Ajan Musiikki on toiminut 19 vuotta. Tänä aikana olen pitänyt muusikon esiintymistä päätyönäni ja keskeisimpänä ammattinani. Alkuvuosina se oli pääasiassa yhtyemuusikkona toimimista. Monet bändien keikat laskutettiin tätä kautta ja hoidin myös palkanmaksamiset ja työnantajavelvoitteet. Viime vuosina toiminta on ollut enempi lähinnä omien esiintymisteni ja oman bändiosuuteni pyörittämistä.
Keikkailu ei kuitenkaan ole ollut niin vilkasta, että olisin sillä kokoajan tullut toimeen. Olen täydentänyt toimeentuloni aukkoja muidenkin alojen töillä. Pätkittäin ajamalla taksia, bussia ja myöhemmin rekkaa sekä pidempikestoisesti tekemällä jäsenkorjausta ja hierontaa, josta lopulta päädyin 2018-19 suorittamaan ammatillisen koulutuksenkin ja ammattitutkinnon. Myös soitonopetus on kuulunut vaihtelevin määrin Ajan Musiikin toimintaan alusta asti.
Varsinkin koronakriisin aikaan ja vielä pitkään sen jälkeen on ollut korvaamattoman arvokasta osata monenlaisia töitä. Muusikoiden keikat keskeytettiin rysäyksellä ja osalle meistä minut mukaan lukien niitä ei tullutkaan takaisin kriisin hellitettyä. Tapahtuiko ehkä esiintymisten uusjako? Jäin monessa mielessä odotukselle: ”kohta niitä alkaan taas olla”, ”hieron ja hoidan asiakkaita ja ajan rekkaa ym. siihen asti että keikkoja taas on riittävästi”.
Odotin pitkään, että menestynein bändini Freija aktivoituisi ja nousisi taas vanhaan kukoistukseen. Sitä ei ole toivomassani määrin pyrkimyksistäni huolimatta tapahtunut. Yhtyeessä on kuitenkin neljä jäsentä ja jokaisella omat elämänkuvionsa. Mahtaakohan meitä myös ikä painaa, yhtyehän on tänä vuonna jo 20-vuotias. Aloin kyllä vähitellen ymmärtää, että muitakin soittokuvioita on alettava tosissaan löytymään, jos haluan muusikkona pysyä elannossa kiinni. Olenkin aktiivisesti etsiytynyt uusiin yhteyksiin ja vahvistanut basistina toimimisen lisäksi muuta osaamistani, joista merkittävimpänä saksofonin opiskelu. Nämä siinä toivossa, että leipä levenisi.
Leveneminen on ollut verkkaista. Edelleen olisi tehtävä enemmän hierontaa, varsinkin kun ajotöitäkään ei ole kalenteriin siunaantunut taikka sopinut tänä vuonna vasta kuin neljä päivää. Tässä hieromisen lisäämisessä tulee kuitenkin vastaan terveys. Minulla on nivelpsoriasis, josta johtuen sormieni nivelet kipeytyvät pahoin, jos teen hierontaa liikaa. Määrä, jonka nyt pystyn tekemään, ei riitä toimeentuloon.
Keski-Pohjanmaan konservatoriossa tuli eläköitymisen myötä avoimeksi kontrabassonsoiton lehtorin toimi tänä keväänä. Päätin hakea paikkaa, koska tuollaisia lehtoraatteja ei Suomessa montaa ole ja ajattelin, että siitäpä voisin saada oivan täydennyksen toimeentulooni. Vähän samaan tapaan kuin ensimmäiset kymmenen vuotta Kaustiselle paluumuuttoni jälkeen opetin paikallisia konsan oppilaita ja musiikkilukiolaisia basisteja ja vähän fonistejakin. Ja kuoroa. Hain bassolehtorin paikkaa yhtenä kymmenestä hakijasta. Konsalla järjestettiin opetusnäytteet kontrabasson ja sähköbasson opetuksesta sekä haastattelu. Arvelin itse, että varmaan on vahvempia hakijoita ja rautaisia ammattilaisia pyrkimässä. Kävi kuitenkin niin, että minulla lopulta puhelin soi ja tulin valituksi lehtorintoimeen. Sain hetken aikaa miettiä. Otin paikan vastaan.
Lehtoraattiin kuuluu opetusta vähintään 22 viikkotuntia ja päälle 90 tuntia vuodessa muuta työtä. Edeltäjällä on ollut tuon päälle viikottain muutama ylitunti, jotka periytyvät myös minulle. Tämä tarkoittaa yhtäkkiä päätoimista työskentelemistä konservatoriolla. Se on tässä nyt viime aikoina kovasti mietityttänyt ja saanut tunnekuohuja aikaan. Olen ollut ihan kaikellani sitoutunut tämän oman rakkaan Ajan Musiikin pyörittämiseen ja sillä elannon hankkimiseen. Nyt yhtäkkiä pitää ajatella asiat toisin ja antaa panoksensa ja merkittävä osa hyötyajastaan oppilaitoksen palvelukseen. Se on minulle oikeasti vähän kova paikka. 19 vuotta on pitkä aika olla vapaa päättämään itse ajankäytöstään, olemisestaan ja tekemisestään. Mielellään saavutan vielä sen 20-vuotisuudenkin merkkipaalun yrittäjänä.
Jostain kuitenkin täytyy nyt luopua, jotta voi palkkansa eteen konservatoriolla töitä tehdä. Edellä mainittu sairaus on vahvin syy siihen, että edes hain opetustyötä. Hieronta tulee vähenemään hyvin pieneen sivuosaan, käsilleni on nyt annettava rauha parantua. Samoin turverekan ajoon tulee olemaan mahdotonta äkkihälytyksenä lähteä talvikuukausina, kun aika menee opetusten parissa. Toki kesälomalla on mahdollista ajaa, mutta tuskin silloin turvetta menee. Bussikuskitöitä taas kesäsesonkina on mahdollisempaa tehdä, mikäli voimia riittää. Ehkä myös tuotanto- ja maatöitä, jos niissä panostani vielä tarvitaan ja annettavaa on.
Muusikkous on sisäänrakennettu osa persoonaa. Esiintyminen on olennainen osa muusikkoutta. Keikkojen kautta hengitän, olen yhteydessä, koen yhteenkuuluvuutta ja viestin suuria tunteita. Se on vuorovaikutusta yleisön ja kolleegoiden kanssa. Tätä osaa minusta on mahdotonta repiä irti, sillä siinä tuhoutuisi sieluni samalla. En ole luopumassa esiintymisestä enkä musiikin tekemisestä itse. Tiedostan, että aikatauluristiriitoja voi tulla. Ehkä eniten koulukiertueiden kanssa tulisi päällekkäisyyksiä, niitä voi olla mahdoton toteuttaa opetustyön aikaan. Onneksi suurin osa keikoistani nyt on iltaisin, viikonloppuisin ja kesällä. Silloin ei yleensä opeteta. Toivon sydämestäni, että näiden yhteensovittaminen onnistuu. Muuten olen isojen ongelmien edessä ja sitä en halua.
Tässäpä pieni tiivistys siitä, mitä mieleni päällä on viime viikot ollut. Ei ihan kevyt kakku. Nyt kuitenkin on aika tehdä ilolla kesän keikat ja siinä rinnalla kaivaa esiin se, mitä koen bassonsoitosta ymmärtäväni. On mietittävä uudelleen pedagogisesta näkökulmasta kaikki mitä osaan, koska kaikkea sitä tarvitaan. Erityisesti on tarpeen viettää aikaa sähköbasson kanssa kahden, sen osaamista tulen tarvitsemaan elokuusta alkaen enemmän kuin koskaan olen tarvinnut. Treenaamista riittää.
Nähdään Freijan ja Ahton ja muillakin satunnaisemmilla keikoilla!
