Kaamos julkaistaan 1.9.2023

Tiedote, julkaisuvapaa heti.

Arto Anttila julkaisee uuden singlen suoratoistopalveluihin 1.9.2023. Kappaleen nimi on Kaamos. Laulun teksti on Arton isoäidin Anna Anttilan (1922-2012) käsialaa. Teksti kuvailee tummaa tunnetilaa, kun kesä on kuin kaukaista unta ja mustalle maalle odotetaan valkolunta. Liekö tässä jopa uusi syksyn tunnussävel?

Singlen Laulu- ja soittosuoritteet ovat kaikki Arto Anttilan omakätisiä. Samoin on äänityksen ja miksauksen toteutus. Näin kappale jatkaa samaan suuntaan, mihin Anttilan esikoisalbumi ”Ihanaa romantiikkaa” (2016) ja sen jälkeen julkaistut singlet ”Joulujuhlana” (2017), ”Tahto rakkauden” (2022) ja ”Niin minä tahtoisin” (2022) ovat soolouraa kuljettaneet.

MuM Anttila tunnetaan pitkästä urastaan Freija-yhtyeen basistina. Hän on myös aiemmin toiminut merkittävät jaksot mm. Tallari-yhtyeen, Kaustisen Hääkuoron ja Lauluyhtye Version johtajana. Nykyään hänet nähdään yhä useammin soittamassa saksofonia, jonka osaamista hän on viime aikoina vahvistanut aktiivisesti opiskelemalla.

Marraskuun uusia tuulia

Ai että, tässä onkin päässyt vierähtämään yli kuukausi edellisestä päivityksestä tänne blogiin. Kaikenlaista pientä on ollut meneillään.

Musiikkipuolella on edistytty sillä lailla, että Johanna Paavolan ensisinkku ”Yksi hidas vaan” on aivan näillä näppäimillä lähdössä julkaisuun. Eli odotettavissa on uutta kuunneltavaa. Taustat ja äänitykset sekä tuotanto ovat omaa käsialaani. Tästä tiedotusta tulee kyllä heti, kun on kuultavissa.

Laitoimme Johannan kanssa myös bändin pystyyn. Kitarassa Pekka Viitala, rummuissa Mika Varila, koskettimissa Marjut Kupari. Ja toki solisti Johanna ja sitten minä bassossa. Kivaa on ollut harjoituksissa, mutta keikkakuntoon on vielä hiukan matkaa; sen verran vaativia lauluja on biisilistalla. Hiljaa hyvä tulee. Ehkä keväällä koronan jo hellitettyä voimme sitten keikkaillakin.

Oon ollut Lintu-Paavolassa myös kaivurin puikoissa. Kaivettiin isäntä Karin kanssa vanhoja avo-ojia auki ja laitettiin salaojaksi. Yhden kokonaan uudenkin tein, tuli hyvää harjoitusta kaivurin hallintaan näissä hommissa.

Viimeisimpänä käänteenä tältä aamulta on rekkakortti. Kaikki muut kirjaimet mulla ajokortissa jo ennestään olikin, mutta se iso E puuttui. Tätä olin hautonut jo ainakin vuoden, mutta kallista lystiä on näiden ammattipätevyyksien hankinta. Piti säästää jonkin aikaa.

Lopputulos kuitenkin palkitsee, aamulla kaatosateessa peruuteltu käsittelykoe ja inssiajo sujuivat ihan mukavasti ja sain kortin plakkariin. Nyt sitten vaan pitää koittaa saada se työpaikka, jossa tienata ajokortti takaisin ja varsinaista elantoa sillä.

Tämä siis siksi, kun kaikki muut työni liittyvät jollain lailla muihin ihmisiin ja korona sattuneesta syystä on kaiken sellaisen minimiin karsinut; bussin ajamiset etunenässä jo keväällä. Rahtipuoli toivottavasti vähemmän siitä kulukutaurista on riippuvainen, toivon sillä voivani paikata kaikkien muiden hommien vajetta.

Tämmöisiä kuulumisia tällä kertaa. Videoita en ole nyt vähään aikaan ennättänyt tehdä. Eikä ehdi huomennakaan, koska menen tiistain tapaan Veteliin Raksaplus:n töihin rivitalon perustuksia remontoimaan. Teen sitten taas, kun on aikaa ja voimaa. Kiitos kaikille useista kymmenistä videoiden katselukerroista kuluneen vuoden mittaan!