosession alkua ja muiden muusikoiden saapumista Leonora-salin Steinway&sons -flyygelin ääreen. Se on aina juhlava hetki päästä salaa soittamaan noin upeaa ja laadukasta suurta flyygeliä. Kaikki se sointi ja sävyjen mahdollisuudet, mitä tuollainen maailman huippuluokan soitin kykenee kuuluville antamaan. Se ruokkii luovuutta ja jostain löytyi tällainen pieni, hieman kyynelsilmäinen preludi.

Olihan kontrastia konsanaan ajaa kotiin studiopäivän jälkeen ja tipahtaa tänään torstaina aamusta traktorin rattiin äestämään lautasäkeellä ja keräämään loputonta määrää juurakoita ja kiviä nevapellosta. Korkeintaan pääkaupunkiseudun liikenteessä, etenkin bussilla, kykenee kokemaan samaa kun vähintään viiden metrin välein täytyy pysähtyä, juuri kun on päässyt vauhtiin. Mielenkiintoinen on tuo turvemaa, miten se elää talvella ja miten routa nostaa yhä uutta kiveä kohti maan pintaa.

Ehkä päädyn vielä turvekuskiksikin tässä lähiaikoina, sitä ei tiedä. Voimala ainakin on päällä ja työkaverit jo ajaa tukka putkella. Huomenna perjantaina kuitenkin teen ensin vähän hierontaa ja sitten lennähdän jatkamaan tämänpäiväisiä töitä Lintu-Paavolaan. Muusikko on taas muissa töissä. xD

Nautihan perjantaivideostani. Palataan!

Yli vuosi koronakevättä

On jo reilusti yli vuosi siitä, kun viimeksi esiinnyin julkisesti yleisölle. Se tapahtui helmikuussa 2020, johdin Hääkuoroa Aaro Kentalan satavuotisjuhlakonsertissa. Pian sen jälkeen ajoi päälle koronan aalto ja kaikki ihmisiin liittyvä työni taukosi. Päätin pitkän harkinnan jälkeen päättää kymmenvuotisen taiteellisen johtajuuteni Hääkuorossa. Minusta hetki oli sopiva johtajan vaihtamiselle, kun toiminta jokatapauksessa oli keskeytettynä epidemian vuoksi.

Sain taiteen edistämiskeskukselta, taikelta, korona-apurahaa kahteen otteeseen viime vuonna ja niiden turvin tein multi-instrumentalistivideoita Youtube-kanavalleni sekä tein muuta studioon ja tuottamiseen liittyvää työtäni. Videot ovat edelleen tuubissa ja esim tämän kotisivustoni etusivulta näkee suoraan soittolistan kaikista näistä. Taustoja löytyy tämän blogi-osion vuoden 2020 julkaisuistani.

Johanna ja Kari Paavolan kanssa yhteistyö eteni sekä musiikin saralla Johannan sinkkujulkaisujen ja bändin osalta, että Lintu-Paavolan maatilalla renkinä työskentelemisen puolella. Molemmat hommat jatkuvat edelleen. Kävin myös olemassa töissä rakennuksilla Raksaplus -firmalla. Sieltä päädyin lennosta Konservatorion pianonsoiton opettajan sijaiseksi ja kiepahdin raksan kautta turverekan kuskiksi alkuvuodesta 2021. Tämä turvepuolen työ jatkuu sekin tänä kesänä nevahommilla ja rekan ajolla, jos sitä on. On ollut aika surkuhupaisaa seurata julkista keskustelua asiasta, kun jotkut taiteen alan ihmiset ovat ansiokkaasti asettaneet vastakkain kulttuurin ja turvetuotantoalan julkiset tuet. Eipä tarvi ainakaan valita puolta asiassa, kun edustan kumpaakin alaa 😀

Tällä kuluvalla viikolla olemme Karin kanssa tehneet pitkää päivää. En siksi ole ottanut lainkaan hieronta-ajanvarauksia vastaan. Olemme kaataneet massiivisen määrän kotiani ympäröiviä aivan liian isoiksi ehtineitä puita. Saan niistä vuosiksi polttopuuta kodin lämmittämiseen ja loppuu vihdoin se ikuinen risujen keruu ja haravoiminen, joista en niin pidä. On ollut inhottavaa elää sen uhkan kanssa, että kovalla tuulella saattaa puu kaatua talon tai ihmisten päälle. Tämänkin peltikaton olen itse talooni laittanut, niin tiedän kuinka vaivalloinen duuni se oli -on hyvä kaataa nämä puut pois, niin ei joudu uutta kattoa tekemään jälleen.

Musapuolella on ollut hiukan kuivempi kuukausi. Tein sentään yhden nuotinnostyön. Ja Freijan kanssa olemme valmistautuneet etäsessioilla kuun lopussa tapahtuvaan levytykseen, jossa olemme yhtyeenä mukana. Kivaa on sitäkin herkkutyötä joskus päästä maistelemaan.

Tulossa voi olla myös perjantaivideoita, mutta ei nyt vielä ihan hetkeen. Ensin täytyy antaa käsien toipua moottorisahavaivoista. Kevättyöt pelloilla alkaa kelin salliessa ja samoin on laita turvenevatöiden. Ehkä myös Åbergin linjan bussia käyn pätkän ajamassa etelässä, jos koronatilanne sallii ja saan rokotteen ajoissa. Toivotaan parasta, työtönnä ei ole kiva olla.

Kivaa kesän odotusta lukija hyvä, räntää näkyykin satavan isoina hiutaleina. On aika lähteä ulkotöihin!

Tulosta vailla

No pitkästä aikaapa julkaisen nyt perjantaivideon. Tämä biisi syntyi odottavissa tunnelmissa ja videokin on aika pikaisesti tehty. Toki tuli taas tehtyä semmonen yhen sortin stipluvideo. Muutamat virheet sinne siis jäi soittoon kuultaviksi, mutta nytpä en ehtiny korjattuja versioita tekemään. Aattelen, että biisissä on kummiski nasta meininki, ni jospa tämä video siltä kantilta kuitenkin palvelisi tarkoitusta ja hetkisen viihdyttäisi katsojaa. Palataan taas! Aloha!

Rekkaralli

Tällä kertaa perjantaivideona on tranceen päin kallistuva uusi biisini Rekkaralli. Miltäs kuulostaa?


Joulukin jo kohta tulee. Mulla on yksi joululaulu ihan virallisesti jaossa Spotifyssä ja AppleMusic:ssa. Tässä vielä sekin, jos et oo kuullu:

Tammi-helmikuussa teen enemmän töitä studiossa ja toivottavasti jotain saadaan kevään kuluessa myös julkaistuksikin. Samaan aikaan tietenkin oon korvat auki ja aktiivisena myös noiden ajohommien suhteen, kun nyt tuli se yhdistelmäkortti hommattua -pitäähän sekin saada itsensä tuottamaan takaisin. Eli edelleen saa vinkata, jos on raskaan kaluston kuskille töitä tiedossa.

Soitto soikoon, laulu raikukoon!

Hyvää Joulua!

Lucia – On yö niin musta

https VIDEO PITI POISTAA, sävellyksen tekijänoikeussyistä.

Johanna Paavola, laulu
Arto Anttila, piano

Tällä kertaa perjantaivideo on sunnuntaisen Lucian päivän kunniaksi C-B. Agnestig:in säveltämä ”On yö niin musta” (Så mörk är natten), johon Johanna teki suomenkieliset sanat. Näin koronakriisin aikaan soveltuvasti teimme yhteisesityksen etänä.

Jos et ole vielä käynyt kuuntelemassa Johannan uutta singleä ”Yksi hidas vaan” Spotifyssä, niin tässä alla vielä kätevästi mahdollisuus myös sen kuunteluun. Kommenttiakin saa antaa 🙂

Yksi hidas vaan

Johanna Paavolan ensisingle Yksi hidas vaan on nyt julkaistu.

Artisti: Johanna Paavola
Teos: Yksi hidas vaan
Säveltäjä: Johanna Paavola
Sanoittaja: Johanna Paavola
Sovittaja: Arto Anttila
Äänitys, miksaus ja masterointi: Arto Anttila, Ajan Musiikki 2020
ISRC: FIAJM2000001
Kataloginumero: AJADIGI-02
Äänitteen julkaisija: Ajan Musiikki
(c) & (p) Ajan Musiikki 2020

Radiosoittoa varten ota yhteys Ajan Musiikkiin sähköpostitse.

Lokakuun pisarat

Tällä kertaa perjantaivideo on vähän progeotteisempi tunnelma lokakuisesta illasta. Vettä satoi, valvoin aivan liian myöhään ja juuri ennen nukkumaanmenoa soitin pianoa ja näppäsin vielä kuvan melkein pimeässä vesisateisesta lätäköstä.

Harvemmin on tullut sähkökitaraa soitettua julkisesti, mutta tässäpä tällainen tunnelmapala. Pianonsoittoa tuli treenattua, kun tein kahden viikon mittaisen sijaisuuden Keski-Pohjanmaan konservatorion pianosoiton opettajana pari viikkoa sitten. Kolmantena soittimena tällä videolla on jo aiemmin tässä blogissa esittelemäni nauhattomaksi muunnettu ja aktiivimikeillä päivitetty Steinberger-tyyppinen bassoni.

Millaisia fiiliksiä tämä Sinussa herättää, kommentoi tuubin kommenttikenttään?

Tumma virta

Ne, jotka minut tuntevat, tietävät kuinka taistelen joka syksy valon vähetessä voimien hupenemista vastaan. Kai sitä kutsutaan syysmasennukseksi tai kaamosmasennukseksi. Mahdollisuuksieni mukaan olen auttanut tilannetta pistäytymällä kaikkein kurjimpaan loka-marraskuun taitteen aikaan etelän auringossa lataamassa lisää virtaa. Se on auttanut. Tänä syksynä ei varmasti lennähdetä yhtään mihinkään, siitä koronakriisin rajoitukset ja kriisin myötä romahtanut talous pitävät kyllä huolen. On tyydyttävä n. 20 vuotta vanhaan kirkasvalolamppuun; sekin auttaa vähän.

Viimeiset 10 syksyä olen välillä oikeasti joutunut puristamaan itsestäni mahdottoman paljon kyetäkseni tiistai-iltana raahautumaan Hääkuoron eteen töihin, vaikka oikeasti olisi ollut ainoa järkevä teko jäädä takkatulen sytyttelyyn ja viltin alle. Tänä vuonna se stressitekijä on poissa, kun olen saanut luovuttaa vastuun kuorosta seuraavalle johtajalle. Yritän parhaani mukaan olla ottamatta tilalle muuta stressiä. Esimerkiksi näitä perjantaivideoita teen jatkossa voimieni mukaan. Tiedotan uudesta julkaisusta ainakin tässä blogissa, instagramissa ja automaatti-ilmoitukset lähtevät Youtube-kanavani tilaajille. Jos haluat saada tiedon uudesta julkaisusta, paina minkä tahansa perjantaivideoni lopussa naamani kuvaa. Siitä voit tilata kanavani ja kilikellokuvakkeesta laittaa päälle ilmoitukset uusista latauksista.

Mielelläni keskityn taiteen tekemiseen täysillä, siihen minulla on suurin lahjakkuuspotentiaali. Tuntuu myös lisäksi, että parantamisen lahja on nostanut päätään sen jälkeen kun hankin muodollisen pätevyyden hierojaksi ja aloin systemaattisemmin hoitaa ihmisiä vastaanotolla. Harmillisen vähän vain on tulijoita asiakkaaksi, niillä määrillä ei vielä voi elämääni ja taiteen tekemistäni rahoittaa. Siksi olen käynyt tilapäisesti hankkimassa lisäansioita serkkupojan rakennusfirman työmaalla, vaikka siihen työhön ei selkeästikään parhaat lähtökohdat minulla ole. Toivottavasti se riittää, vaikka jatkuvasti ja toistuvasti koen suurta riittämättömyyden tunnetta. En vain ole kovin kokenut rakennusmies, paras osaamiseni on muualla. Kaikkeni teen pysyäkseni pää pinnalla.

Vielä elän toivossa, että myös Freija -yhtyeen toiminta pääsee joskus takaisin aktiiviseksi pahimman korona-kriisiajan jälkeen. Ja jotain uuttakin bänditouhua on viritteillä täällä kotiseudulla, mutta siitä voi puhua vasta myöhemmin lisää.