Valmista tuli!

Nyt se on suoritettu. Koulutettu hieroja ja urheiluhieroja on ammattinimikkeet, joita tämän tutkinnon myötä olen oikeutettu käyttämään.

Suuri urakka on takana, opetusta saatiin 1600 tuntia ja kaikenlaista sen päälle. Olo on väsynyt ja onnellinen.

Opettajan sanat, joilla hän kunnioitti ja kiitti minua päättäjäisissä siitä että jo alalla olleena lähdin vielä opiskelemaan uutta, tuntuivat syvällä ja jäivät mieleen. Tämä valmistuminen oli työvoitto.

Nyt pääsen takaisin oman elämän ja omien työkuvioiden pariin täysillä ja se tuntuu hyvältä.

Palataan soiton, laulun ja hieronnan merkeissä pian!

Jesss! :)

No nyt on sitten näyttötutkinnot suoritettuna ja rekisteröintipaperit Valviraan toimitettuna. Näin tulee musiikin maisterista vielä myös terveydenhuollon ammattihenkilö ihan virallisesti, Koulutettu hieroja kun on nimikesuojattu ammattinimike. Virallinen valmistumispäivä on perjantai 24.5.2019.

Hierontahinnasto päivittyy nyt, kun arvonlisävero poistuu hieronnan hinnoista. Jäsenkorjauksen hinnassa se vielä kuitenkin jatkossakin on.

Nyt keskityn hetken Esmeralda-levyn toiseen äänityssessioon. On kyllä kiva tehdä musaa, kun koko lukuvuosi on mennyt sen osalta liian pienellä liekillä opintojen vuoksi. Hyvä fiilis!

Loppurutistus

Tässä on tullut rehkittyä ja rutistettua. Hierojan ja urheiluhierojan koulutus on nyt aivan loppusuoralla. Edessä on viimeiset kolme näyttöpäivää huomisesta eteenpäin. Kohtalaisen luottavaisin mielin lähden osaamistani tentaattoreille esittämään; palaute tähän asti on ollut riittävän kannustavaa.

Kun tämä koulutus 12 päivän jälkeen on ohi, on todella ihanaa päästä taas takaisin normaaliin omaan elämään ja musiikin pariin tavallisessa määrin. On ollut ikävä soittoa ja laulua. Odottamassa on myös Esmeralda-levyn päällekkäisäänityksiä ja miksaus. Myös nuotteja olisi kirjoitettavaksi alun 16 kappaletta, työstän kaustislaisen Arto Tastulan säveltämiä ja sanoittamia lauluja painokelpoiseen nuottimuotoon.

Musiikkiin palaan täysillä heti kun ehdin; koulu on nimittäin kyllä stressannut ja vienyt mehut hyvin tehokkaasti. Kokopäivätoiminen opiskelu yhdistettynä kaikkien mahdollisten töiden tekemiseen on varsin kuormittava kokonaisuus -en voi varauksetta suosittaa sellaisen urakan vastaanottamista kenellekkään. Ajoittain olen ollut hiukan kateellinenkin niille, jotka saavat opintotukea opintojen ajaksi. Minulla ei sitä luksusta ollut saatavilla ja töitä on ollut aivan välttämätöntäkin tehdä myös opintojen ajan.

Yhteistyökumppanit ovat olleet oikein suopeita, vaikka en varmasti ole esimerkiksi Hääkuorolle pystynyt kaikkea parasta johtajana antamaan tämän talven aikana. Freijalla on ollut hiljaiseloa tämä talvi, se on omalta osaltaan mahdollistanut opiskelijana olemisen. Nyt on Freijankin keikkakalenteriin alkanut tulla taas merkintöjä syksylle, joten ilolla sitäkin osaa elämästä jälleen odotan.

Soolopuolella oli onneksi sellainen virkistävä avaus, että kävin viikko sitten Evijärven kirkossa messussa soittamassa alttosaksofonia ja laulamassa. Se teki tosi hyvää ja antoi paljon harjoittelemisen aiheita kummassakin.

Henkisellä puolella on tapahtunut kasvua tämän talven aikana. Olen siitä onnellinen. Odotan aikaa, että opintoihin liittyvä ahdistus päättyy ja pääsen jälleen hengittämään vapaasti ja työstämään herkkyyttäni vahvuudekseni. Siitä on monenlaista hyötyä ja hyvinvointia itselle ja asiakkaille.

Bussinajoa saattaa olla tiedossa alkukesäksi. Voi myös olla, että panostani ei tänä keväänä tarvitakaan, koska pääsen koulusta irti vasta kuumimman tilausajosesongin päätyttyä. Talouden tervehdyttämiselle ajaminen toki tekisi erittäin hyvää. Jos kuitenkin käy niin että ajoa ei löydy, täytyy vain panostaa vielä enemmän musiikkipuoleen ja toki myös hieronnan markkinointiin -kunhan lailliset rekisteröinnit ehtivät vauhtiin mukaan.

Jos sinulla siis on tarvetta esiintyjälle kesän juhliin (häihin, synttäreille, kekkereihin jne) minulla todennäköisesti on kalenterissa hyvin tilaa; neuvottelen mielelläni yksityiskohdista lähemmin -otahan yhteyttä!!

Mietteitä Tallarin kausikonsertin jälkeen

Eilen ystävänpäivänä kävin kuuntelemassa Pelimannitalossa Tallarin ystävänpäiväkonsertin, joka oli myös samalla Ritva Talvitien eläkkeelle lähtökonsertti.

Tämä tilaisuus oli yksi Tallarin kausikonserttien sarjaan kuuluvista. Kyllä saatoin ylpeänä olla tyytyväinen, kun tupa oli jälleen täysi. Tämä konserttisarja on nimittäin aivan omakätinen aikaansaannokseni. Oikeastaan se on isoin myönteinen asia, jonka sain aikaan ollessani määräaikaisena Tallarin talousvastuullisena taiteellisena johtajana 2012-15.

Tuo oli Kansanmusiikkisäätiön konkurssin jälkeistä toipumisen aikaa. Ensin Tallari oli johdettavanani Kaustisen kunnan yksikkönä. Sitten se siirrettiin myöhemmin nykyisen ylläpitäjän, Kansanmusiikki-instituutti ry:n alle, instituutin ja museon rinnakkaiseksi yksiköksi.

Tallarilla ei oikein ollut keikkaa. Yleisradio oli vetänyt yhtyeeltä pois vuosikymmenet voimassa olleen rahoitusosansa. Yhtyeeltä odotettiin suurta oman rahoituksen osuutta budjettiinsa keikkojen ja opettamisten tuloina. Opettaminen eri oppilaitoksissa näytti jo kasvavan tulonlähteenä yhtyeen keikkoja merkittävämmäksi.

Pohdin ja kehitin erilaisia konsepteja. Lopulta päädyin miettimään, että Tallari kuitenkin lopulta on samalla tavalla valtionosuusorkesteri kuin ovat kaupunginorkesteritkin ympäri maata. Yhtyeeltä kuitenkin puuttui säännöllinen konserttisarja, jolla olisi vakituinen konserttipäivä, kausikortit ja vakiokävijät sekä vaihtuva mielenkiintoinen ohjelmisto. Tavoitteenani oli luoda konserteista sellaisia toimivia paketteja, joita saisi sitten muihinkin saleihin ja tapahtumiin helpommin myytyä uudelleen esitettäviksi.

Päätin alkaa toimeen, koska taloudellinen paine päälläni oli todella kova ja raskas kantaa. Jos jollain omalla toiminnallani pystyin jotain parannusta tilanteelle saamaan aikaan, sen myöskin tein. Vierailevia esiintyjiä palkattiin mm. pitämieni palkattomien virkavapaiden säästyneillä rahoilla.

Konserttisarjaideani oli menestys. Saimme houkuteltua kävijöiksemme kausikorttilaisia ja muuten säännöllisesti konserttiin tulijoita ihan hyvän joukon. Aluksi konsertteja pidettiin Kaustinen-salissa, koska mielestäni paikkakunnan paraatipaikka ja silloisen toimitalomme sydän oli oikea paikka “Kaustisen kaupunginorkesterin” esiintymispaikaksi. Myös talon aulaa kokeiltiin konserttitilana.

Kansantaiteenkeskuksessa Tallaria vaivasivat sisäilmaongelmat. Tähän reagoitiin työnantajan puolesta päätöksellä siirtää yhtyeen toiminta Pelimannitaloon väistötiloihin. Pian tämän päätöksen syntymisen jälkeen sairastuin itse sydänlihastulehdukseen ja jouduin 2kk sairaslomalle. Tuona aikana Tallari toimi triona, Ritva, Katri ja vastavalittu Sampo olivat silloin jäseninä. He kokeilivat pitää kausikonserttia myös ktk:n intiimimmässä Museosalissa.

Sairastamiseni aikana yhtye muutti Pelimannitalon yläkertaan. Palasin töihin määräaikani viimeiseksi puoleksi vuodeksi Trion kylkeen ja pelimannitalo osoittautui minustakin hyväksi toimipaikaksi Tallarille. Lopulta kausikonserttien pitopaikaksi vakiintui Pelimannitalon iso tupa. Tottahan se on, että lähes täydessä 90 henkeä vetävässä tuvassa on intiimimpi ja lämpimämpi tunnelma kuin samalla väkimäärällä 300 hengen konserttisalissa. Tällä perusajatuksella konserttisarja näyttää toimivan edelleen hyvin. Onneksi kaikki meni näin parhain päin.

Eilisessä konsertissa siis istuin ihan virallisen lipun ostaneena kuulijana ja kuuntelin juontoa, jossa sanottiin kutakuinkin, että “kausittaisia konserttejahan Tallarilla on ollut aina. Mutta sitten kun toiminta muuttui säännöllisemmäksi, pidimme konsertin xx, josta ohjelmistoomme jäi kappale xx”. Tämä juonto herätti minussa tunteita ja muistoja ja siksi kirjoitan tämän nyt.

Itse pidän nykyistä kausikonserttien sarjaa erinomaisena ja menestyneenä toimintana. Tiedän aivan itse sen perustaneeni ja tehneeni lujasti töitä sen eteen. Olen ylpeä aikaansaannoksestani. Pidän sitä tuon raskaan, mutta ajoittain varsin antoisan työpestini suurimpana ja hienoimpana tuloksena ja olen onnellinen siitä, että toiminta jatkuu samaan suuntaan, mihin sitä aikanani lähdin viemään. Onnea ja menestystä Tallarille!

Raikkaan tuulen tuliaisia

Sydäntalven alkaessa mennä vähitellen ohi on minulla aika jälleen herätä eloon. On ihana huomata, että parin kuukauden totaalihiljaisuuden jälkeen on musiikin puolella jälleen alkanut näkyä elämässäni elonmerkkejä. Tämähän on suurin syy siihen, miksi minulla muitakin toimialoja on ja miksi hierojakouluakin parhaillaan suoritan, että musiikkiuran kuolleisiin hetkiin olisi toimeentuloa. Jos on hieronnan tarvetta, niin siitä vain aikaa varaamaan. Erityisesti viikolla 13 Kaustisella ja viikolla 14 pääkaupunkiseudulla olisi edullista hierontaa tarjolla, silloin suoritan kouluun liittyvää harjoittelua alennetuin hinnoin!

Sain pitkästä aikaa mieluisan pyynnön. Ystävälläni Matilla on eräs levyprojekti kesken ja hän tarvitsee levylle laulajaa. Luonnollisesti suostuin ilolla! Ihan superkivaa!

Freija uusi albumi on miksausvaiheessa. Ensimmäiset raidat on jo kuultu ja todella todella hienoa siitä jälleen tulee. Laitisen Matti sitäkin jälleen vääntää ja on se kyllä niin ammattimies soundien kanssa kertakaikkiaan. Todella malttamattomana odotan lopullista albumia!

Mulle tuli muuten eteen eräs varsin kiinnostava nuotinnus- ja levyntekoprojekti, jota aion edistää ja toteuttaa myöhemmin tänä vuonna. Siitä kerron lisää tuonnempana, mutta on tosi nasta huomata, että osaamiselleni olisi ihan oikeaa käyttöä.

Esmeralda-levyn teko alkaa olla käsillä. Kysehän on Susanna Kentalan säveltämistä lastenlauluista, joita muutaman kerran on jo esitettykin. Tänä keväänä teemme niistä levyn, jonka äänitän.

Sain juuri pari päivää sitten viestin Elisa Laiholta, että hänen uudelta albumiltaan on julkaistu ensimmäinen raita. Tykkäsin paljon! Tuskin maltan odottaa, että päästään esittämään näitä yhdessä niinkuin suunniteltiin!

Kuuntelpas alta. Jos pidät, niin levitä linkkiä muillekin!

Minulla itselläni on yleensä vuosi kuin vuoristorata. Parhaillaan mennään hyvää kyytiä kohti kevättä ja ihan parhaita fiiliksiä! 🙂 Palataan!