Saksofonia metsässä

Olen tässä seurannut, miten reilu viikko sitten julkaistun singlen soittokertoja kertyy. Ikäväkseni havaitsen, että ei juuri kerry. Yli viikko ja ei ole vielä saatu sataa kuuntelua rikki spotifyssä. Valitettavasti näin.

Saksofoni on minulle nykyään kovin rakas instrumentti ja treenaan sitä mielelläni. Tähtäimessä luonnollisesti keikat, eli työllistyminen. Monenlaisia projekteja on mielen perukoilla kehittymässä. Tässä tämän päivän videossa soitan hengellisen laulun ”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie” (säv. Hannikainen, san. Hellen). Tarkoitus oli vetästä säkeistöjen väliin kunnon improt aika jazzilla otteella, mutta kun ei vaan nyt lähtenyt ja kaikki otot meni jotenkin pieleen ja alkoi taas sataa. Niin tässäpä tällainen ihanan pelkistetty melodiaversio. Pitää jatkaa harjoittelemista 😀

Huomenna kuitenkin lähden taas heittämään Hilli&Saarinen Oy:n rekalla kuorman sahanpurua Eskolasta Kotkaan. Paluukuormaa sitten tulee, jos tulee. Torstaina hieron, mutta aion myös ehtiä soittaa -sehän se kuitenkin tässä pääasia edelleen on. Kunpa pian löytyisi uutta keikkaa jollain uudella kuviolla, että pääsisin tekemään taas oman alan juttuja täydellä teholla.

Kivaa syksyä teille kaikille! 🙂

Arto Anttila soittaa saksofonia ruskaisessa metsässä.

Arto Anttilan sinkkujulkaisu ”Niin minä tahtoisin 9.9.2022”.

Korona-aika toi haasteita muusikon ammatissa toimiville. Sitä se teki myös Arto Anttilalle; keikat loppuivat ja
musiikin tekeminen sai jatkua vain kodin ja kotistudion seinien sisällä.

Levynkansikuva: Niin minä tahtoisin.

Tällä kertaa työn tuloksena on single
”Niin minä tahtoisin”.

Laulun teksti on Arton isoäidin Anna Anttilan käsialaa. Hänen syntymästään tulee tänä syksynä kuluneeksi 100 ja kuolemasta 10 vuotta. Merkkivuoden kunniaksi laulu esittää kauniin toiveen, mitä tahtoisi voida ja pystyä vielä ennen ”kun tulee elämän ilta”.

Laulu ja soittosuoritteet ovat kaikki Arto Anttilan omakätisiä. Samoin on äänityksen ja miksauksen toteutus. Näin kappale jatkaa siitä, mihin Anttilan esikoisalbumi ”Ihanaa romantiikkaa” 2016 hänet iskelmän parissa toi.

Aiemmin tänä vuonna Arto Anttila on julkaissut singlen ”Tahto Rakkauden” joka oli kokonaan Arton oman käden jälkeä.

Tahto Rakkauden nyt ulkona

Single Tahto Rakkauden on nyt kuultavissa useissa latauspalveluissa ympäri internettiä. Käy kuuntelemassa?! Linkki alla vie kuuntelemaan haluamastasi palvelusta:

https://recordu.lnk.to/tggo2p

Voit jättää kommenttisi alla tai lähettää mulle viestin instagramissa @ajan_musiikki

Uusi sinlge: Tahto Rakkauden

Uusi singleni ”Tahto Rakkauden” julkaistaan 22.4.2022 streamauspalveluissa. Kappale on iskelmää ja kokonaan omaa käsialaani. Laulun päähenkilö kokee suurta ihastusta ja laulu kertoo lyhyen kohtaamisen ihastuksen kohteen kanssa sekä pohtii rakkauden omaa tahtoa kohdistua mihin haluaa.

Singlen kansi on tässä, myöhemmässä postauksessa sitten kuuntelulinkit streamauspalveluihin.

Olen tyytyväinen, että sain jotain uutta julkaistua. Koko talvi on mennyt turverekkaa ajaessa. Laulun idut syntyivät ratin ja penkin välissä istuessa maaliskuussa. Pietarsaaren turvevoimalaitos laitettiin viikoksi kiinni ja sen ajan istuin kotona studiossa tekemässä äänitettä. Melkein sain alusta loppuun julkaisun valmiiksi tuossa viikossa, vain jälkituotantoa jäi tehtäväksi, kun laitos taas käynnistyi. Aina voisi tehdä paremmin, mutta nyt sain tällaisen tehtyä ja olen siitä onnellinen.

Vuosi vaihtuu, päivityksiä ja hiukan menneiden pohdintaa

On vuoden 2021 viimeinen päivä. Mullistava ajanajakso tämä pari viimeistä vuotta.

Koska keikkoja muusikkona ei koronan takia ole nyt pariin vuoteen ollut elannoksi asti, olen täydentänyt toimeentuloa erilaisin ratkaisuin. Kiitollinen olen saamistani taiteen koronatuista. Niiden avulla olen pystynyt osan vuotta tekemään musiikkia, vaikka keikkoja ei juuri elättämässä ollutkaan. Onneksi sentään jotain oli -yksi studiosessio toukokuussa, Freijan kiertue lokakuussa ja suurimpana ponnistuksena soolokeikka omalla materiaalilla lokakuun alussa. Myös saksofoniin painottunut duokeikka Aira Kentalan kanssa marraskuun lopussa vaati minulta paljon panostusta ja vauhditti saksofonin osuutta muusikkoudessani. Saksofonia painotan varmasti aiempaa enemmän myös jatkossa.

Hierontoja olen tehnyt kaikki ne, mitä on ajanvarauksia tullut. Sekin homma on merkittävä osa työelämääni, mutta ei yksin riitä minua Kaustisella elättämään -hyviä hierojia on täällä paljon. Jäsenkorjaajia samoin. Korona vei asiakkaista osansa ja varmasti on välillä ollut haasteellista asiakkaan löytää itselleen sopiva aika ajanvarauskalenteristani, jota olen muiden töiden vuoksi ajoittain joutunut muuttelemaan.

Eniten muutostarpeita on tuonut rekkakuskin homma. Pääsin alkuvuodesta tuurailemaan turverekan kuljettajana. Vuoden mittaan näiden lyhyellä varoitusajalla tulevien, mutta kannattavien ajokeikkojen vuoksi olen välillä sulkenut päiviä kalenterista ja muuttanut jopa joitain sovittuja ajanvarauksia. Nyt loppuvuodesta on pidetty Pietarsaaressa voimalaitosta päällä yllättävän pitkään ja sitä myötä löysin itseni yllättäen tekemästä täyspäiväisesti rekkakuskin työtä. Se jatkuu parhaillaankin. Tottakai tiedossa on, että kun pörssisähkön keskihinta romahtaa alle kannattavuuden, laitetaan turvevoimalaitos taas alas ja turverekat pysähtyvät. Silloin tietysti palaan takaisin omaan normaaliin. Siihen asti tässä nyt kuitenkin painetaan täysillä ja sovittelen sitten hieronnat ja pari sovittua soittokeikkaa sinne kuljettajatyön väliin.

Päivitin hieronnan palveluvalikoiman alkaen vuoden 2022 alusta. Kokohieronta poistui, niitä kun ei varattu käytännössä lainkaan. Erikoisosaamista vaativat purenta ja lymfa saivat oman ajanvaraustuotteensa ja samalla niiden kesto hieman lyheni sekä hinta hieman laski.

Henkisesti minulla on ollut raskas asia pureskeltavaksi se, että päätin 2020 keväällä luopua 10 vuoden jälkeen Kaustisen Hääkuoron taiteellisesta johtajuudesta. Kuorolaulu on usein tunteita nostattava aihe ja niin se tässäkin tapauksessa oli. Luopumisen tuska oli konkreettinen.

Tein kuoron kanssa pitkäjänteistä kehitystyötä. Tekstilähtöiset tulkintani ja kamarikuoroestetiikasta ponnistavat taiteelliset näkemykseni aiheuttivat useaan kertaan matkan varrella mielipiteitä molempiin suuntiin. Sain paljon hyvää palautetta kuoron kehittämisestä ja sen avulla uskoin omaan tekemiseeni yhä eteenpäin. Yleisö koki konserteissa liikutusta ja suuria tunteita. Tunnelma oli joskus kappaleen ja aplodien välissä lähes veitsellä leikattavan tiheä. Upeita hetkiä. Teimme johdollani myös ihan hienon levyn vuonna 2017.

Myös kritiikkiä tuli, sehän on selvä. Milloin kaupan hedelmäosastolla sanottiin että minun pitäisi johtaessa näyttää enempi kuoron perustaneelta Aaro Kentalalta. Milloin mukaan laulamaan saapuneiden entisten kuorolaisten suulla jyrättiin taiteelliset näkemykseni sata nolla, tyypillisesti ainoissa harjoituksissa juuri ennen keikkaa. Se oli varsin sietämätöntä, kun johtajan näkemystä ja asemaa ei kunnioitettu. Olen huono vaatimaan arvostusta itselleni, etenkin konfliktitilanteissa.

Minulla oli ohjelmisto seuraavaa konserttia varten suunniteltuna ja kuoro oli sitä jo alkanut johdollani valmistaa. Viimeinkin olin saanut kuoron sellaiselle tasolle, että vaativampien ja minua suuresti inspiroivien teosten valmistaminen oli mahdollista. Olin herkullisessa tilanteessa.

Osa kuorolaisista ei kuitenkaan tästä valitsemastani suunnasta pitänyt. Samaa alkoi kuulua kuoron ulkopuolelta. Näkemyksiäni jyrättiin. Johtajan palkka kyseenalaistettiin. Yhteistyötahoilta tuli tylyä tekstiä: sinua ei tässä produktiossa sitten keikalla tarvita. Tällaisen tilanteen vallitessa iski koronapandemia. Kuoron toimintaan tuli totaalinen tauko, jona aikana asioita perusteellisesti mietittyäni ymmärsin, että Kaustisen Hääkuoro on alun perin Aaro Kentalan käynnistämä omintakeinen pelimanniporukka. Olin vääntänyt sitä mielestäni ainoaan oikeaan suuntaan kuorona, mutta yhtäkkiä ymmärsin, että tavoittelen hyvin eri päämääriä kuin ihmiset kuorossa ja sen vieressä.

Koin valtavan kriisin. Kun ymmärsin, että olin käyttänyt tolkuttomat määrät voimiani ohjastamalla kuoroa uusille reiteille perinteisten vierellä ja kuitenkin ensimmäisen risteyksen tullen (kuoron perustajan satavuotisjuhlan pyörteissä) kuoro muljahtaa käsistäni takaisin entisille raiteille. Niille raiteille, joita pitkin en itse pysty ajamaan. Raiteille, joilla osaamiselleni kuoronjohtajana ei ole käyttöä. Raiteille, jotka eivät minua itseä taiteellisesti tyydytä. Sieluun sattui kipeästi. Oli tehtävä ratkaisu oman terveyteni vuoksi. Minun oli irroitettava otteeni ja annettava työni hedelmät seuraaviin käsiin.

Näin jälkeenpäin ymmärrän. Oli oikea aika päästää kuoro tekemään, mitä se haluaa. Todella hyvän johtajan Hääkuoro sai seuraajastani ja kuulemani mukaan yhteistyötkin sujuvat. Olin Hääkuorolle tarpeellinen sen kymmenen vuotta ja niinkuin hyvän soitonopettajan päätehtävä on tehdä itsensä oppilaalle tarpeettomaksi -niin tuli minunkin aika olla kuorolle tarpeeton. Sehän oli lopulta sellainen positiivinen ongelma.

Osaamiseni on edelleen olemassa. Suunnittelemani teoskokonaisuudet ovat edelleen mielessäni ja toteuttamiskelpoisia, jos joskus syntyy tilaisuus toteuttamiselle. Ehkä jokin projektikuoro joskus? Ehkä jokin olemassa oleva kuoro kaipaa projektia? Ehkä joku joskus haluaa kuulla ne kaikki kauniit asiat, joita suunnittelin? Tämä jää nähtäväksi ja vain elämällä eteenpäin saamme sen tietää.

Kiitos kaikille, jotka annoitte minulle tukeanne Hääkuoron johtajana ollessani. Kiitos teille muutamille, jotka annoitte tukea myös tänä aikana sen jälkeen -tarvitsin sitä ja olen siitä kiitollinen. Kaikki on nyt kahden vuoden jälkeen ihan hyvin ja elämä jatkuu sekä minulla että kuorolla omalla tahollaan. Molemmat olemme kymmenen vuoden verran kokemuksia rikkaampia. Parhaita niistä ovat juuri onnistuneet konsertit ja niillä yleisölle tuotettu kauneuden kokemus sekä ilo. Kiitos niistä!

Nyt alan siis olemaan toipunut ja saan voimia jälleen omaan käyttöön. On itsellekin mieluisaa nähdä, millainen musiikillinen tulevaisuus edessä on ja mitä se tuo tullessaan. Uusi vuosi saa alkaa rauhassa ja vanhan vuoden ja sitä edellisenkin vuoden kuohut saavat jäädä nyt taakse. Mennään hyvillä mielin tulevaisuuteen ystävät!

Mitäs sitten tehtäisiin?

Tänä vuonna Spotify kertoi tällaista tilastotietoa. Jokaisesta vanhoille raidoilleni tulleesta kuuntelusta olen nöyrän kiitollinen. Jospa joskus lähitulevaisuudessa saisin jotain uuttakin julki, toivotaan niin.

Tässä kun viimeiset viikot oon ajanut tuota turverekkaa ja koittanu saada kasaan vähän toimeentuloa, on luonnollisesti ollut hiukan taukoa musiikkiuralla. Taukoa olisi kyllä ollut ainakin keikoissa aivan joka tapauksessa, kun niitä ei koronan vuoksi kuitenkaan olisi ollut. Ainoa sovittu Freija-keikkakin peruttiin alkukuusta juuri pandemian johdosta.

Freija on vuosia ollut minulle henkisesti se musiikkiuran tärkein ja rakkain asia. Bändi keikkailee onneksi jatkossakin -ainakin joskus silloin tällöin. Pääjutuksi se ei kuitenkaan riitä.

Musiikkiurallani olen nyt siis aika hämmentävässä käymistilassa. On mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuu ja mitä saan ulos kuuluville. Tuleeko se heleposti vai jourunko pönnäähän? Saanko joskus vielä omin voimin aikaan jotain, mikä kiinnostaa kuulijaa? Pystynkö kymmentuhatkertaistamaan kuuntelukerrat ja tienaamaan niillä jotain? Löydänkö uuden oman juttuni ja kiinnostaako se ketään sitten kuultuna?

Musiikki on ykkösammattini. Muut ammatit olen hommannut sitä täydentämään. Vieläkö tulee se aika, että täydentävät eivät ole tarpeen? Pystynkö pääosaamisellani vielä joskus elämään?

Jännä nähdä kuinka käy, jos sinne asti eletään xD

Perjantaivideona ote 8.10.21 P-klubilta

Tällä kertaa julkaisen toissaperjantaisen soolokeikan äänityksestä kappaleen Kevyt Harmattan. Näitä keikkaäänityksiä kun itse kuuntelen, havaitsen kyllä niin paljon yhtä sun toista musiikillista tapahtumaa. Paikoitellen ihan virheitä ja asioita, jotka meni ihan toisin kuin olin aikonut. Mutta se oli ihan okei ensiesitys näistä videoprojektin biiseistä. Tältä pohjalta on hedelmällistä kehittää esitystä vähemmän voimia kuluttavaksi ja yleisölle enemmän antoisaksi.

Viime viikko oltiin Freijan kans kiertueella. Sekin oli tosi nastaa. Alku oli vähän tahmeaa, kun oli todellakin 1,5 vuotta siitä edellisestä yhteissoitosta bändillä. Viikon mittaan asiat lämpenivät ja palautuivat. Nyt bändi olis aivan iskussa -keikkaa vain ei ole tiedossa juuri lainkaan. Yksi yksityistilaisuus joulukuussa. Ja kuuluvat olevan yhtyetoverit sen verran kiireisiä kukin tahollaan, että enempää ei oikein tähän syksyyn sovikaan. Täytyy siis itse jatkaa muiden kuvioiden kehittelyä, että jostain sitä leipääkin sitten jatkossakin riittäisi. Pientä pähkinää purtavaksi riittää siis eespäinkin.

Tässä video, olkaa hyvät.

Musiiki ry:n P-klubi 8.10.2021 klo 22, Ravintola Pelimanni, Kaustinen


Tervetuloa elävä musiikki: P-Klubilla Arto Anttila!

Kyllä, se on totta – Kaikenlaisen musiikin yhdistys Musiiki ry:n P-Klubi avaa syksyn ohjelmansa tulevana perjantaina – vihdoinkin! Ja mikä ilo onkaan saada kuulla, nähdä ja kokea kaustislainen monitaituri, muusikko, laulaja ja säveltäjä Arto Anttila illan vieraana!

Arton pääinstrumentit ovat kontrabasso ja piano. Eikä siinä suinkaan kaikki. Anttila on ollut koko ikänsä kiinnostunut useista eri soittimista. Niitä tullaan kuulemaan myös tässä konsertissa. Instrumenttiarsenaali on varsin kunnioitettava; basson ja pianon lisäksi Arton käsissä taipuu kauniiseen sointiin niin viulu ja saksofonit kuin erilaiset kielisoittimetkin.

Korona-aika katkaisi Artonkin kohdalla keikat, kuin myös hänelle tärkeän muusikkouden toteuttamismuodon, yhteissoiton. Arto käänsi kuitenkin vallitsevan tilanteen haasteeksi. ”Säveltelin ja opettelin tekemään monikuvavideota. Äänitin ja kuvasin itseäni soittamassa montaa eri soitinta yksi kerrallaan ja koostin niistä ’yhden miehen bändin’.”

Tämä epätavallinen aika vei Arton töihin maatilalle, rakennustöihin, turverekan rattiin. Mutta mikään ei saanut sammutettua Arton sielun ja sydämen paloa musiikin tekemiseen – uusia sävellyksiä syntyi. Niitä pääsemme nyt mekin kuulemaan! ”Toivottavasti pystyn viihdyttämään ja koskettamaan P-klubin yleisöä musiikillani. Uusien biisien joukossa kuullaan myös jotain aiempaa tuotantoa ja jotain kokonaisuuteen sopivaa lainattuakin. Ohjelmassa värien kirjoa on kansanmusiikin poljennosta jazzin maalaileviin sävyihin.”

Teidät kaikki on kutsuttu! Tervetuloa P-klubille! Eläköön elävä musiikki!

Ravintola Pelimanni, Kaustinen, perjantaina 8.10. klo 22.00, liput 7 € Järjestää Kaikenlaisen musiikin yhdistys Musiiki ry. & Ravintola Pelimanni

(Teksti: Marianne Oivo, Musiiki ry:n tiedote)

Melkutus

Tämän viikon perjantaivideo tulee vasta illalla. Syynä tähän on se, että olen tehnyt tällä viikolla jo hieman muita töitä, koska tämä video on Taiteen edistämiskeskukselta saamani Korona-apurahapätkän viimeinen perjantaivideo, kausi päättyy huomenna ja senkin jälkeen täytyy tulla jollain toimeen.

Näitä videoita on ollut oikein hauska tehdä. Olen oppinut melkoisen paljon ja kehittynyt uusien ohjelmistojeni käytössä runsaasti. Oppimista on vielä jäljellä ja intoa perjantaivideoiden tekoon samoin. Toivotaan, että löydän riittävästi aikaa näiden jatkamiseen!

Melkutus on karjalainen tanssi. Tässä biisissä soi kalevalainen runolaulu ja omasta päästäni peräisin olevat soitteet. Yhdistin tässäkin uutta aluevaltaustani edm:n tekemistä ja perinneosaamistani niinkuin nyt raksatöiltä, rehunteolta ja saabin ehostamiselta ennätin.

Toivottavasti musani menee jalan alle ja tanssittaa!!

Pohjoinen sottiisi

Tällä kertaa perjantaivideon musiikkina on Pohjoinen sottiisi. Alunperin biisi syntyi rallattamalla jossain reissun päällä taskutallentimeen. Rallatus oli lopulta jotenkin niin mieluinen tapa, että päätin perustaa tällä kertaa koko sovituksen sen pohjalle ja tukea muilla instrumenteilla sitä.

Toivottavasti pieni sottiisini ilahduttaa. Itse olen ilahtunut, kun saan näitä tehdä. Varsinkin nyt heinä-elokuussa, kun Taiteen edistämiskeskus tukee työtäni korona-apurahalla. Kiitos paljon!