Tahto Rakkauden nyt ulkona

Single Tahto Rakkauden on nyt kuultavissa useissa latauspalveluissa ympäri internettiä. Käy kuuntelemassa?! Linkki alla vie kuuntelemaan haluamastasi palvelusta:

https://recordu.lnk.to/tggo2p

Voit jättää kommenttisi alla tai lähettää mulle viestin instagramissa @ajan_musiikki

Uusi sinlge: Tahto Rakkauden

Uusi singleni ”Tahto Rakkauden” julkaistaan 22.4.2022 streamauspalveluissa. Kappale on iskelmää ja kokonaan omaa käsialaani. Laulun päähenkilö kokee suurta ihastusta ja laulu kertoo lyhyen kohtaamisen ihastuksen kohteen kanssa sekä pohtii rakkauden omaa tahtoa kohdistua mihin haluaa.

Singlen kansi on tässä, myöhemmässä postauksessa sitten kuuntelulinkit streamauspalveluihin.

Olen tyytyväinen, että sain jotain uutta julkaistua. Koko talvi on mennyt turverekkaa ajaessa. Laulun idut syntyivät ratin ja penkin välissä istuessa maaliskuussa. Pietarsaaren turvevoimalaitos laitettiin viikoksi kiinni ja sen ajan istuin kotona studiossa tekemässä äänitettä. Melkein sain alusta loppuun julkaisun valmiiksi tuossa viikossa, vain jälkituotantoa jäi tehtäväksi, kun laitos taas käynnistyi. Aina voisi tehdä paremmin, mutta nyt sain tällaisen tehtyä ja olen siitä onnellinen.

Arton haastattelu Yle Areenassa ke 16.3.22

Yle Kokkola kävi haastattelemassa minua työelämääni koskien reilu viikko sitten. Tänään tiistaina 15.3. haastis oli lähetetty ulos ja huomenna ke 16.3. se on kaiketi kuunneltavissa Yle Areenassa osoitteessa:

https://areena.yle.fi/audio/1-62027278

Kivaa! Kuullaan taas ja laita vaikka kommenttia tähän artikkeliini, että mitä tuntoja haastis herätti 🙂

Tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi

Tässä vuodenvaihteen aikaan oon ajanu paljon rekkaa ja hyvin vähän ehtiny tehdä muuta. Jokunen hieronta on sopinut kalenteriin ja sama jatkuu niin kauan kuin ajo täyttää päivät. Kevättä kohti se loppunee aika varmasti, kun lämmitystarve vähenee ja turvetta palaa vähemmän.

Oon kokenu tarvetta tulla kuulluksi ja nähdyksi muusikkona. Se kuitenkin on henkisesti se mun pääammatti edelleen -valitettavasti korona ja bändien tilanne on toimeentulon siitä ammatista vaan kokonaan syönyt ja siksi pakko tehdä muita töitä.

Oon päätynyt julkaisemaan pikaisia videoita. Niissä toivon kuuluvan musiikillista sisältöä, vaikka virheettömiä suorituksia ne eivät todellakaan ole. Toivon, että viesti tavoittaa matalan laadun takaakin. Paremman toivossa eletään päivä kerrallaan puurtaen.

Jospa näistä sais jotain kuvaa mun potentiaalista, toivon niin.

Vuosi vaihtuu, päivityksiä ja hiukan menneiden pohdintaa

On vuoden 2021 viimeinen päivä. Mullistava ajanajakso tämä pari viimeistä vuotta.

Koska keikkoja muusikkona ei koronan takia ole nyt pariin vuoteen ollut elannoksi asti, olen täydentänyt toimeentuloa erilaisin ratkaisuin. Kiitollinen olen saamistani taiteen koronatuista. Niiden avulla olen pystynyt osan vuotta tekemään musiikkia, vaikka keikkoja ei juuri elättämässä ollutkaan. Onneksi sentään jotain oli -yksi studiosessio toukokuussa, Freijan kiertue lokakuussa ja suurimpana ponnistuksena soolokeikka omalla materiaalilla lokakuun alussa. Myös saksofoniin painottunut duokeikka Aira Kentalan kanssa marraskuun lopussa vaati minulta paljon panostusta ja vauhditti saksofonin osuutta muusikkoudessani. Saksofonia painotan varmasti aiempaa enemmän myös jatkossa.

Hierontoja olen tehnyt kaikki ne, mitä on ajanvarauksia tullut. Sekin homma on merkittävä osa työelämääni, mutta ei yksin riitä minua Kaustisella elättämään -hyviä hierojia on täällä paljon. Jäsenkorjaajia samoin. Korona vei asiakkaista osansa ja varmasti on välillä ollut haasteellista asiakkaan löytää itselleen sopiva aika ajanvarauskalenteristani, jota olen muiden töiden vuoksi ajoittain joutunut muuttelemaan.

Eniten muutostarpeita on tuonut rekkakuskin homma. Pääsin alkuvuodesta tuurailemaan turverekan kuljettajana. Vuoden mittaan näiden lyhyellä varoitusajalla tulevien, mutta kannattavien ajokeikkojen vuoksi olen välillä sulkenut päiviä kalenterista ja muuttanut jopa joitain sovittuja ajanvarauksia. Nyt loppuvuodesta on pidetty Pietarsaaressa voimalaitosta päällä yllättävän pitkään ja sitä myötä löysin itseni yllättäen tekemästä täyspäiväisesti rekkakuskin työtä. Se jatkuu parhaillaankin. Tottakai tiedossa on, että kun pörssisähkön keskihinta romahtaa alle kannattavuuden, laitetaan turvevoimalaitos taas alas ja turverekat pysähtyvät. Silloin tietysti palaan takaisin omaan normaaliin. Siihen asti tässä nyt kuitenkin painetaan täysillä ja sovittelen sitten hieronnat ja pari sovittua soittokeikkaa sinne kuljettajatyön väliin.

Päivitin hieronnan palveluvalikoiman alkaen vuoden 2022 alusta. Kokohieronta poistui, niitä kun ei varattu käytännössä lainkaan. Erikoisosaamista vaativat purenta ja lymfa saivat oman ajanvaraustuotteensa ja samalla niiden kesto hieman lyheni sekä hinta hieman laski.

Henkisesti minulla on ollut raskas asia pureskeltavaksi se, että päätin 2020 keväällä luopua 10 vuoden jälkeen Kaustisen Hääkuoron taiteellisesta johtajuudesta. Kuorolaulu on usein tunteita nostattava aihe ja niin se tässäkin tapauksessa oli. Luopumisen tuska oli konkreettinen.

Tein kuoron kanssa pitkäjänteistä kehitystyötä. Tekstilähtöiset tulkintani ja kamarikuoroestetiikasta ponnistavat taiteelliset näkemykseni aiheuttivat useaan kertaan matkan varrella mielipiteitä molempiin suuntiin. Sain paljon hyvää palautetta kuoron kehittämisestä ja sen avulla uskoin omaan tekemiseeni yhä eteenpäin. Yleisö koki konserteissa liikutusta ja suuria tunteita. Tunnelma oli joskus kappaleen ja aplodien välissä lähes veitsellä leikattavan tiheä. Upeita hetkiä. Teimme johdollani myös ihan hienon levyn vuonna 2017.

Myös kritiikkiä tuli, sehän on selvä. Milloin kaupan hedelmäosastolla sanottiin että minun pitäisi johtaessa näyttää enempi kuoron perustaneelta Aaro Kentalalta. Milloin mukaan laulamaan saapuneiden entisten kuorolaisten suulla jyrättiin taiteelliset näkemykseni sata nolla, tyypillisesti ainoissa harjoituksissa juuri ennen keikkaa. Se oli varsin sietämätöntä, kun johtajan näkemystä ja asemaa ei kunnioitettu. Olen huono vaatimaan arvostusta itselleni, etenkin konfliktitilanteissa.

Minulla oli ohjelmisto seuraavaa konserttia varten suunniteltuna ja kuoro oli sitä jo alkanut johdollani valmistaa. Viimeinkin olin saanut kuoron sellaiselle tasolle, että vaativampien ja minua suuresti inspiroivien teosten valmistaminen oli mahdollista. Olin herkullisessa tilanteessa.

Osa kuorolaisista ei kuitenkaan tästä valitsemastani suunnasta pitänyt. Samaa alkoi kuulua kuoron ulkopuolelta. Näkemyksiäni jyrättiin. Johtajan palkka kyseenalaistettiin. Yhteistyötahoilta tuli tylyä tekstiä: sinua ei tässä produktiossa sitten keikalla tarvita. Tällaisen tilanteen vallitessa iski koronapandemia. Kuoron toimintaan tuli totaalinen tauko, jona aikana asioita perusteellisesti mietittyäni ymmärsin, että Kaustisen Hääkuoro on alun perin Aaro Kentalan käynnistämä omintakeinen pelimanniporukka. Olin vääntänyt sitä mielestäni ainoaan oikeaan suuntaan kuorona, mutta yhtäkkiä ymmärsin, että tavoittelen hyvin eri päämääriä kuin ihmiset kuorossa ja sen vieressä.

Koin valtavan kriisin. Kun ymmärsin, että olin käyttänyt tolkuttomat määrät voimiani ohjastamalla kuoroa uusille reiteille perinteisten vierellä ja kuitenkin ensimmäisen risteyksen tullen (kuoron perustajan satavuotisjuhlan pyörteissä) kuoro muljahtaa käsistäni takaisin entisille raiteille. Niille raiteille, joita pitkin en itse pysty ajamaan. Raiteille, joilla osaamiselleni kuoronjohtajana ei ole käyttöä. Raiteille, jotka eivät minua itseä taiteellisesti tyydytä. Sieluun sattui kipeästi. Oli tehtävä ratkaisu oman terveyteni vuoksi. Minun oli irroitettava otteeni ja annettava työni hedelmät seuraaviin käsiin.

Näin jälkeenpäin ymmärrän. Oli oikea aika päästää kuoro tekemään, mitä se haluaa. Todella hyvän johtajan Hääkuoro sai seuraajastani ja kuulemani mukaan yhteistyötkin sujuvat. Olin Hääkuorolle tarpeellinen sen kymmenen vuotta ja niinkuin hyvän soitonopettajan päätehtävä on tehdä itsensä oppilaalle tarpeettomaksi -niin tuli minunkin aika olla kuorolle tarpeeton. Sehän oli lopulta sellainen positiivinen ongelma.

Osaamiseni on edelleen olemassa. Suunnittelemani teoskokonaisuudet ovat edelleen mielessäni ja toteuttamiskelpoisia, jos joskus syntyy tilaisuus toteuttamiselle. Ehkä jokin projektikuoro joskus? Ehkä jokin olemassa oleva kuoro kaipaa projektia? Ehkä joku joskus haluaa kuulla ne kaikki kauniit asiat, joita suunnittelin? Tämä jää nähtäväksi ja vain elämällä eteenpäin saamme sen tietää.

Kiitos kaikille, jotka annoitte minulle tukeanne Hääkuoron johtajana ollessani. Kiitos teille muutamille, jotka annoitte tukea myös tänä aikana sen jälkeen -tarvitsin sitä ja olen siitä kiitollinen. Kaikki on nyt kahden vuoden jälkeen ihan hyvin ja elämä jatkuu sekä minulla että kuorolla omalla tahollaan. Molemmat olemme kymmenen vuoden verran kokemuksia rikkaampia. Parhaita niistä ovat juuri onnistuneet konsertit ja niillä yleisölle tuotettu kauneuden kokemus sekä ilo. Kiitos niistä!

Nyt alan siis olemaan toipunut ja saan voimia jälleen omaan käyttöön. On itsellekin mieluisaa nähdä, millainen musiikillinen tulevaisuus edessä on ja mitä se tuo tullessaan. Uusi vuosi saa alkaa rauhassa ja vanhan vuoden ja sitä edellisenkin vuoden kuohut saavat jäädä nyt taakse. Mennään hyvillä mielin tulevaisuuteen ystävät!

Mitäs sitten tehtäisiin?

Tänä vuonna Spotify kertoi tällaista tilastotietoa. Jokaisesta vanhoille raidoilleni tulleesta kuuntelusta olen nöyrän kiitollinen. Jospa joskus lähitulevaisuudessa saisin jotain uuttakin julki, toivotaan niin.

Tässä kun viimeiset viikot oon ajanut tuota turverekkaa ja koittanu saada kasaan vähän toimeentuloa, on luonnollisesti ollut hiukan taukoa musiikkiuralla. Taukoa olisi kyllä ollut ainakin keikoissa aivan joka tapauksessa, kun niitä ei koronan vuoksi kuitenkaan olisi ollut. Ainoa sovittu Freija-keikkakin peruttiin alkukuusta juuri pandemian johdosta.

Freija on vuosia ollut minulle henkisesti se musiikkiuran tärkein ja rakkain asia. Bändi keikkailee onneksi jatkossakin -ainakin joskus silloin tällöin. Pääjutuksi se ei kuitenkaan riitä.

Musiikkiurallani olen nyt siis aika hämmentävässä käymistilassa. On mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuu ja mitä saan ulos kuuluville. Tuleeko se heleposti vai jourunko pönnäähän? Saanko joskus vielä omin voimin aikaan jotain, mikä kiinnostaa kuulijaa? Pystynkö kymmentuhatkertaistamaan kuuntelukerrat ja tienaamaan niillä jotain? Löydänkö uuden oman juttuni ja kiinnostaako se ketään sitten kuultuna?

Musiikki on ykkösammattini. Muut ammatit olen hommannut sitä täydentämään. Vieläkö tulee se aika, että täydentävät eivät ole tarpeen? Pystynkö pääosaamisellani vielä joskus elämään?

Jännä nähdä kuinka käy, jos sinne asti eletään xD

Perjantaivideona ote 8.10.21 P-klubilta

Tällä kertaa julkaisen toissaperjantaisen soolokeikan äänityksestä kappaleen Kevyt Harmattan. Näitä keikkaäänityksiä kun itse kuuntelen, havaitsen kyllä niin paljon yhtä sun toista musiikillista tapahtumaa. Paikoitellen ihan virheitä ja asioita, jotka meni ihan toisin kuin olin aikonut. Mutta se oli ihan okei ensiesitys näistä videoprojektin biiseistä. Tältä pohjalta on hedelmällistä kehittää esitystä vähemmän voimia kuluttavaksi ja yleisölle enemmän antoisaksi.

Viime viikko oltiin Freijan kans kiertueella. Sekin oli tosi nastaa. Alku oli vähän tahmeaa, kun oli todellakin 1,5 vuotta siitä edellisestä yhteissoitosta bändillä. Viikon mittaan asiat lämpenivät ja palautuivat. Nyt bändi olis aivan iskussa -keikkaa vain ei ole tiedossa juuri lainkaan. Yksi yksityistilaisuus joulukuussa. Ja kuuluvat olevan yhtyetoverit sen verran kiireisiä kukin tahollaan, että enempää ei oikein tähän syksyyn sovikaan. Täytyy siis itse jatkaa muiden kuvioiden kehittelyä, että jostain sitä leipääkin sitten jatkossakin riittäisi. Pientä pähkinää purtavaksi riittää siis eespäinkin.

Tässä video, olkaa hyvät.

Helpotuksen huokaus

Voi veljet, kuinka huojentavaa oli vihdoin tehdä ihan oikea oman alan duuni, eli keikka. Edellinen palkallinen keikka oli ollut vissiin helmikuussa 2020 ja nyt sitten eilen pääsin jälleen esiintymään elävälle yleisölle. Maksavia asiakkaita ravintolaan oli tullut aivan kiitettävä määrä ja esiintyminenkin sujui ihan kohtalaisesti. Tottakai sattui ja tapahtui vaikka mitä, kun oli kyse ohjelmiston ensiesityksestä ja loopperin kanssa temppuilusta. Jäi kuitenkin perusmyönteinen olo. Seuraava esitys tästä ohjelmistosta on varmasti astetta helpompi toteuttaa, kun saa turhat kommellukset vältettyä ja hommaa vähitellen sujuvaksi.

Yleisöpalaute oli varsin kiittävää ja onnellisia kasvoja näkyi pöydissä monia.

Kiitän Musiiki ry:tä ja Ravintola Pelimannia tästä keikkakutsusta. Samalla kiitän korona-aikana minua tukenutta Taiteen Edistämiskeskusta, tuki on ollut elintärkeää ja mahdollistanut tämän uuden ohjelmistoni valmistamisen. Kiitän myös Lintu-Paavolan maatilaa, Raksaplus Ay:tä ja H&J Paavola Oy:tä tähän astisesta yhteistyöstä -olen teiltä saamieni töiden turvin pärjännyt keikattomat/tuettomat ajat hengissä. Sydämellinen kiitos!

Pieni Preludi Päivään

Olin lauantaista keskiviikkoon studiosessiossa Järvenpäässä. Siellä Freija-yhtyeemme osallistui Kulttuurikeskus Verson lastenlevyn tekoon. Olin viimeisen päivän myös ihan vain omana itsenäni studiossa, narulle vetästiin yllättävän monta laulusuoritettanikin vielä. Oli oikein mukavaa käydä tekemässä näitä ihan oikeita töitäkin välillä, kun on pakannut viime aikoina painottumaan työelämäni kaikkeen muuhun kuin musiikkiin.

Keskiviikkona istahdin aamulla ennen studiosession alkua ja muiden muusikoiden saapumista Leonora-salin Steinway&sons -flyygelin ääreen. Se on aina juhlava hetki päästä salaa soittamaan noin upeaa ja laadukasta suurta flyygeliä. Kaikki se sointi ja sävyjen mahdollisuudet, mitä tuollainen maailman huippuluokan soitin kykenee kuuluville antamaan. Se ruokkii luovuutta ja jostain löytyi tällainen pieni, hieman kyynelsilmäinen preludi.

Olihan kontrastia konsanaan ajaa kotiin studiopäivän jälkeen ja tipahtaa tänään torstaina aamusta traktorin rattiin äestämään lautasäkeellä ja keräämään loputonta määrää juurakoita ja kiviä nevapellosta. Korkeintaan pääkaupunkiseudun liikenteessä, etenkin bussilla, kykenee kokemaan samaa kun vähintään viiden metrin välein täytyy pysähtyä, juuri kun on päässyt vauhtiin. Mielenkiintoinen on tuo turvemaa, miten se elää talvella ja miten routa nostaa yhä uutta kiveä kohti maan pintaa.

Ehkä päädyn vielä turvekuskiksikin tässä lähiaikoina, sitä ei tiedä. Voimala ainakin on päällä ja työkaverit jo ajaa tukka putkella. Huomenna perjantaina kuitenkin teen ensin vähän hierontaa ja sitten lennähdän jatkamaan tämänpäiväisiä töitä Lintu-Paavolaan. Muusikko on taas muissa töissä. xD

Nautihan perjantaivideostani. Palataan!

Yli vuosi koronakevättä

On jo reilusti yli vuosi siitä, kun viimeksi esiinnyin julkisesti yleisölle. Se tapahtui helmikuussa 2020, johdin Hääkuoroa Aaro Kentalan satavuotisjuhlakonsertissa. Pian sen jälkeen ajoi päälle koronan aalto ja kaikki ihmisiin liittyvä työni taukosi. Päätin pitkän harkinnan jälkeen päättää kymmenvuotisen taiteellisen johtajuuteni Hääkuorossa. Minusta hetki oli sopiva johtajan vaihtamiselle, kun toiminta jokatapauksessa oli keskeytettynä epidemian vuoksi.

Sain taiteen edistämiskeskukselta, taikelta, korona-apurahaa kahteen otteeseen viime vuonna ja niiden turvin tein multi-instrumentalistivideoita Youtube-kanavalleni sekä tein muuta studioon ja tuottamiseen liittyvää työtäni. Videot ovat edelleen tuubissa ja esim tämän kotisivustoni etusivulta näkee suoraan soittolistan kaikista näistä. Taustoja löytyy tämän blogi-osion vuoden 2020 julkaisuistani.

Johanna ja Kari Paavolan kanssa yhteistyö eteni sekä musiikin saralla Johannan sinkkujulkaisujen ja bändin osalta, että Lintu-Paavolan maatilalla renkinä työskentelemisen puolella. Molemmat hommat jatkuvat edelleen. Kävin myös olemassa töissä rakennuksilla Raksaplus -firmalla. Sieltä päädyin lennosta Konservatorion pianonsoiton opettajan sijaiseksi ja kiepahdin raksan kautta turverekan kuskiksi alkuvuodesta 2021. Tämä turvepuolen työ jatkuu sekin tänä kesänä nevahommilla ja rekan ajolla, jos sitä on. On ollut aika surkuhupaisaa seurata julkista keskustelua asiasta, kun jotkut taiteen alan ihmiset ovat ansiokkaasti asettaneet vastakkain kulttuurin ja turvetuotantoalan julkiset tuet. Eipä tarvi ainakaan valita puolta asiassa, kun edustan kumpaakin alaa 😀

Tällä kuluvalla viikolla olemme Karin kanssa tehneet pitkää päivää. En siksi ole ottanut lainkaan hieronta-ajanvarauksia vastaan. Olemme kaataneet massiivisen määrän kotiani ympäröiviä aivan liian isoiksi ehtineitä puita. Saan niistä vuosiksi polttopuuta kodin lämmittämiseen ja loppuu vihdoin se ikuinen risujen keruu ja haravoiminen, joista en niin pidä. On ollut inhottavaa elää sen uhkan kanssa, että kovalla tuulella saattaa puu kaatua talon tai ihmisten päälle. Tämänkin peltikaton olen itse talooni laittanut, niin tiedän kuinka vaivalloinen duuni se oli -on hyvä kaataa nämä puut pois, niin ei joudu uutta kattoa tekemään jälleen.

Musapuolella on ollut hiukan kuivempi kuukausi. Tein sentään yhden nuotinnostyön. Ja Freijan kanssa olemme valmistautuneet etäsessioilla kuun lopussa tapahtuvaan levytykseen, jossa olemme yhtyeenä mukana. Kivaa on sitäkin herkkutyötä joskus päästä maistelemaan.

Tulossa voi olla myös perjantaivideoita, mutta ei nyt vielä ihan hetkeen. Ensin täytyy antaa käsien toipua moottorisahavaivoista. Kevättyöt pelloilla alkaa kelin salliessa ja samoin on laita turvenevatöiden. Ehkä myös Åbergin linjan bussia käyn pätkän ajamassa etelässä, jos koronatilanne sallii ja saan rokotteen ajoissa. Toivotaan parasta, työtönnä ei ole kiva olla.

Kivaa kesän odotusta lukija hyvä, räntää näkyykin satavan isoina hiutaleina. On aika lähteä ulkotöihin!