Perjantaivideona ote 8.10.21 P-klubilta

Tällä kertaa julkaisen toissaperjantaisen soolokeikan äänityksestä kappaleen Kevyt Harmattan. Näitä keikkaäänityksiä kun itse kuuntelen, havaitsen kyllä niin paljon yhtä sun toista musiikillista tapahtumaa. Paikoitellen ihan virheitä ja asioita, jotka meni ihan toisin kuin olin aikonut. Mutta se oli ihan okei ensiesitys näistä videoprojektin biiseistä. Tältä pohjalta on hedelmällistä kehittää esitystä vähemmän voimia kuluttavaksi ja yleisölle enemmän antoisaksi.

Viime viikko oltiin Freijan kans kiertueella. Sekin oli tosi nastaa. Alku oli vähän tahmeaa, kun oli todellakin 1,5 vuotta siitä edellisestä yhteissoitosta bändillä. Viikon mittaan asiat lämpenivät ja palautuivat. Nyt bändi olis aivan iskussa -keikkaa vain ei ole tiedossa juuri lainkaan. Yksi yksityistilaisuus joulukuussa. Ja kuuluvat olevan yhtyetoverit sen verran kiireisiä kukin tahollaan, että enempää ei oikein tähän syksyyn sovikaan. Täytyy siis itse jatkaa muiden kuvioiden kehittelyä, että jostain sitä leipääkin sitten jatkossakin riittäisi. Pientä pähkinää purtavaksi riittää siis eespäinkin.

Tässä video, olkaa hyvät.

Musiiki ry:n P-klubi 8.10.2021 klo 22, Ravintola Pelimanni, Kaustinen


Tervetuloa elävä musiikki: P-Klubilla Arto Anttila!

Kyllä, se on totta – Kaikenlaisen musiikin yhdistys Musiiki ry:n P-Klubi avaa syksyn ohjelmansa tulevana perjantaina – vihdoinkin! Ja mikä ilo onkaan saada kuulla, nähdä ja kokea kaustislainen monitaituri, muusikko, laulaja ja säveltäjä Arto Anttila illan vieraana!

Arton pääinstrumentit ovat kontrabasso ja piano. Eikä siinä suinkaan kaikki. Anttila on ollut koko ikänsä kiinnostunut useista eri soittimista. Niitä tullaan kuulemaan myös tässä konsertissa. Instrumenttiarsenaali on varsin kunnioitettava; basson ja pianon lisäksi Arton käsissä taipuu kauniiseen sointiin niin viulu ja saksofonit kuin erilaiset kielisoittimetkin.

Korona-aika katkaisi Artonkin kohdalla keikat, kuin myös hänelle tärkeän muusikkouden toteuttamismuodon, yhteissoiton. Arto käänsi kuitenkin vallitsevan tilanteen haasteeksi. ”Säveltelin ja opettelin tekemään monikuvavideota. Äänitin ja kuvasin itseäni soittamassa montaa eri soitinta yksi kerrallaan ja koostin niistä ’yhden miehen bändin’.”

Tämä epätavallinen aika vei Arton töihin maatilalle, rakennustöihin, turverekan rattiin. Mutta mikään ei saanut sammutettua Arton sielun ja sydämen paloa musiikin tekemiseen – uusia sävellyksiä syntyi. Niitä pääsemme nyt mekin kuulemaan! ”Toivottavasti pystyn viihdyttämään ja koskettamaan P-klubin yleisöä musiikillani. Uusien biisien joukossa kuullaan myös jotain aiempaa tuotantoa ja jotain kokonaisuuteen sopivaa lainattuakin. Ohjelmassa värien kirjoa on kansanmusiikin poljennosta jazzin maalaileviin sävyihin.”

Teidät kaikki on kutsuttu! Tervetuloa P-klubille! Eläköön elävä musiikki!

Ravintola Pelimanni, Kaustinen, perjantaina 8.10. klo 22.00, liput 7 € Järjestää Kaikenlaisen musiikin yhdistys Musiiki ry. & Ravintola Pelimanni

(Teksti: Marianne Oivo, Musiiki ry:n tiedote)

Melkutus

Tämän viikon perjantaivideo tulee vasta illalla. Syynä tähän on se, että olen tehnyt tällä viikolla jo hieman muita töitä, koska tämä video on Taiteen edistämiskeskukselta saamani Korona-apurahapätkän viimeinen perjantaivideo, kausi päättyy huomenna ja senkin jälkeen täytyy tulla jollain toimeen.

Näitä videoita on ollut oikein hauska tehdä. Olen oppinut melkoisen paljon ja kehittynyt uusien ohjelmistojeni käytössä runsaasti. Oppimista on vielä jäljellä ja intoa perjantaivideoiden tekoon samoin. Toivotaan, että löydän riittävästi aikaa näiden jatkamiseen!

Melkutus on karjalainen tanssi. Tässä biisissä soi kalevalainen runolaulu ja omasta päästäni peräisin olevat soitteet. Yhdistin tässäkin uutta aluevaltaustani edm:n tekemistä ja perinneosaamistani niinkuin nyt raksatöiltä, rehunteolta ja saabin ehostamiselta ennätin.

Toivottavasti musani menee jalan alle ja tanssittaa!!

Pohjoinen sottiisi

Tällä kertaa perjantaivideon musiikkina on Pohjoinen sottiisi. Alunperin biisi syntyi rallattamalla jossain reissun päällä taskutallentimeen. Rallatus oli lopulta jotenkin niin mieluinen tapa, että päätin perustaa tällä kertaa koko sovituksen sen pohjalle ja tukea muilla instrumenteilla sitä.

Toivottavasti pieni sottiisini ilahduttaa. Itse olen ilahtunut, kun saan näitä tehdä. Varsinkin nyt heinä-elokuussa, kun Taiteen edistämiskeskus tukee työtäni korona-apurahalla. Kiitos paljon!

Niin minä tahtoisin

Viime perjantaina 29.5.20 sain laittaa Youtubeen hiukan erilaisen perjantaivideon. Videon laulu on oma sävellykseni mummun runoon.

Tänä vuonna kevään bussinajamiset on koronakriisin vuoksi jääneet väliin ja sain tilalle hommia Lintu-Paavolan maatilalta Kaustisen Köyhäjoelta. Siellä emäntänä on Johanna Paavola, joka tänä keväänä on saanut suurempaa suosiota facebookiin laittamillaan videoilla, joissa hän laulaa navetassa lehmien kuunnellessa.

Aiemmin kevään kuluessa olimme Johannan kanssa tuumanneet tehdä yhteistyötä. Häneltä kun oli pyydetty keikkoja ja säestäjälle on niissä tarvetta. Lupasin olla käytettävissä.

Nyt Valio pyysi Johannaa tekemään koulunsa päättäville laulutervehdysvideon. Olin täyttämässä lietekärryn tankkia, kun Johanna tuli ja ehdotti, että tehtäisiin video yhdessä. Minulle se kävi tietenkin. Ajoin pitkän päivän ja illalla joskus yhdentoista korvilla kaivoin kotona työpäivän jälkeen mummun runokirjan esiin. Kirjaimellisesti muutamassa minuutissa syntyi sävel runoon ”Niin minä tahtoisin”. Minua puhutteli tekstin sisältö ja mielestäni se sopi aiheeseen hyvin. Koulunsa päättävä usein nuori ihminen on isojen ratkaisujen edessä. Halusin toivottaa rohkeutta päätösten tekemiseen tämän laulun avulla.

Johanna hyväksyi biisin. Treenasimme parina päivänä ennen peltotöiden alkua ja sitten kuvasimme videon navetassa uteliaiden lehmien kuunnellessa. Video julkaistiin oman tuubini lisäksi Valion sivuilla ja somessa, Lintu-Paavolan maatilan facessa ja instassa.

Kaihomieli yksin

Eilisen perjantaivideoon valikoitui hieman vanhempi sävellykseni. ”Kaihomieli yksin” on sävelletty alunperin vuonna 2001 Itä-Helsigin musiikkiperuskoulun kontrabasistien ryhmäopetukseen. Kappale kyllä syntyi inspiraatiosta ja aidosta tunteesta, muisaakseni legendaarisen Sibelius-Akatemian Pitäjänmäen toimipisteen treenikopissa. Ehkä se aitouden vuoksi juuri nytkin soittaa jotain sisimmäisyyksien kelloa.

Huomasin, että tähänastisissa perjantaivideoissa ei ollutkaan vielä niinsanottua pääinstrumenttiani kontrabassoa esiintynyt lainkaan. Siksikin oli kiva laittaa jotain aiheeseen liittyvää tähän yhteyteen.

Kolme muuta bassoa videolla ovat olleet työvälineinä eri yhtyeissä. Akustinen bassokitara oli ensisijaisesti Elisa Laiho Acoustic Flow -soittimeni silloin kun sen hankin, muistaakseni 2007. Fender Jazz Bass tuli kuvaan jo ennen sitä, Jussi Paalasen bändikuvioissa basistina soittaessani. Sen jälkeen se on ollut pääasiassa Syntax Flynn -bändisoittimeni ja studiosessioinstrumentti. Vanhin videon soittimista on kuitenkin Cort steinberger-basso, jonka sain yläasteikäisenä kummisedältä joululahjaksi. Se olikin ollut minulla lainassa ensin varmaan vuoden sedän soitinkaupasta… Olin tämän basson jo kertaalleen fenderin tieltä myynyt ystävälleni, mutta aloin sitä muutama vuosi sitten kaipailla takaisin ja onneksi sain ostaa sen samaan hintaan. Viime syksynä poistatin soittimesta nauhat ja asensin nykyaikaiset mikrofonit. Tällä soitan nykyään pääasiassa Freijassa.

Käyhän kuuntelemassa bassomusiikkia 🙂 Suosittelen kuulokkeiden käyttöä, matalat taajuudet pääsevät siten paremmin oikeuksiinsa.

Voiton puolella :)

No nyt alkaa jo vähitellen taas hymyilyttää, kun on tiukka viikko takana ja olen saanut Esmeralda-levyn miksaukset lähtemään ensimmäiselle kuuntelu-kommentointikierrokselle. Tämä viikko meni tiukasti niitä ja hierontoja tehdessä.

Ajoittain korvat menevät ”tukkoon” ja lakkaa erottamasta asioita. Silloin on hyvä hetki pitää tauko. Nyt siis pieni breikki ja sitten alkuviikosta uusin korvin ja uusin voimin työn kimppuun.

Iloista elokuista viikonloppua! Hieronnan ajanvaraus palvelee ympärivuorokautisesti, tästä.

Levyntekoa ja hieronnan markkinointia

Lomaviikolta paluun jälkeen olen pääasiassa tehnyt päälleäänityksiä Esmeraldan levyyn ja markkinoinut hierontaa aiempaa aktiivisemmin.

Rakastan studiomuusikon työtäni. Se homma vaan jotenkin on aika alusta asti tuntunut omalta hommalta. Jollain tapaa siinä saa keikkoja konkreettisemmin oman käden jäljen näkyviin. Hyvässä ja pahassa, eli välillä olen tosi turhautunut, kun talteen ei meinaa jäädä mitään julkaisukelpoista. Sitten taas, kun onnistunut otto syntyy, on se tosi palkitsevaa.

Laitoin oikein maksetun mainoksen lehteen hieronnasta. Vein kauppojen ilmoitustauluille repäisylippusia, flyerin tyyppisesti. Vietin viikonloppuna äänitysten välissä runsaasti aikaa säätämällä tietoja googleen niin, että ne näkyisivät asiallisesti potentiaaliselle hierojaa etsivälle asiakkaalle.

Sanomattakin on selvää, että tulosta näistä markkinoinnin panostuksista saattaa näkyä vasta aikojen päästä.

Kumpaakin työhommaa yhdistää siis parhaillaan turhauma. Äänityksessä tuskailen, kun soittokunto on ruosteessa. Hieronnan puolella odottelen, että joku tarvitsisi käsittelyä ja varaisi ajan.

Turhauma arvatenkin konkretisoituu siinä, että toimeentulo on onnistumisesta ja toteutumisesta kiinni. Näinä hetkinä, kun tämä todellisuus iskee kasvoille, sitä joskus tuntee olevansa aika yksin. Ehkä muillakin yksin yrittäjillä on samanlaista?

No, eipä tässä auta muu kuin palata sorvinsa ääreen ja tehdä parhaansa. Palaamisiin!

Kuulumisia heinäkuussa -19

Vierähtipäs jo yli kuukausi edellisestä kuulumisien kerrontakerrasta. Täällä kuitenkin ollaan 🙂

Hierojaksi valmistumisen jälkeen yritin pitää viikon verran toipumisvapaata. Talvi täysipäiväistä opiskelua töiden ohella vei selkeästi veronsa voimista, vapaa tuli tarpeeseen.

Sitten olikin aika suunnata Espooseen intensiivisen työskentelyjakson ajaksi. Ajoin Åbergin linjan busseja tilausajoissa sekä linjoilla 565, 115 ja 133 tiiviin jakson ja tein samalla reissulla kotikäynteinä hierontoja pk-seudulla olevien asiakkaiden luokse. Näitä pk-seudun käyntejä tulee jatkossakin toteutumaan arviolta noin kerran kuussa. Jos haluat koota kaveriporukan ja tilata minut hierojaksi paikalle, ota yhteyttä!

Mahtui työmatkalla väliin yksi Freijan konserttikin, Kotkassa. Se oli oikein mukava tapaus, Freija kun on ollut hiukan säästöliekillä vuoden verran. Syksyllä vilkastuu taas ja uuden levyn julkaisupäiväkin on jo varmistunut. Julkkarikeikka on Nukketeatteri Sampon lavalla 14.9.19 klo 20.

Kävin reissulla myös kuuntelemassa Kaisaniemen puistossa Stingiä livenä. Se oli elämys! Stingillä oli taustalaulajana amerikkalainen Gene Noble, jonka laulamisesta olin todella vaikuttunut.

Eilen oli rankka päivä, kun uudelleen elvytetty Kaustisen kotiseutujuhla työllisti minua kovasti paljon. Johtamani Hääkuoro esiintyi, soitin kontrabassoa Kaustisen orkesterissa. Kaustisen mieslaulajatkin oli tilapäisesti vailla johtajaa keikalla, joten lupasin auttaa. Yhteislauluun tarvittiin käyntiin laittaja, niin lupasin sitten senkin hoitaa. Pitkästä aikaa polkaisin alkusoiton käyntiin harmoonilla 😀

Ja tätä kaikkea piti tietenkin harjoitella sekä yksin että kuorojen kanssa. Illan päätteeksi oli sitten vielä Kaustisen Mysteerion harjoitukset. Tämä esityshän toimittaa tämän kesän festareilla Kavalkadin virkaa. Vastaan esityksessä viimesyksyiseen tapaan musiikkipuolesta.

Viime perjantaina kävimme Tallarin ja Jesse Kaikurannan kanssa Haapavesi Folkissa esittämässä toistaiseksi viimeisen sovitun konsertin ”Lauluni” kokonaisuudesta. Vaikka julkaisukeikat nyt ovat ohi, on levyä saatavilla esimerkiksi täältä.

Parhaillaan on siis menossa Kaustisen tämän vuoden festivaaleihin valmistautuminen. Juhlilla kuullaan Hääkuoroa useampaan otteeseen yhdessä pelimannien kanssa ja säestyksettömässä omassa konsertissa sekä lukion salissa että kirkkokonsertissa. Lisäksi olemme valmistaneet yhteiskonsertin Ottosten ja Häävin kanssa. Anttilan pelimannitkin aikovat olla keikalla. Freijalle ei juhlilta keikkaa irronnut tänäkään vuonna ja soolokeikkaa en tänä vuonna juhlille yrittänyt tarjota -Mysteeriossa soitan ja laulan myös yksin.

Hieronta-aikoja on tarjolla festarien aikana niukemmin, mutta tällä viikolla on paremmin ja heinäkuun viimeisestä viikosta alkaen runsaasti. Festarien jälkeisen viikon 15.-21.7. pidän aivan välttämättömän totaalisen toipumisvapaan, jona aikana minua ei tavoita millään välineellä. Netissä ajanvaraus on tottakai toiminnassa myös silloin, joten loppukuun ja loppuvuoden aikoja voi varata ympärivuorokautisesti, täällä.

Tervehditään, kun tavataan! Nähdään keikoilla ja vastaanotolla!

Valmista tuli!

Nyt se on suoritettu. Koulutettu hieroja ja urheiluhieroja on ammattinimikkeet, joita tämän tutkinnon myötä olen oikeutettu käyttämään.

Suuri urakka on takana, opetusta saatiin 1600 tuntia ja kaikenlaista sen päälle. Olo on väsynyt ja onnellinen.

Opettajan sanat, joilla hän kunnioitti ja kiitti minua päättäjäisissä siitä että jo alalla olleena lähdin vielä opiskelemaan uutta, tuntuivat syvällä ja jäivät mieleen. Tämä valmistuminen oli työvoitto.

Nyt pääsen takaisin oman elämän ja omien työkuvioiden pariin täysillä ja se tuntuu hyvältä.

Palataan soiton, laulun ja hieronnan merkeissä pian!