Kansanmusiikkijuhlat taputeltiin tänä vuonna taas onnistuneesti. Kuusi keikkaa, joista yksi saksofonistina ja viisi lähinnä viulistina. Sopraanofonia soitin myös yhdessä biisissä Anttilan pelimannien keikalla. Toivottavasti nämä toimivat hyvänä mainoksena, olin ainakin valmistautunut keikkoihin ammattimaisella asenteella.
Onnekseni oikeaa työtäkin on vähän tarjoutunut. Minulla on harjoittelun alla tilaajan toivebiiseillä päivitetty trubaduurisetti elokuussa olevalle yksityiskeikalle. Eilen sain myös pyynnön laulamaan eräissä hautajaisissa, sitäkin varten täytyy harjoitella paljon.
Näyttää myös siltä, että parin viikon takainen Boroniumissa vierailuni tuottaa lisää vastaavia. Elokuulle on tiedossa yksi ja syksymmälle mahdollisesti toinen. Tämä on kivaa, koska haluan päästä juuri opiskelemiani asioita saksofonilla töissä keikoilla hyödyntämään mahdollisimman paljon.
Kalenterissani on kuitenkin vielä runsaasti vapaita päiviä keikoille. Tulen mielelläni laulamaan ja soittamaan erilaisiin tilaisuuksiin. Ohjelmaa löytyy lapsille ja aikuisille. On yksinlaulua, Suomi-iskelmää trubana, saksofonilla ohjelmistoa hautajaisnumerosta jazziin ja basistina voin toimia sekä kontrabassolla että akustisella tai sähköisellä bassokitaralla.
Julkaisen syyskuussa uutta musiikkia streamaus- ja latauspalveluihin. Single ”Kaamos” on juuri viimeisten miksausten ja masteroinnin vaiheessa. Laulu on vuoden takaisen ”Niin minä tahtoisin” singlen tavoin oma sävellykseni isoäitini Anna Anttilan runoon. Voisikohan tässä olla uusi syksyn tunnussävel? Pysy kuulolla julkaisupäivämäärästä!
Minut voi edelleen tilata esiintyjäksi erilaisiin tilaisuuksiin. Häihin, hautajaisiin, synttäreille ja vaikka pikkujouluihin. Tarjolla on herkkää, koskettavaa soolosoittoa saksofonilla tai viululla ja yksinlaulua. Omia ja vaikka pop-rock biisejä laulettuna kitaran tai kiipparin säestyksellä. Tarvittaessa järjestän paikalle bilebändin. Saavun paikalle oman äänentoiston kanssa ja tarvittaessa voin hoitaa myös tilaisuutenne puheäänentoiston samalla kalustolla. Ota rohkeasti yhteyttä!
Tänään olen ollut vähän alla päin. On tullut mietittyä paljon sitä, miten tuntuu että mikään osaaminen ei riitä takaamaan edes minimitoimeentuloa. Tulin miettineeksi, että olenkohan ikinä edes julkisesti kertonut, mitä osaamista olen tutkinnoilla ja työssä osoittanut:
Musiikin maisterin tutkintoni sisältää musiikin aineen opettajan opinnot. Olen myös työskennellyt koulutusta vastaavassa työssä. Tutkintoon sisältyy pianonsoitto C sekä vapaasäestys 1 ja 2. Niillä voi vallan hyvin opettaa pianonsoittoa aina 3/3 tasolle asti. Pääinstrumentistani kontrabassosta olen suorittanut B-tutkinnon ja myös kontrabassopedagogiikat 1-3, eli ne kaikki, olen siis soitonopettaja. Suoritettuina ovat myös kaikki musiikinteoriat sekä musiikinhistoriat länsimaisesta taidemusiikista ja lisäksi afroamerikkalaisen musiikin historia sekä maailman musiikkikulttuurien opintojaksot. Säveltapailusta minulla on A-tutkinto ja myös säveltapailupedagogiikka suoritettuna. Eli musiikin hahmotusaineiden opettamiseen pätevyyttä löytyy. Lisäksi lauluopinnot, bändisoitinten opinnot ja percussioiden perusteet on tehtynä, kuuluivat tutkintoon nekin. Orkesterinjohto oli syventymiskohteenani, samoin studiotyö. Kuoronjohto-opinnot kuuluivat tutkintoon ja sitä työtä olen myös paljon tehnyt. Gradun kirjoitin pelimannimusiikin hyödyntämisestä kontrabasson soitonopetuksessa.
Muusikon työkokemusta minulla on erityisen paljon bändisoittajana. Esiintymiset ja studiomuusikon työt ovat olleet päätyöni akatemiasta valmistumisesta aina korona-kevääseen asti. Olen esiintynyt myös yksin.
Bussinkuljettajaksi opiskelin 1999 korkeakouluopiskelijoille suunnatulla kurssilla, joka tähtäsi kesätyöpaikkaan hkl-bussiliikenteen kuljettajana. Sittemmin olen tehnyt sitä työtä myös muille firmoille, erityisesti Åbergin linjalle Espoossa pätkinä jo 15 vuotta. Rekkakortin hankin koronasyksynä 2020, kun tarvitsin lisää toimeentuloa keikkojen ollessa edelleen nollassa. Olen rekkakuskina ajanut pääasiassa turvetta ja sahojen sivutuotteita ns. hakeautolla; sivukippi ja ketjupurku. Minulla on myös adr-säiliöluvat, mikäli tarpeen. Taksikuskina olen toiminut lyhyet jaksot ensin Helsingissä 2005 ja myöhemmin Kaustisella 2017, molempiin piti hankkia silloin vielä luvat kouluttautumalla.
Opiskeluvuosina olin myös kesätöissä maatilalla. Tästä oli hyötyä, kun koronakeväänä päädyin jälleen töihin maatilalle. Traktorityöt onnistuvat nyt melko kätevästi ja kaivuriakin pääsin opettelemaan näissä töissä. Myös turvenevalla olen ollut töissä.
Jäsenkorjausta opiskelin oppipoikana isäni enon Pentti Penttilän ja sukulaisen Olavi Mäkelän oppipoikana lukioaikoina 90-luvulla. Täydensin näitä osaamisia yksityisillä hieronnan opinnoilla Pertti Neittaanmäen johdolla 2006. Tein hierontaa sivutoimisesti aina koulutetun hierojan opintoihin asti. Ne tein Kaustisen Evankelisella kansanopistolla 2018-19. Siitä asti olen pitänyt vakituisesti vastaanottoa Kaustisella ja kotikäynteinä pk-seudulla.
Viime syksynä 2022 ajoin vakituisemmin rekkaa pari päivää viikossa. Odottelin keikkatahdin kiihtymistä ja varmistin tällä ajotyöllä elantoni. Ajot kuitenkin loppuivat äkisti ja siinä saumassa päätin toteuttaa pitkäaikaisen suunnitelmani opiskella vielä saksofonista vakavasti otettavan työkalu muusikkouttani vahvistamaan. Nämä pop-jazz-muusikon perusopinnot ovat parhaillaan kesken tätä kirjoittaessani.
Kun nyt mietin tätä hankkimaani osaamista ja työuraani, olen ymmälläni. Miksi en löydä töitä, miksi taistelen toimeentulosta köyhyysrajan alapuolella? Mitä minun nyt tulisi tehdä, että soittotaitoni kiinnostaisi jälleen? Miten markkinoisin hierontaa ja jäsenkorjausta niin, että asiakkaita riittäisi? Mistä löydän sopivia ajotöitä? Vieläkö tässä 47 vuoden iässä täytyy etsiä jokin muu uusi ammatti? Mikä se voi enää olla?
Tiedätkö jonkun joka voisi nykyistä osaamistani tarvita? Tuleeko mieleesi jotain tuottavaa, mitä en ole itse tullut ajatelleeksi? Vinkkejä otetaan vastaan, kiitollisuudella!
Korona-aika toi haasteita muusikon ammatissa toimiville. Sitä se teki myös Arto Anttilalle; keikat loppuivat ja musiikin tekeminen sai jatkua vain kodin ja kotistudion seinien sisällä.
Tällä kertaa työn tuloksena on single ”Niin minä tahtoisin”.
Laulun teksti on Arton isoäidin Anna Anttilan käsialaa. Hänen syntymästään tulee tänä syksynä kuluneeksi 100 ja kuolemasta 10 vuotta. Merkkivuoden kunniaksi laulu esittää kauniin toiveen, mitä tahtoisi voida ja pystyä vielä ennen ”kun tulee elämän ilta”.
Laulu ja soittosuoritteet ovat kaikki Arto Anttilan omakätisiä. Samoin on äänityksen ja miksauksen toteutus. Näin kappale jatkaa siitä, mihin Anttilan esikoisalbumi ”Ihanaa romantiikkaa” 2016 hänet iskelmän parissa toi.
Aiemmin tänä vuonna Arto Anttila on julkaissut singlen ”Tahto Rakkauden” joka oli kokonaan Arton oman käden jälkeä.
Tahto rakkauden julkaistiin huhtikuussa. Se sai joitakin kuuntelukertoja, mutta vaivannäkö markkinoinnissa ei tällä kertaa tuottanut tulosta. Ehkä tällaisen itse julkaisevan pienen artistin tuotos hautautuu suurempiin virtoihin. Hyvää musiikkia julkaistaan nykyään paljon.
Freijalla on ollut tänä kesänä yksi keikka. Toinen on tulossa elokuun lopussa, Kokemäellä. Meillä oli kyllä heinäkuun keikan jälkeen parin päivän treenisessio, jossa tehtiin uuttakin musiikkia. Se tuntui minusta taivaalliselta. Kaikki jäsenet olivat läsnä ja kyllä korona-ajan etätyöskentelyyn verrattuna aito keskittynyt läsnäolo on vaan jotain todella paljon parempaa.
Pian edellisen jälkeen oli vuoro käydä Siilifolkissa Siilinjärvellä. Tallari oli poikkeuksellisesti pyytänyt minua mukaan esiintymään, kun yhtye teki konsertin laulaja-taiteilija Anne Mattilan kanssa. Olin otettu tästä kutsusta ja valmistauduin ennakkoon huolellisesti. Tuntui melkein epätodelliselta ja kummalliselta soittaa aivan oikeasti työkseen pääinstrumenttiani kontrabassoa. Vuosien jälkeen eka oikea ammattimainen tehtävä pääinstrumentilla. Oli helppoa, mukavaa ja ihanaa. Tallari on huippuammattilaisbändi ja Anne Mattila on upea ja osaava artisti. Yleisö tykkäsi, teltta oli täynnä ja tunnelma tiivis.
Kaustisen juhlat järjestettiin tänä vuonna tavallisesti. Olin mukana lavoilla n. 10 esiintymisen verran. Kaustisen juhlien periaate nykyään on, että pelimanniksi ilmoittautunut ryhmä tekee kolme keikkaa tienatakseen pelimannikorttinsa, eli sisäänpääsylippunsa juhlille. Tänä vuonna kuuluin kolmeen tällaiseen ryhmään: Johanna Paavolan bändiin, Anttilan pelimanneihin ja Kirkonkylän pelimanneihin. Näiden lisäksi oli vielä Timo Valon sävellyskonsertti, jossa soitin tenorisaksofonia.
Uskon, että näillä tienasin pelimannikorttini. Tuntui, että ammattimuusikkona oisi voinut tienata jopa palkkaakin. Jokaiseen keikkaan annoin kuitenkin saman panoksen kuin keikkoihin aina. Jos esiintyy, on se tehtävä koko osaamisellaan ja sydämellään. Huonosti ei voi lähteä esiintymään, aina pitää valmistautua. Semmoinen ammatillinen moraali minulla on. Huonosti tehty keikka on huonoa mainosta. Hyvä keikka voi joskus poikia uuden keikan. Toivottavasti Kaustisen juhlillakin pääsen jälleen luokitelluksi ihan oikeaksi ammattilaiseksi esiintyjäksi ja saan tekemästäni työstä palkkaa kuten kuuluu. Tämän vuotisella järjestelyllä kun tulee itseasiassa menettäneeksi kaksi palkkaa. Keikka tehdään ilmaiseksi ja sitä varten ollaan pois vielä jostain toisesta työstä.
Kaustisen vestifaalien päätösjumiksen jälkeen oli vielä yksi tilaisuus. Kaustisen pelimanniyhdistys järjestää kulttuurirahaston tuella konsertteja Kaustisen historiallisissa pihapiireissä ”Kaustisen kulttuuripihat” -otsikolla. Minulle oli annettu tehtäväksi koota musiikit Alikentalan talon pihakonserttiin. Sateen vuoksi konsertti pidettiin viereisessä kirkossa. Olin päättänyt, että tässä festivaalirypistyksen jälkeisessä tilaisuudessa on hyvä musiikkien olla yhteissoittoa ja näin myös tehtiin. Joku oli seuravalla viikolla laittanut Perhonjokilaakso-lehteen aivan kiitoksetkin tekstaripalstalle. Se lämmitti mieltä.
Erityisesti mieleeni jäi spontaani hetki, kun ihmiset olivat vielä kirkon pihalla kirkkokahvilla ja heidät haluttiin houkutella takaisin kirkkoon, jotta konsertti pääsee alkamaan. Järvelän kylän mimmit päättivät, että menhän portaille soittahan Puhkion Eliaksen marssia. Ja he pyysivät minut mukaan sinne! Siinä hötäkässä taisin jopa kysyä, että ”mitä minä siellä teen” ja vastaus oli että ”soitat viulua niinkuin me muutkin”. Eivät varmasti arvanneet, miten paljon minulle merkitsi tulla hetken verran yhdeksi niistä ”oikeista viulisteista”, joksika en koskaan päässyt, kun urani polku nuorena meni toisin ja päädyin pianistiksi ja basistiksi. Oon sitä viulua kuitenkin aina soittanut, nii olin tosi tosi otettu tästä hetkestä. Ellun marssi soi komiasti ja olin yksi sen soittajista ilman mitään mutta-lauseita tai epäilyksiä. Hetken kuuluin mukaan ja olin siitä otettu.
Nyt työstän kotistudiossa seuraavaa singlejulkaisua. Pohjat ja ehkä lopullinen lauluraitakin on jo äänitettynä ja julkaisu tulee tapahtumaan syksyn pimetessä. Tiedotan tästä enemmän kyllä, mutta onpa kiva saada tälle vuodelle vielä toinenkin single ulos. Tiedä vaikka tahdin saisi pysymäänkin hetken puolivuosittaisessa julkaisemisessa 😉
Myös hierontapöydällä on ollut jälleen vilkkaampaa. Asiakkaat ovat löytäneet takaisin. Se on nastaa, koska turvetöitä ei tänä kesänä olekaan ollut uumoiltua määrää. Todennäköisesti sää on tuottanut hankaluuksia. Heinäkuussa en ole ollut niissä töissä ollenkaan.
Kuljetuspuolellakin on ilmassa uusia tuulia. Kyllä taidan näiden kaikkien hommien yhdistelmällä pysyä hengissä. Jos vielä soittopuoli virkistyisi ja uusia keikkamahdollisuuksia löytyisi, niin eihän tässä varsinaisesti hätää olekaan.
Myyn itseäni muuten esiintyjäksi mm. tori-palvelussa. Tarjolla on Viulupelimanni perinteisellä kaustislaisella pelimannimusiikkiohjelmistolla sekä Trubaduuri, laulaja-kitaristi cover-ohjelmistolla. Toki ujutan mukaan myös näitä uusimpia omia tuotoksia mahdollisuuksien mukaan. Myös häihin, hautajaisiin ja juhliin tarjoan itseäni laulajaksi. Toivottavasti joku tarvitsee.
Kulunut vuosi 2019 on ollut rutistus. Alkupuolta vuodesta väritti intensiivinen päiväopiskelu hierojaksi. Valmistuminen toukokuun lopussa oli, täytyy myöntää, huojentava hetki.
Opintojen kanssa yhtäaikaa tottakai tein kaikki mahdolliset työt, opintotukihan ei yrittäjälle ollut tarjolla. Opetin soittoa konservatorion oppilaalle sekä parille musiikkilukiolaiselle. Joku kävi yksityisesti saksofonitunnillakin. Johdin Hääkuoroa kansalaisopiston piirinä. Hieroin. Freija oli viime talven tarkoituksella hiljaisemmalla liekillä.
Alkuvuonna teimme kolme keikkaa Jesse Kaikuranta ja Tallari -yhdistelmällä. Myöhemmin kesällä Jesse keskittyi jälleen pop-uraansa uuden keikkamyyjän kautta ja näiden kansanmusiikkikeikkojen teko päättyi toistaiseksi siihen. Yllättävän haasteellista oli kyllä noinkin kuuluisan laulajan keikkojen myyminen kansanlauluohjelmistolla. Kuvitelmani oli helpommasta onnistumisesta myyntihommaan ryhtyessäni, tuote oli laadukas. Onneksi Jessellä menee nyt kovaa keikkarintamalla, harmi että en saanut samanlaista vauhtia kansanlaulukeikoilla aikaan. Yhteinen levymme 2018 oli mielestäni ihan onnistunut, enemmänkin huomiota sille ohjelmistolle olisi kyllä suonut. Ehkä tässä nähdään suomalaisen musiikkimaun vinouma: oma kansanperinne on varsin vähän suosittua verrattuna afroamerikkalaisesta populaarikulttuurista ponnistavaan musiikkiin.
Kävin kesäkuussa ajamassa pätkän Åbergin linjan busseja Espoossa. Se työ on myös ihan ok työtä. Asuntovaunussa on ihan ok asustella pätkiä silloin tällöin. Toisaalta harmi, että kuljettajan töitä ei ole täällä kotiseudulla tarjolla; kyllä niitä tyhjinä päivinä voisi täältä kotoa käsinkin tehdä. Mielestäni suoriuduin ihan kelvollisesti sekä tilausajoista että linjalla olemisesta. Kalusto säilyi ehjänä ja ihmiset pääsivät perille. Koitin hymyilläkin ja palvella kaikilla osaamillani kielillä.
Vaikeinta bussinkuljettajan työssä onkin juuri asiakaspalvelu. (Tosin vielä vaikeampaa se on taksissa ja ruumiin kuljettamisissa, joita taannoin niitäkin koitin tehä). Toiseksi vaikeinta eli stressaavinta on mahtua kaupungin pieniin tiloihin isolla kalliilla autolla. Välillä silti harmittaa, että ajokortissa ei ole yhdistelmäkirjainta E. Niille kuskeille kuuluu kysyntää olevan aivan eri tavalla. Noista edellä mainituista stressin aiheista asiakaspalveluvaikeuksista olisin valmis luopumaan kyllä heti; isolla autolla ja yhdistelmällä mahtumista voisin vielä olla valmis sen sijaan oppimaan lisää. Autokouluunko siis seuraavaksi oisi mentävä? Vieläköhän pöllikuskeja tarvitaan oikeasti lisää? Työ ei varmasti ole helppoa, mutta jokin rattimies minussa asuu jo lapsesta asti, en voi sitäkään kiistää.
Heinäkuusta eteenpäin päätin yrittää hierontaa ja jäsenkorjausta ihan tosissaan. Markkinoin lehdessä sen mitä oli rahaa, ilmoittelin kauppojen ilmoitustauluilla, netissä ja tien varressa. Aluksi kiinnostusta näytti hetkellisesti elo-syyskuulla olevankin, mutta varsin vähäiseksi kävi asiakasmäärä jouluun mennessä. Saamani asiakaspalaute hoidon laadusta on kyllä ollut kiittävää. Taitaa olla täällä Kaustisella ylitarjontaa hoitavan työn tekijöistä ja kilpailu kovaa.
Keikkareissuilla olen yleensä yrittänyt käydä kotikäynteinä hieromassa. Pääkaupunkiseudulle minulla on muodostunut ihan mukava asiakaskunta. Karkeasti kerran kuussa voi niiden töiden varassa ajatella käyvänsä päivän pari pistäytymässä stadissa. Tottakai yhdistelen mahdollisuuksien mukaan soittamisien ja mahdollisten bussinajamisten kanssa nämäkin työt, jotta matka- ja majoittumiskustannukset pysyisivät jotenkin mitoissa.
Syyskuussa julkaistiin kaksi uutta levyä. Freijan ”Kaivo” ja Esmeraldan ”Ruohonvihreällä runosohvalla”. Molemmista oli pari keikkaa ja molempien bändien keikkailua on myös tarkoitus edelleen lisätä. Freija aloittaakin keikkavuotensa 2020 heti Folklandia-risteilyltä. Toivottavasti kevään kalenterini täyttyy enenevästi kummankin porukan keikoista.
Syksyllä sain myös jätettyä pois käsistäni kaustislaisen Arto Tastulan tekemien laulujen nuotinnostyön. 18 laulua asettelin ja nuotinsin. Ne julkaistaan keväällä 2020 Arton tulevassa lauluja ja tekstejä sisältävässä kirjassa. Neljä laulua on vielä nyt myöhemmin tullut työstettäväksi, katsotaan ehtivätkö ne mukaan julkaisuun.
Johdan Kaustisen Hääkuoroa nyt kymmenettä vuotta, syksystä 2010. Johdollani kuoro on keskittynyt paljon säestyksettömän laulun kehittämiseen ja melkein jo päästiin suomalaisten kamarikuorojen perusohjelmistojakin laulamaan. Kuoro on kehittynyt hyvin. Laulajista tosin tahtoo olla pulaa, uusia tulijoita on vähän. Toivottavasti tämä ei johdu minusta. Vaikea on saada selvää, kuinka epämiellyttävän ihmisen ja johtajan kuvaa lopulta kannan tietämättäni. Hääkuoro teki joulun alla kolme hienoa joulukonserttia. Niissä ainakin kuultiin kaunista sointia, jonka osittain katson oman käteni jäljeksi. Jatkossa kuoro tulee konsertoimaan jälleen varhaisempien ohjelmistojensa parissa ja osin Purppuripelimannien säestyksellä. Kymmenen vuotta onkin ihan hyvänmittainen kaari johtajan ja kuoron kehittyä yhdessä. Kumpikin meistä on varmasti oppinut tuona aikana paljon toisiltaan.
Soolouran puolella on ollut yli kaksi vuotta melko hiljaista; kaikkeen ei vaan voima riitä. Nyt kun nuo opiskelukiireet ovat takana, olen jälleen luonut katseen myös yksin tekemisen suuntaan. Lähinnä työn alla ovat nyt instrumentaalijutut. Katsotaan, mitä niistä alkaa syntyä. Kunhan tämä syksyn synkkyys taas väistyy pois.
Kiitos kaikille asiakkaille ja yhteistyökumppaneille kuluneesta vuodesta. Yritetään pysyä hengissä. Tehtäsikö jotain uutta? Valoisaa ja kaunista tulevaa vuotta 2020!
Kävin taas stadissa. Tällä kertaa meillä oli Freija -yhtyeen harjoitukset. Kokoonnuttiin vaan ja soitettiin jotain uutta. Ja se oli ihanaa! Voi veljet, miten olin kaivannut sitä osaa elämästäni. Yhdessä super-upeiden muusikkoystävien kanssa heittäytyä ja musisoida. Ilman aikataulua, ilman onnistumisen paineita, ilman tarvetta valmistautua kiireellä taas johonkin keikkaan.
Oli myös toiset treenit. Nimittäin Janne Behm, jonka parille levyllekin soitin joskus 15 ja 19 vuotta sitten, on aikeissa esiintyä perjantaina marraskuun 15. päivä Hakasalmen huvilassa, Helsingissä klo 19. Kaikki Jannen musiikkia diggailevat, tervetuloa. Kyseessä on varsin harvinainen keikka! Lavalla Jannen lisäksi Matti Laitinen ja Maija Karhinen-Ilo ja mä.
Luonnollisestihan tällaisesta treenireissusta ei kukaan mitään palkkaa maksa. Siksipä oli hyvä, että eräässä kohteessa kaivattiin hierojaa ja kävin neljä asiakasta siellä hoitamassa. Lähestulkoon sainkin kokoon reissun polttoaineiden verran tuloja. Maksupuolelle jäin vain majoituksesta, jonka hoisin jälleen asuntovaunussa elämällä. Onneksi minulla on se vaunu. Ja onneksi jotkut leirintäalueetkin ovat ympäri vuoden auki.
Kieltämättä aina välillä käyn ajatuksella läpi elämää ja työelämää ja mietin, että mitä ihmeen järkeä tällaisessa touhussa edes on. Ja eihän siinä mitään järkeä olekaan. Mutta tunnetta on sitäkin enemmän…
Olen syntyessäni saanut musikaalista lahjakkuutta. Mitä muuta voisin edes tehdä, kuin toteuttaa sitä persoonaani, muusikkoutta? En voi olla olematta se mitä olen. En voi lakata olemasta muusikko, se on osa minuuttani. Joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää tehdä muita töitä ja niiden tuloilla rahoittaa musiikin tekemistä -ja toivoa, että se joskus vielä tuottaa uudelleen elantoa, niinkuin se vielä hieman aiemmin elämässä todellisestikin tuotti.
Ehkä joku vielä löytää osaamiseni ja nauttii sen tuloksista? Ehkä juuri sinä, arvoisa lukija, löydät näiltä sivuilta kuunneltavaa? Ostatko verkkokaupasta levyjä? Kuunteletko raitoja Spotifyssä? Tilaatko minut ihan elävänä esiintymään jopa?! Yksin? Jonkin bändeistä kanssa?
Ellei musiikki nyt vain mitenkään satu olemaan ajankohtaista Sinulle, niin miten olisi hieronnan laita? Ajanvarauskalenteri löytyy tuolta.
Vai oletko kuljetusyrittäjä ja tarvitset linja-auton tai kuorma-auton kuljettajaa? Ammattipätevyys minulla on voimassa ja kortissa kirjaimet C ja D. Jos tukkirekkasi on vailla kuskia, niin olen valmis sen ison E -kirjaimenkin vielä jollain ilveellä hommaamaan. Pääasia, että pysyisin hengissä, ja muusikkona olemassa.
Vielä on tottakai mahdollista myös tilata studiopalveluitani, kuten vaikkapa levyn äänitys-miksaus. Tai tilaisuuden äänentoisto? Kalustoni on tällä hetkellä varsin vajaalla käytöllä; tulen mielelläni laitteineni ja hoidan homman.
Tehdäänkö jotain yhteistyötä?! Meili ja puhelin tavoittavat!
Vanha vuosi saatiin saateltua historiaan ja edellisessä postauksessa jo pientä yhteenvetoa teinkin.
Uusi vuosi alkaa taas ja ainakin seuraavaa minulla on tiedossa:
-yritän saattaa opinnot valmiiksi ja saada koulutetun (urheilu)hierojan paperit keväällä käteen.
-Freijan kanssa aktivoidutaan ja tehdään balladilevy valmiiksi sekä julkaistaan se.
-Tallarin ja Jesse Kaikurannan kanssa keikkaillaan ainakin 26.1.19 klo 18 Kalajoella Virta-salissa, 5.4.19 klo 19 Ylivieskan Akustiikka-salissa ja 28.6.19 Haapavesi Folk -festivaaleilla.
-Susanna Kentalan ryhmän kanssa valmistetaan päivitetty versio Esmeralda -virkeä vasikka -esityksestä ja varmaan jotain äänitelläänkin 😉
-Hanni Auteren On the Way There -biisin levytys julkaistaan ja julkkarikeikkaakin on tiedossa.
-Kaustisen Hääkuoron kanssa valmistellaan uutta ohjelmaa ja viritellään yhteistyötä Kansantanssiryhmä Ottosten ja kansanmusiikkiyhtye Häävin kesken. Kuoro päivittää myös sekä hengellisen että kansanlaulukonserttiohjelmistonsa kevään harjoitusten kuluessa, kesäksi.
-Soolouran puolella päivitän keikkasettiäni ja uutta musiikkiakin syntyy vähitellen -viimeaikoina ajatus on lepatellut instrumentaalien puolella. Myös yksinlaulu-soolosaksofoni -ohjelma on työn alla. Olen myös valmiina keikalle, jos synttäreillä tai siunaustilaisuudessa on laulajalle tarvetta.
Tässähän sitä jo onkin alkuunsa vähän puuhaa. Toki opetukset jatkuvat aiempaan tapaan ja bussia meen ajamaan taas kesän kiiresesonkiin Åbergin linjalle, kunhan tuo koulu ensin saadaan vietyä loppuun.
Soittokeikkoja, laulukeikkoja ja hierontoja kaipaan kalenteriini lisää. Toivottavasti kesän hääparit tarvitsevat esim perinteistä viulupelimannia säestyksen kera, sitä olisi helposti ja edullisesti tarjolla 🙂 Freija tekee mielellään lisää keikkaa myös. Aina ovat edelleen olemassa myös Elisa Laiho Acoustic Flow akustisine poppeineen ja oma bilebändini Syntax Flynn, joka tarvittaessa soittaa häävalssien perään ensin vanhaa tanssimusaa ja vaikka toisen setin osastolta rock-disco, jos vain tilaisuudessa sellaisen tarvetta on.
Tuleeko mieleesi jokin yhteistyön mahdollisuus? Ota yhteyttä! 🙂
