Ai että! Tässä alkusyksystä on ollut töiden puolesta lähes normaali tilanne. Se on oudokseltaan hämmentävää. Ja mieluisa tilanne.
Elisa Laihon kanssa saatiin onnistuneesti setti kasaan Elisan uudesta materiaalista ja esitettiin se Parkanossa 1.10.23. Jatkoa seuraa, toivottavasti paljon. Toki itsekin otan edistääkseni asiaa, mutta silti on paljon kiinni siitä, että yleisö löytää Elisan upean musiikin jälleen ja haluaa sen elävänä kuulla.
Pääsin tuurauskeikoille Poppilan hätävaraan. Sehän on Pekka Laukkarinen trion laajennettu koulukeikkaprojekti, jossa hänen lisänään Matti Laitinen, Leevi Helo ja Samuli Volanto. Lieksassa ja Joutsassa soitin kontrabassoa, sähköbassoa ja saksofonia Matin ja Pekan vierellä 12 keikkaa. Vielä tulee joulukuulle yksi kolmen keikan päivä Nokialla, missä Samuli on paikalla bassossa, joten tuuraan Leeviä soveltuvin osin saksofonilla ja sen lisäksi sähköpianolla. Jännää ja haastavaa, mutta onneksi biisit on jo tutut.
Koulukonsertit olivat minulle takavuosina päätulonlähde, kun Freija oli Konserttikeskus ry:n listoilla ja teki kiertueita aktiivisesti. Nyt pääsi hetken maistamaan samaa herkkua. Minulle nimittäin sopii oikein hyvin aamulla aikaisin herääminen ja työn tekeminen päiväsaikaan. Samalla tavalla oli toki asiat kohdallaan myös eräällä hautajaiskeikalla, jonka kävin hoitamassa saksofonilla soolo. Myös se oli mieluisa työtehtävä; hyvässä akustiikassa sai arvokkaasti soittaa niin kauniisti kuin osaa.
Parhaillaan pakkailen laukkua, koska Freija lähtee viikonlopuksi Liettuaan keikalle kansanmusafestareille. Todella mukavaa, että meilläkin nyt aukeaa tällainen mahdollisuus ja se kaikkien bändin jäsenten kalenteriin myös mahtui. Odotan ilolla.
Saksofonisoiton opiskeluni Keski-Pohjanmaan konservatorion ammattitutkintolinjalla on siinä vaiheessa, että opinnäyte- sekä tutkintokonsertin ohjelmisto on nyt koossa ja harjoitteleminen päähuomion kohteena. Päätin toteuttaa konsertin ”Arto Anttila Quartet” -ajatuksella ja pyysin mukaan Tuomas Seppäsen pianoon, Timo Miettisen kontrabassoon ja Timo Roiko-Jokelan lyömäsoittimiin. Olen todella otettu, että nämä ammattimiehet suostuivat mukaan ja toivon todella, että konsertti lopulta on onnistunut ja yleisölle elämys. Valitsemani musiikki koskettaa itseäni, se on mielestäni ainoa oikea lähestymiskulma tällaiseen isoon konserttiin. Kunpa vaan soittotekniikkani kehittyisi riittävästi kevääseen mennessä, että improvisaatiot palvelisivat ilmaisua. Yritän kaikkeni. Konsertti on 11.4.2024 Kokkolassa, konservatorion isossa salissa klo 1800.
Freijan reissun kanssa yhtä aikaa sattuu sellainenkin tapaus, että Lauluyhtye Versio juhlii 20vuotisjuhliaan Helsingissä. En pääse paikalle perustamani yhtyeen juhlaan, mutta seuraavaksi koitan tehdä tervehdysvideon iltajuhlassa näytettäväksi. Onnea Lauluyhtye Versio!
Oon saanut tälle syksylle hieman töitä ydinosaamisalueeltani musiikin saralta. Saksofoniopinnot toki ovat keskiössä aina kevääseen asti, mutta aiemmista työkuvioistani ovat mieluisalla tavalla aktivoituneet Tallari, Freija ja Elisa Laiho. Uutena vielä muutama tuurauskeikka Pekka Laukkarisen taustalla.
Tallarin vierailevana muusikkona olin mukana koulukonserttikiertueella vkolla 36. Teimme 10 konserttia, joissa perusohjelma pysyi samana, mutta vaihtuva numero oli aina konserttipaikan omaa perinnemusiikkia. Soitin viulua, saksofonia, jouhikkoa ja kehärumpua sekä lauloin. Näille seuraa jatkoa myöhemmin syksyllä.
Tärkein ja pysyvin bändini Freija tekee tänä syksynä muutaman keikan ja käymme jopa Liettuassa asti Vilnassa esiintymässä marraskuussa. Tämä on minulle erittäin merkittävää, koska bändin pitkän historian aikana se on ollut minulle ajoittain ihan päätyö. Nykyään oon onnellinen jokaisesta keikasta, joka bänditovereiden kalentereihin saadaan mahdutettua.
Olemme esiintyneet yhdessä Elisa Laihon kanssa musiikkilukioajoista asti, eli yhteistyömme alkoi jo vuonna 1992. Toki välissä on ollut aikoja, että molemmat ovat puuhanneet muuta omilla tahoillaan. Nyt kuitenkin olemme jälleen valmistaneet uuden ohjelmiston pääasiassa Elisan uusista biiseistä. Mukana on myös jotain minun sävelkynästäni. Ensimmäisen kerran esiinnymme sunnuntaina 1.10.2023 Parkanon Art Festivo -festareilla. Tästä olen erittäin iloinen ja todellakin toivon, että keikkoja pukkaa enemmän jatkossa.
Sain myös pyynnön lähteä tuuraajaksi Pekka Laukkarisen ja bändinsä Poppilan hätävaran keikoille. Tämä on myös varsin mieluisaa, bändissä soittaa myös ystäväni Freijasta, Matti Laitinen. Kokonaan uusi setti ohjelmistoa täytyy opetella tätäkin varten, mutta teen sen kyllä aivan mielelläni, koska keikkoja on heti monta tiedossa.
Tämä on historiallinen hetki koronakriisin jälkeisessä elämässäni, koska viime viikolla joudun ensimmäistä kertaa vuosiin sanomaan myös ei musiikkialan töille, koska kalenterissa oli jo edellä mainittuja sovittuja päällekkäisyyksiä. Toivotaan, että työtilanne alkaa pysymään tällaisena jatkossakin.
Syyskuun alussa julkaistua singleäni Kaamos:ta on kuunneltu varsin vähän. Alle sata kertaa spotifyssä. Jos et ole vielä kuunnellut, tässä linkki:
Julkaisen syyskuussa uutta musiikkia streamaus- ja latauspalveluihin. Single ”Kaamos” on juuri viimeisten miksausten ja masteroinnin vaiheessa. Laulu on vuoden takaisen ”Niin minä tahtoisin” singlen tavoin oma sävellykseni isoäitini Anna Anttilan runoon. Voisikohan tässä olla uusi syksyn tunnussävel? Pysy kuulolla julkaisupäivämäärästä!
Minut voi edelleen tilata esiintyjäksi erilaisiin tilaisuuksiin. Häihin, hautajaisiin, synttäreille ja vaikka pikkujouluihin. Tarjolla on herkkää, koskettavaa soolosoittoa saksofonilla tai viululla ja yksinlaulua. Omia ja vaikka pop-rock biisejä laulettuna kitaran tai kiipparin säestyksellä. Tarvittaessa järjestän paikalle bilebändin. Saavun paikalle oman äänentoiston kanssa ja tarvittaessa voin hoitaa myös tilaisuutenne puheäänentoiston samalla kalustolla. Ota rohkeasti yhteyttä!
Tänään olen ollut vähän alla päin. On tullut mietittyä paljon sitä, miten tuntuu että mikään osaaminen ei riitä takaamaan edes minimitoimeentuloa. Tulin miettineeksi, että olenkohan ikinä edes julkisesti kertonut, mitä osaamista olen tutkinnoilla ja työssä osoittanut:
Musiikin maisterin tutkintoni sisältää musiikin aineen opettajan opinnot. Olen myös työskennellyt koulutusta vastaavassa työssä. Tutkintoon sisältyy pianonsoitto C sekä vapaasäestys 1 ja 2. Niillä voi vallan hyvin opettaa pianonsoittoa aina 3/3 tasolle asti. Pääinstrumentistani kontrabassosta olen suorittanut B-tutkinnon ja myös kontrabassopedagogiikat 1-3, eli ne kaikki, olen siis soitonopettaja. Suoritettuina ovat myös kaikki musiikinteoriat sekä musiikinhistoriat länsimaisesta taidemusiikista ja lisäksi afroamerikkalaisen musiikin historia sekä maailman musiikkikulttuurien opintojaksot. Säveltapailusta minulla on A-tutkinto ja myös säveltapailupedagogiikka suoritettuna. Eli musiikin hahmotusaineiden opettamiseen pätevyyttä löytyy. Lisäksi lauluopinnot, bändisoitinten opinnot ja percussioiden perusteet on tehtynä, kuuluivat tutkintoon nekin. Orkesterinjohto oli syventymiskohteenani, samoin studiotyö. Kuoronjohto-opinnot kuuluivat tutkintoon ja sitä työtä olen myös paljon tehnyt. Gradun kirjoitin pelimannimusiikin hyödyntämisestä kontrabasson soitonopetuksessa.
Muusikon työkokemusta minulla on erityisen paljon bändisoittajana. Esiintymiset ja studiomuusikon työt ovat olleet päätyöni akatemiasta valmistumisesta aina korona-kevääseen asti. Olen esiintynyt myös yksin.
Bussinkuljettajaksi opiskelin 1999 korkeakouluopiskelijoille suunnatulla kurssilla, joka tähtäsi kesätyöpaikkaan hkl-bussiliikenteen kuljettajana. Sittemmin olen tehnyt sitä työtä myös muille firmoille, erityisesti Åbergin linjalle Espoossa pätkinä jo 15 vuotta. Rekkakortin hankin koronasyksynä 2020, kun tarvitsin lisää toimeentuloa keikkojen ollessa edelleen nollassa. Olen rekkakuskina ajanut pääasiassa turvetta ja sahojen sivutuotteita ns. hakeautolla; sivukippi ja ketjupurku. Minulla on myös adr-säiliöluvat, mikäli tarpeen. Taksikuskina olen toiminut lyhyet jaksot ensin Helsingissä 2005 ja myöhemmin Kaustisella 2017, molempiin piti hankkia silloin vielä luvat kouluttautumalla.
Opiskeluvuosina olin myös kesätöissä maatilalla. Tästä oli hyötyä, kun koronakeväänä päädyin jälleen töihin maatilalle. Traktorityöt onnistuvat nyt melko kätevästi ja kaivuriakin pääsin opettelemaan näissä töissä. Myös turvenevalla olen ollut töissä.
Jäsenkorjausta opiskelin oppipoikana isäni enon Pentti Penttilän ja sukulaisen Olavi Mäkelän oppipoikana lukioaikoina 90-luvulla. Täydensin näitä osaamisia yksityisillä hieronnan opinnoilla Pertti Neittaanmäen johdolla 2006. Tein hierontaa sivutoimisesti aina koulutetun hierojan opintoihin asti. Ne tein Kaustisen Evankelisella kansanopistolla 2018-19. Siitä asti olen pitänyt vakituisesti vastaanottoa Kaustisella ja kotikäynteinä pk-seudulla.
Viime syksynä 2022 ajoin vakituisemmin rekkaa pari päivää viikossa. Odottelin keikkatahdin kiihtymistä ja varmistin tällä ajotyöllä elantoni. Ajot kuitenkin loppuivat äkisti ja siinä saumassa päätin toteuttaa pitkäaikaisen suunnitelmani opiskella vielä saksofonista vakavasti otettavan työkalu muusikkouttani vahvistamaan. Nämä pop-jazz-muusikon perusopinnot ovat parhaillaan kesken tätä kirjoittaessani.
Kun nyt mietin tätä hankkimaani osaamista ja työuraani, olen ymmälläni. Miksi en löydä töitä, miksi taistelen toimeentulosta köyhyysrajan alapuolella? Mitä minun nyt tulisi tehdä, että soittotaitoni kiinnostaisi jälleen? Miten markkinoisin hierontaa ja jäsenkorjausta niin, että asiakkaita riittäisi? Mistä löydän sopivia ajotöitä? Vieläkö tässä 47 vuoden iässä täytyy etsiä jokin muu uusi ammatti? Mikä se voi enää olla?
Tiedätkö jonkun joka voisi nykyistä osaamistani tarvita? Tuleeko mieleesi jotain tuottavaa, mitä en ole itse tullut ajatelleeksi? Vinkkejä otetaan vastaan, kiitollisuudella!
On vuoden 2021 viimeinen päivä. Mullistava ajanajakso tämä pari viimeistä vuotta.
Koska keikkoja muusikkona ei koronan takia ole nyt pariin vuoteen ollut elannoksi asti, olen täydentänyt toimeentuloa erilaisin ratkaisuin. Kiitollinen olen saamistani taiteen koronatuista. Niiden avulla olen pystynyt osan vuotta tekemään musiikkia, vaikka keikkoja ei juuri elättämässä ollutkaan. Onneksi sentään jotain oli -yksi studiosessio toukokuussa, Freijan kiertue lokakuussa ja suurimpana ponnistuksena soolokeikka omalla materiaalilla lokakuun alussa. Myös saksofoniin painottunut duokeikka Aira Kentalan kanssa marraskuun lopussa vaati minulta paljon panostusta ja vauhditti saksofonin osuutta muusikkoudessani. Saksofonia painotan varmasti aiempaa enemmän myös jatkossa.
Hierontoja olen tehnyt kaikki ne, mitä on ajanvarauksia tullut. Sekin homma on merkittävä osa työelämääni, mutta ei yksin riitä minua Kaustisella elättämään -hyviä hierojia on täällä paljon. Jäsenkorjaajia samoin. Korona vei asiakkaista osansa ja varmasti on välillä ollut haasteellista asiakkaan löytää itselleen sopiva aika ajanvarauskalenteristani, jota olen muiden töiden vuoksi ajoittain joutunut muuttelemaan.
Eniten muutostarpeita on tuonut rekkakuskin homma. Pääsin alkuvuodesta tuurailemaan turverekan kuljettajana. Vuoden mittaan näiden lyhyellä varoitusajalla tulevien, mutta kannattavien ajokeikkojen vuoksi olen välillä sulkenut päiviä kalenterista ja muuttanut jopa joitain sovittuja ajanvarauksia. Nyt loppuvuodesta on pidetty Pietarsaaressa voimalaitosta päällä yllättävän pitkään ja sitä myötä löysin itseni yllättäen tekemästä täyspäiväisesti rekkakuskin työtä. Se jatkuu parhaillaankin. Tottakai tiedossa on, että kun pörssisähkön keskihinta romahtaa alle kannattavuuden, laitetaan turvevoimalaitos taas alas ja turverekat pysähtyvät. Silloin tietysti palaan takaisin omaan normaaliin. Siihen asti tässä nyt kuitenkin painetaan täysillä ja sovittelen sitten hieronnat ja pari sovittua soittokeikkaa sinne kuljettajatyön väliin.
Päivitin hieronnan palveluvalikoiman alkaen vuoden 2022 alusta. Kokohieronta poistui, niitä kun ei varattu käytännössä lainkaan. Erikoisosaamista vaativat purenta ja lymfa saivat oman ajanvaraustuotteensa ja samalla niiden kesto hieman lyheni sekä hinta hieman laski.
Henkisesti minulla on ollut raskas asia pureskeltavaksi se, että päätin 2020 keväällä luopua 10 vuoden jälkeen Kaustisen Hääkuoron taiteellisesta johtajuudesta. Kuorolaulu on usein tunteita nostattava aihe ja niin se tässäkin tapauksessa oli. Luopumisen tuska oli konkreettinen.
Tein kuoron kanssa pitkäjänteistä kehitystyötä. Tekstilähtöiset tulkintani ja kamarikuoroestetiikasta ponnistavat taiteelliset näkemykseni aiheuttivat useaan kertaan matkan varrella mielipiteitä molempiin suuntiin. Sain paljon hyvää palautetta kuoron kehittämisestä ja sen avulla uskoin omaan tekemiseeni yhä eteenpäin. Yleisö koki konserteissa liikutusta ja suuria tunteita. Tunnelma oli joskus kappaleen ja aplodien välissä lähes veitsellä leikattavan tiheä. Upeita hetkiä. Teimme johdollani myös ihan hienon levyn vuonna 2017.
Myös kritiikkiä tuli, sehän on selvä. Milloin kaupan hedelmäosastolla sanottiin että minun pitäisi johtaessa näyttää enempi kuoron perustaneelta Aaro Kentalalta. Milloin mukaan laulamaan saapuneiden entisten kuorolaisten suulla jyrättiin taiteelliset näkemykseni sata nolla, tyypillisesti ainoissa harjoituksissa juuri ennen keikkaa. Se oli varsin sietämätöntä, kun johtajan näkemystä ja asemaa ei kunnioitettu. Olen huono vaatimaan arvostusta itselleni, etenkin konfliktitilanteissa.
Minulla oli ohjelmisto seuraavaa konserttia varten suunniteltuna ja kuoro oli sitä jo alkanut johdollani valmistaa. Viimeinkin olin saanut kuoron sellaiselle tasolle, että vaativampien ja minua suuresti inspiroivien teosten valmistaminen oli mahdollista. Olin herkullisessa tilanteessa.
Osa kuorolaisista ei kuitenkaan tästä valitsemastani suunnasta pitänyt. Samaa alkoi kuulua kuoron ulkopuolelta. Näkemyksiäni jyrättiin. Johtajan palkka kyseenalaistettiin. Yhteistyötahoilta tuli tylyä tekstiä: sinua ei tässä produktiossa sitten keikalla tarvita. Tällaisen tilanteen vallitessa iski koronapandemia. Kuoron toimintaan tuli totaalinen tauko, jona aikana asioita perusteellisesti mietittyäni ymmärsin, että Kaustisen Hääkuoro on alun perin Aaro Kentalan käynnistämä omintakeinen pelimanniporukka. Olin vääntänyt sitä mielestäni ainoaan oikeaan suuntaan kuorona, mutta yhtäkkiä ymmärsin, että tavoittelen hyvin eri päämääriä kuin ihmiset kuorossa ja sen vieressä.
Koin valtavan kriisin. Kun ymmärsin, että olin käyttänyt tolkuttomat määrät voimiani ohjastamalla kuoroa uusille reiteille perinteisten vierellä ja kuitenkin ensimmäisen risteyksen tullen (kuoron perustajan satavuotisjuhlan pyörteissä) kuoro muljahtaa käsistäni takaisin entisille raiteille. Niille raiteille, joita pitkin en itse pysty ajamaan. Raiteille, joilla osaamiselleni kuoronjohtajana ei ole käyttöä. Raiteille, jotka eivät minua itseä taiteellisesti tyydytä. Sieluun sattui kipeästi. Oli tehtävä ratkaisu oman terveyteni vuoksi. Minun oli irroitettava otteeni ja annettava työni hedelmät seuraaviin käsiin.
Näin jälkeenpäin ymmärrän. Oli oikea aika päästää kuoro tekemään, mitä se haluaa. Todella hyvän johtajan Hääkuoro sai seuraajastani ja kuulemani mukaan yhteistyötkin sujuvat. Olin Hääkuorolle tarpeellinen sen kymmenen vuotta ja niinkuin hyvän soitonopettajan päätehtävä on tehdä itsensä oppilaalle tarpeettomaksi -niin tuli minunkin aika olla kuorolle tarpeeton. Sehän oli lopulta sellainen positiivinen ongelma.
Osaamiseni on edelleen olemassa. Suunnittelemani teoskokonaisuudet ovat edelleen mielessäni ja toteuttamiskelpoisia, jos joskus syntyy tilaisuus toteuttamiselle. Ehkä jokin projektikuoro joskus? Ehkä jokin olemassa oleva kuoro kaipaa projektia? Ehkä joku joskus haluaa kuulla ne kaikki kauniit asiat, joita suunnittelin? Tämä jää nähtäväksi ja vain elämällä eteenpäin saamme sen tietää.
Kiitos kaikille, jotka annoitte minulle tukeanne Hääkuoron johtajana ollessani. Kiitos teille muutamille, jotka annoitte tukea myös tänä aikana sen jälkeen -tarvitsin sitä ja olen siitä kiitollinen. Kaikki on nyt kahden vuoden jälkeen ihan hyvin ja elämä jatkuu sekä minulla että kuorolla omalla tahollaan. Molemmat olemme kymmenen vuoden verran kokemuksia rikkaampia. Parhaita niistä ovat juuri onnistuneet konsertit ja niillä yleisölle tuotettu kauneuden kokemus sekä ilo. Kiitos niistä!
Nyt alan siis olemaan toipunut ja saan voimia jälleen omaan käyttöön. On itsellekin mieluisaa nähdä, millainen musiikillinen tulevaisuus edessä on ja mitä se tuo tullessaan. Uusi vuosi saa alkaa rauhassa ja vanhan vuoden ja sitä edellisenkin vuoden kuohut saavat jäädä nyt taakse. Mennään hyvillä mielin tulevaisuuteen ystävät!
Julkaisin toisen My Day -videon Youtubeen tämän hetken työelämääni koskien. Videolla nähdään töitä, joita teen koronapandemian aikana, kun muusikon töitä ei kertakaikkiaan ole.
Tässä on mennyt niin pitkään tehdessä kaikenlaista muuta kuin itse musiikkia, että päätin tehdä yhdestä työpäivästä tällaisen my day -tyyppisen videon. Musavideoita teen toki sitten taas, kun aikaa ja energiaa on. Tässä välissä täytyy keskittyä Freijan kanssa levytysstudiossa suoriutumiseen ens viikonloppuna ja alkuviikosta.
Tällä kertaa perjantaivideona on tranceen päin kallistuva uusi biisini Rekkaralli. Miltäs kuulostaa?
Joulukin jo kohta tulee. Mulla on yksi joululaulu ihan virallisesti jaossa Spotifyssä ja AppleMusic:ssa. Tässä vielä sekin, jos et oo kuullu:
Tammi-helmikuussa teen enemmän töitä studiossa ja toivottavasti jotain saadaan kevään kuluessa myös julkaistuksikin. Samaan aikaan tietenkin oon korvat auki ja aktiivisena myös noiden ajohommien suhteen, kun nyt tuli se yhdistelmäkortti hommattua -pitäähän sekin saada itsensä tuottamaan takaisin. Eli edelleen saa vinkata, jos on raskaan kaluston kuskille töitä tiedossa.
Ei oo vielä tärpännyt rekkakuskina töitä. Ilmassa on kyllä neuvoteltuja alkuja, että kyllä sekin puoli siitä varmaan vielä lähtee.
Nyt olen aloittanut matalalla kynnyksellä julkaisemaan IGTV-videoina runoja lausuttuna. Sarjassa on nyt kaksi julkaistua lausuntaa ja jatkoa seuraa satunnaisesti.
Tämän viikon perjantaina 4.12. julkaistaan Lintu-paavolan maatilan, jossa olin kesällä paljon töissä, laulavan emännän Johanna Paavolan ensi-single Yksi hidas vaan Spotifyssä. Laulu on Johannan oma teos, taustat ja studiotyö minun käsialaani. Jännä on sitten kuulla, millaisen vastaanoton työni saa.
Pienen pienin askelin etenen tässä nyt kohti usvan peittämää tulevaisuuttani. Yritän asetella jalkani niin, etten lipeä. Kuitenkin koitan olla myös rohkea ja astua eteenpäin hyvässä ryhdissä, liikaa pelkäämättä. Palataan!
Tällä viikolla olen kirjoittanut nuotteja, opettanut basson ja saksofonin soittamista, johtanut kuoroa ja hieronut. Lisäksi olen tehnyt toimistotöitä, kuten maksanut palkkoja, järjestellyt asioita tulevia kuoron keikkoja varten, ottanut kuoron nimissä kantaa tulevaan aineeton perintö hakemukseen ja vaikka sun mitä sälää. Moni asia työelämässäni onkin sellaista vain välillisesti toimeentuloa tuottavaa työtä, joka kuitenkin on tehtävä, jotta varsinainen ansaintatyö on aikanaan mahdollista. Tähän lukeutuu tietenkin myös harjoitteleminen esiintymisiä varten -työtäni on sekin.
Kaustinen on siinä mielessä omalaatuinen paikka, että täällä ihmiset harrastavat musiikin tekemistä hyvin korkealla, ammatillisellakin tasolla. Tämä on nähdäkseni johtanut tilanteeseen, että oletusarvoisesti tilaisuuksiin saadaan ammattimaisesti tehtyä korkealaatuista ohjelmaa hyviltä harrastajilta, lähes aina ilmaiseksi.
Ainakin viimeiset 20 vuotta olen aika kiltisti suostunut näiden ilmaisten keikkojen tekemiseen mielessäni se, että ”jospa tämä poikisi joskus ihan oikean, palkallisenkin keikan”. Aina olen harjoitellut ja valmistautunut huolellisesti, jotta onnistuisin ja olisin osaamiselleni mahdollisimman hyvää mainosta. Nyt on alkanut tuntua siltä, että olen ehkä ollut kuitenkin vain hyvä ilmaisen työn mainos.
Kun toimeentulo on tiukassa, voimat vähissä ja aikaa rajallisesti, olen viime aikoina rohkaistunut kohteliaasti avaamaan esiintymistä ehdottavien henkilöiden kanssa keskustelun myös esiintymiskorvauksesta. On harmittavaa huomata, että reaktio on usein asiallisen keskustelun sijaan tyrmistynyt ja kannoillaan käännähtävä tyyliin ”ai sulle pitäis maksaa, no kysytään sitten muualta”. Kuitenkin muusikkous on ammattini, johon olen vieläpä korkeasti koulutettukin.
Tunnetusti muusikon työssä esiintymisen valmistamiseen käytetty aika ei juuri koskaan ole missään järkevässä suhteessa itse keikasta ansaittavan korvauksen kanssa. Ilmaiseenkin keikkaan pitää harjoitella aivan yhtä paljon kuin palkalliseen.
Nyt minulla aika ja voimat ovat rajalliset, täytyy priorisoida ansiotyötä. Leipä on haettava muualta, vaikka kivoja kiinnostavia projekteja pääsisi korvauksetta tekemään lähellä kotiakin.
Tiedossa on ainakin:
Ti 28.1.2020 Freija, Sellosali, Espoo klo 10
Pe 31.1.2020 Janne Behm ja Myöhemmin löydetyt, Kampin kappeli, Hki klo 18
La 1.2.2020 Janne Behm ja Myöhemmin löydetyt, Cafe Engel, Hki klo 18
Reissulla teen myös kymmenkunta hierontaa kotikäynteinä. Tuona aikana ei siis valitettavasti ole hieronta-aikoja tarjolla Kaustisella, mutta ma 3.2.2020 alkaen on taas reilusti vapaita varattavissa, täältä.
Ajanvarauspalvelua käyttäneillä on ilmennyt ongelmia. Vello ei ole auennut näkyviin tai aikoja ei muka ole ollut varattavissa, vaikka oikeasti on ollut. Jos kohtaat ongelmia netissä aikaa varatessasi, voit tottakai myös soittaa perinteisen puhelun. Varmimmin tavoitat minut ajanvarausasioissa arkisin klo 08-09, puh. 040-5512221.
