Muutoksia tulossa

Ajan Musiikki on toiminut 19 vuotta. Tänä aikana olen pitänyt muusikon esiintymistä päätyönäni ja keskeisimpänä ammattinani. Alkuvuosina se oli pääasiassa yhtyemuusikkona toimimista. Monet bändien keikat laskutettiin tätä kautta ja hoidin myös palkanmaksamiset ja työnantajavelvoitteet. Viime vuosina toiminta on ollut enempi lähinnä omien esiintymisteni ja oman bändiosuuteni pyörittämistä.

Keikkailu ei kuitenkaan ole ollut niin vilkasta, että olisin sillä kokoajan tullut toimeen. Olen täydentänyt toimeentuloni aukkoja muidenkin alojen töillä. Pätkittäin ajamalla taksia, bussia ja myöhemmin rekkaa sekä pidempikestoisesti tekemällä jäsenkorjausta ja hierontaa, josta lopulta päädyin 2018-19 suorittamaan ammatillisen koulutuksenkin ja ammattitutkinnon. Myös soitonopetus on kuulunut vaihtelevin määrin Ajan Musiikin toimintaan alusta asti.

Varsinkin koronakriisin aikaan ja vielä pitkään sen jälkeen on ollut korvaamattoman arvokasta osata monenlaisia töitä. Muusikoiden keikat keskeytettiin rysäyksellä ja osalle meistä minut mukaan lukien niitä ei tullutkaan takaisin kriisin hellitettyä. Tapahtuiko ehkä esiintymisten uusjako? Jäin monessa mielessä odotukselle: ”kohta niitä alkaan taas olla”, ”hieron ja hoidan asiakkaita ja ajan rekkaa ym. siihen asti että keikkoja taas on riittävästi”.

Odotin pitkään, että menestynein bändini Freija aktivoituisi ja nousisi taas vanhaan kukoistukseen. Sitä ei ole toivomassani määrin pyrkimyksistäni huolimatta tapahtunut. Yhtyeessä on kuitenkin neljä jäsentä ja jokaisella omat elämänkuvionsa. Mahtaakohan meitä myös ikä painaa, yhtyehän on tänä vuonna jo 20-vuotias. Aloin kyllä vähitellen ymmärtää, että muitakin soittokuvioita on alettava tosissaan löytymään, jos haluan muusikkona pysyä elannossa kiinni. Olenkin aktiivisesti etsiytynyt uusiin yhteyksiin ja vahvistanut basistina toimimisen lisäksi muuta osaamistani, joista merkittävimpänä saksofonin opiskelu. Nämä siinä toivossa, että leipä levenisi.

Leveneminen on ollut verkkaista. Edelleen olisi tehtävä enemmän hierontaa, varsinkin kun ajotöitäkään ei ole kalenteriin siunaantunut taikka sopinut tänä vuonna vasta kuin neljä päivää. Tässä hieromisen lisäämisessä tulee kuitenkin vastaan terveys. Minulla on nivelpsoriasis, josta johtuen sormieni nivelet kipeytyvät pahoin, jos teen hierontaa liikaa. Määrä, jonka nyt pystyn tekemään, ei riitä toimeentuloon.

Keski-Pohjanmaan konservatoriossa tuli eläköitymisen myötä avoimeksi kontrabassonsoiton lehtorin toimi tänä keväänä. Päätin hakea paikkaa, koska tuollaisia lehtoraatteja ei Suomessa montaa ole ja ajattelin, että siitäpä voisin saada oivan täydennyksen toimeentulooni. Vähän samaan tapaan kuin ensimmäiset kymmenen vuotta Kaustiselle paluumuuttoni jälkeen opetin paikallisia konsan oppilaita ja musiikkilukiolaisia basisteja ja vähän fonistejakin. Ja kuoroa. Hain bassolehtorin paikkaa yhtenä kymmenestä hakijasta. Konsalla järjestettiin opetusnäytteet kontrabasson ja sähköbasson opetuksesta sekä haastattelu. Arvelin itse, että varmaan on vahvempia hakijoita ja rautaisia ammattilaisia pyrkimässä. Kävi kuitenkin niin, että minulla lopulta puhelin soi ja tulin valituksi lehtorintoimeen. Sain hetken aikaa miettiä. Otin paikan vastaan.

Lehtoraattiin kuuluu opetusta vähintään 22 viikkotuntia ja päälle 90 tuntia vuodessa muuta työtä. Edeltäjällä on ollut tuon päälle viikottain muutama ylitunti, jotka periytyvät myös minulle. Tämä tarkoittaa yhtäkkiä päätoimista työskentelemistä konservatoriolla. Se on tässä nyt viime aikoina kovasti mietityttänyt ja saanut tunnekuohuja aikaan. Olen ollut ihan kaikellani sitoutunut tämän oman rakkaan Ajan Musiikin pyörittämiseen ja sillä elannon hankkimiseen. Nyt yhtäkkiä pitää ajatella asiat toisin ja antaa panoksensa ja merkittävä osa hyötyajastaan oppilaitoksen palvelukseen. Se on minulle oikeasti vähän kova paikka. 19 vuotta on pitkä aika olla vapaa päättämään itse ajankäytöstään, olemisestaan ja tekemisestään. Mielellään saavutan vielä sen 20-vuotisuudenkin merkkipaalun yrittäjänä.

Jostain kuitenkin täytyy nyt luopua, jotta voi palkkansa eteen konservatoriolla töitä tehdä. Edellä mainittu sairaus on vahvin syy siihen, että edes hain opetustyötä. Hieronta tulee vähenemään hyvin pieneen sivuosaan, käsilleni on nyt annettava rauha parantua. Samoin turverekan ajoon tulee olemaan mahdotonta äkkihälytyksenä lähteä talvikuukausina, kun aika menee opetusten parissa. Toki kesälomalla on mahdollista ajaa, mutta tuskin silloin turvetta menee. Bussikuskitöitä taas kesäsesonkina on mahdollisempaa tehdä, mikäli voimia riittää. Ehkä myös tuotanto- ja maatöitä, jos niissä panostani vielä tarvitaan ja annettavaa on.

Muusikkous on sisäänrakennettu osa persoonaa. Esiintyminen on olennainen osa muusikkoutta. Keikkojen kautta hengitän, olen yhteydessä, koen yhteenkuuluvuutta ja viestin suuria tunteita. Se on vuorovaikutusta yleisön ja kolleegoiden kanssa. Tätä osaa minusta on mahdotonta repiä irti, sillä siinä tuhoutuisi sieluni samalla. En ole luopumassa esiintymisestä enkä musiikin tekemisestä itse. Tiedostan, että aikatauluristiriitoja voi tulla. Ehkä eniten koulukiertueiden kanssa tulisi päällekkäisyyksiä, niitä voi olla mahdoton toteuttaa opetustyön aikaan. Onneksi suurin osa keikoistani nyt on iltaisin, viikonloppuisin ja kesällä. Silloin ei yleensä opeteta. Toivon sydämestäni, että näiden yhteensovittaminen onnistuu. Muuten olen isojen ongelmien edessä ja sitä en halua.

Tässäpä pieni tiivistys siitä, mitä mieleni päällä on viime viikot ollut. Ei ihan kevyt kakku. Nyt kuitenkin on aika tehdä ilolla kesän keikat ja siinä rinnalla kaivaa esiin se, mitä koen bassonsoitosta ymmärtäväni. On mietittävä uudelleen pedagogisesta näkökulmasta kaikki mitä osaan, koska kaikkea sitä tarvitaan. Erityisesti on tarpeen viettää aikaa sähköbasson kanssa kahden, sen osaamista tulen tarvitsemaan elokuusta alkaen enemmän kuin koskaan olen tarvinnut. Treenaamista riittää.

Nähdään Freijan ja Ahton ja muillakin satunnaisemmilla keikoilla!

Kiitos vuodesta 2023

Tämä vuosi on ollut parempi. Koronan jälkeen ensimmäistä kertaa sain taas muusikon työtä elannoksi asti ja olen siitä onnellinen.

Janne Behm aktivoitui ja tehtiin keikka bändillä Myöhemmin löydetyt. Äänitin kanttoriyhdistyksen joululevyn. Käytiin Emma-ehdokkaina Freijan ja Verso ry:n kanssa. Aloitin pop-jazz-ammattiopinnot saksofonilla.

Omat solistivierailija-konsertit keväällä Tallarin konserttisarjassa olivat minulle erittäin merkittävät. Konsertisarjassa, jonka itse perustin yli kymmenen vuotta sitten, kun olin Tallarin määräaikaisena johtajana. Tallari myös työllisti minua muille keikoille, nekin olivat tärkeä osa tämän vuoden työelämääni.

Ajoin Hilli&Saarisen pururekkaa keväällä ja kesällä. Esiinnyin kaksissa hautajaisissa saksofonistina. Freija teki pitkän toimintansa ensimmäiset ulkomaankeikat Ruotsiin ja Liettuaan.

Vuosien tauon jälkeen teimme jälleen yhteistyötä Elisa Laihon kanssa, se vaan on niin mahtavaa kun kaikki toimii helposti yhteen musiikin äärellä yhdessä. Jatkoa seuraa.

Syksyllä oli lisää Tallarin koulukeikkoja. Jouhikko nousi niissä vahvasti mukaan soittimekseni. Samoin kuin duo-ohjelmistossa, jota Maija Karhinen-Ilon kanssa valmistimme ja kävimme esittämässä.

Pääsin tuuraajaksi Poppilan hätävara -bändiin. Ensin kiertueelle basisti-fonistina ja sitten toiselle reissulle kosketinsoittaja-saksofonistina. Se oli tosi kivaa myös ja oli mukava pitkästä aikaa päästä konserttikeskuksen keikoille, siellä hyvä järjestelmä ja hommat toimii. Ei tarvi majoituksista eikä laskujen suorituksista murehtia.

Joulukuun alussa ajoin pitkästä aikaa jälleen H&J Paavola Oy:n turverekkaa pari päivää. Ehkä jatkoa seuraa tarvittaessa. Kaiken keskellä hieroin ja jäsenkorjasin vuoden aikana asiakkaitani milloin kotosalla ja milloin reissuissa. Noin päivä viikossa on ollut mahdollista tehdä tätä hoitotyötä viime aikoina.

Vielä on yksi rutistus ennen joululomaa: Arto Anttila Quartet kokoontuu ensimmäisiin harjoituksiin keväällä Kokkolassa kuultavaa opinnäytekonserttiani varten. Ohjelma on jazzia.

Näihin kuviin ja tunnelmiin. Kiitos kaikille yhteistyöstä ja rauhallista joulun aikaa sekä onnellista uutta vuotta 2024!

Tarvitsen töitä

Tänään olen ollut vähän alla päin. On tullut mietittyä paljon sitä, miten tuntuu että mikään osaaminen ei riitä takaamaan edes minimitoimeentuloa. Tulin miettineeksi, että olenkohan ikinä edes julkisesti kertonut, mitä osaamista olen tutkinnoilla ja työssä osoittanut:

Musiikin maisterin tutkintoni sisältää musiikin aineen opettajan opinnot. Olen myös työskennellyt koulutusta vastaavassa työssä. Tutkintoon sisältyy pianonsoitto C sekä vapaasäestys 1 ja 2. Niillä voi vallan hyvin opettaa pianonsoittoa aina 3/3 tasolle asti. Pääinstrumentistani kontrabassosta olen suorittanut B-tutkinnon ja myös kontrabassopedagogiikat 1-3, eli ne kaikki, olen siis soitonopettaja. Suoritettuina ovat myös kaikki musiikinteoriat sekä musiikinhistoriat länsimaisesta taidemusiikista ja lisäksi afroamerikkalaisen musiikin historia sekä maailman musiikkikulttuurien opintojaksot. Säveltapailusta minulla on A-tutkinto ja myös säveltapailupedagogiikka suoritettuna. Eli musiikin hahmotusaineiden opettamiseen pätevyyttä löytyy. Lisäksi lauluopinnot, bändisoitinten opinnot ja percussioiden perusteet on tehtynä, kuuluivat tutkintoon nekin. Orkesterinjohto oli syventymiskohteenani, samoin studiotyö. Kuoronjohto-opinnot kuuluivat tutkintoon ja sitä työtä olen myös paljon tehnyt. Gradun kirjoitin pelimannimusiikin hyödyntämisestä kontrabasson soitonopetuksessa.

Muusikon työkokemusta minulla on erityisen paljon bändisoittajana. Esiintymiset ja studiomuusikon työt ovat olleet päätyöni akatemiasta valmistumisesta aina korona-kevääseen asti. Olen esiintynyt myös yksin.

Bussinkuljettajaksi opiskelin 1999 korkeakouluopiskelijoille suunnatulla kurssilla, joka tähtäsi kesätyöpaikkaan hkl-bussiliikenteen kuljettajana. Sittemmin olen tehnyt sitä työtä myös muille firmoille, erityisesti Åbergin linjalle Espoossa pätkinä jo 15 vuotta. Rekkakortin hankin koronasyksynä 2020, kun tarvitsin lisää toimeentuloa keikkojen ollessa edelleen nollassa. Olen rekkakuskina ajanut pääasiassa turvetta ja sahojen sivutuotteita ns. hakeautolla; sivukippi ja ketjupurku. Minulla on myös adr-säiliöluvat, mikäli tarpeen. Taksikuskina olen toiminut lyhyet jaksot ensin Helsingissä 2005 ja myöhemmin Kaustisella 2017, molempiin piti hankkia silloin vielä luvat kouluttautumalla.

Opiskeluvuosina olin myös kesätöissä maatilalla. Tästä oli hyötyä, kun koronakeväänä päädyin jälleen töihin maatilalle. Traktorityöt onnistuvat nyt melko kätevästi ja kaivuriakin pääsin opettelemaan näissä töissä. Myös turvenevalla olen ollut töissä.

Jäsenkorjausta opiskelin oppipoikana isäni enon Pentti Penttilän ja sukulaisen Olavi Mäkelän oppipoikana lukioaikoina 90-luvulla. Täydensin näitä osaamisia yksityisillä hieronnan opinnoilla Pertti Neittaanmäen johdolla 2006. Tein hierontaa sivutoimisesti aina koulutetun hierojan opintoihin asti. Ne tein Kaustisen Evankelisella kansanopistolla 2018-19. Siitä asti olen pitänyt vakituisesti vastaanottoa Kaustisella ja kotikäynteinä pk-seudulla.

Viime syksynä 2022 ajoin vakituisemmin rekkaa pari päivää viikossa. Odottelin keikkatahdin kiihtymistä ja varmistin tällä ajotyöllä elantoni. Ajot kuitenkin loppuivat äkisti ja siinä saumassa päätin toteuttaa pitkäaikaisen suunnitelmani opiskella vielä saksofonista vakavasti otettavan työkalu muusikkouttani vahvistamaan. Nämä pop-jazz-muusikon perusopinnot ovat parhaillaan kesken tätä kirjoittaessani.

Kun nyt mietin tätä hankkimaani osaamista ja työuraani, olen ymmälläni. Miksi en löydä töitä, miksi taistelen toimeentulosta köyhyysrajan alapuolella? Mitä minun nyt tulisi tehdä, että soittotaitoni kiinnostaisi jälleen? Miten markkinoisin hierontaa ja jäsenkorjausta niin, että asiakkaita riittäisi? Mistä löydän sopivia ajotöitä? Vieläkö tässä 47 vuoden iässä täytyy etsiä jokin muu uusi ammatti? Mikä se voi enää olla?

Tiedätkö jonkun joka voisi nykyistä osaamistani tarvita? Tuleeko mieleesi jotain tuottavaa, mitä en ole itse tullut ajatelleeksi? Vinkkejä otetaan vastaan, kiitollisuudella!

Pyörät pyörivät

Vuosi 2021 on minun osaltani alkanut aika vaihtelevissa työtehtävissä xD

Olen tehnyt studiossa töitä mm. Johanna Paavolan toisen singlen parissa. Julkaisu lähenee jo, kannattaa seurata tiedotusta. Myös Johannan bändi on ollut koolla ja harjoitellut. Toivottavasti keikkaa vielä joskus tulee!

Musiikkitöitä oli niin ikää Freija-yhtyeellä, joka valmistautuu maaliskuun Kansanmusiikkiliiton kiertueeseen -toteutui se sitten tai ei. Koronarajoitukset sen määräävät. Olemme treenanneet läsnäollen ja etänä.

Hieronnan puolella on ollut hiljaista täällä Kaustisen päässä. Viime viikonloppuna tein kuitenkin kotikäyntireissun useampaan kohteeseen pääkaupunkiseudulla ja Keravalla. Näyttääkin minusta siltä, että hoitotyöni painottuu reissutyöksi. Sen verran enemmän kysyntää tuolla etelän päässä sille työlleni on.

Viimein olen päässyt myös rekan rattiin. Aloitin tällä viikolla turverekan kuljettajana paikallisen yrittäjän autolla ja sitä teen nyt sitten tässä kuumimman sesongin, mikäli kuskia tarvitsevat.

Tämä kuljettajan työ tarkoittaa hierontojen osalta sitä, että varattavissa olevat ajat tulevat hyvin lyhyellä varoitusajalla varattaviksi tuonne hieronnan sivulle. Tämä siksi, koska saan tietää seuraavan päivän ajotöistä vasta edellisenä iltapäivänä 17 jälkeen. Vasta sitten voin avata aikoja kalenteriin. Tätä epävarmuutta kestää nyt hetken. Arvioin tässä vaiheessa, että helmikuun ajan. Kiitän teitä asiakkaitani pitkämielisyydestä ja ymmärryksestä. Joudun toimimaan näin, koska iso osa toimeentulostani on nyt tästä ajamisesta kiinni.

Maaliskuulla sitten yritän pitää taas taiteentekoaikaa, siihen minulla on hiukan koronatukeakin käytettävissä. Ja sehän vain sopii jo siksikin, että Freija tosiaan on 15.-21.3.21 Suomen kansanmusiikkiliiton kiertueella. Keikkoja olisi akselilla Oulu-Seinäjoki-Tampere-Rääkkylä-Helsinki. Toivotaan, että tämä kiertue toteutuu! Pärjäillään ja palaillaan!

Rekkaralli

Tällä kertaa perjantaivideona on tranceen päin kallistuva uusi biisini Rekkaralli. Miltäs kuulostaa?


Joulukin jo kohta tulee. Mulla on yksi joululaulu ihan virallisesti jaossa Spotifyssä ja AppleMusic:ssa. Tässä vielä sekin, jos et oo kuullu:

Tammi-helmikuussa teen enemmän töitä studiossa ja toivottavasti jotain saadaan kevään kuluessa myös julkaistuksikin. Samaan aikaan tietenkin oon korvat auki ja aktiivisena myös noiden ajohommien suhteen, kun nyt tuli se yhdistelmäkortti hommattua -pitäähän sekin saada itsensä tuottamaan takaisin. Eli edelleen saa vinkata, jos on raskaan kaluston kuskille töitä tiedossa.

Soitto soikoon, laulu raikukoon!

Hyvää Joulua!

Marraskuun uusia tuulia

Ai että, tässä onkin päässyt vierähtämään yli kuukausi edellisestä päivityksestä tänne blogiin. Kaikenlaista pientä on ollut meneillään.

Musiikkipuolella on edistytty sillä lailla, että Johanna Paavolan ensisinkku ”Yksi hidas vaan” on aivan näillä näppäimillä lähdössä julkaisuun. Eli odotettavissa on uutta kuunneltavaa. Taustat ja äänitykset sekä tuotanto ovat omaa käsialaani. Tästä tiedotusta tulee kyllä heti, kun on kuultavissa.

Laitoimme Johannan kanssa myös bändin pystyyn. Kitarassa Pekka Viitala, rummuissa Mika Varila, koskettimissa Marjut Kupari. Ja toki solisti Johanna ja sitten minä bassossa. Kivaa on ollut harjoituksissa, mutta keikkakuntoon on vielä hiukan matkaa; sen verran vaativia lauluja on biisilistalla. Hiljaa hyvä tulee. Ehkä keväällä koronan jo hellitettyä voimme sitten keikkaillakin.

Oon ollut Lintu-Paavolassa myös kaivurin puikoissa. Kaivettiin isäntä Karin kanssa vanhoja avo-ojia auki ja laitettiin salaojaksi. Yhden kokonaan uudenkin tein, tuli hyvää harjoitusta kaivurin hallintaan näissä hommissa.

Viimeisimpänä käänteenä tältä aamulta on rekkakortti. Kaikki muut kirjaimet mulla ajokortissa jo ennestään olikin, mutta se iso E puuttui. Tätä olin hautonut jo ainakin vuoden, mutta kallista lystiä on näiden ammattipätevyyksien hankinta. Piti säästää jonkin aikaa.

Lopputulos kuitenkin palkitsee, aamulla kaatosateessa peruuteltu käsittelykoe ja inssiajo sujuivat ihan mukavasti ja sain kortin plakkariin. Nyt sitten vaan pitää koittaa saada se työpaikka, jossa tienata ajokortti takaisin ja varsinaista elantoa sillä.

Tämä siis siksi, kun kaikki muut työni liittyvät jollain lailla muihin ihmisiin ja korona sattuneesta syystä on kaiken sellaisen minimiin karsinut; bussin ajamiset etunenässä jo keväällä. Rahtipuoli toivottavasti vähemmän siitä kulukutaurista on riippuvainen, toivon sillä voivani paikata kaikkien muiden hommien vajetta.

Tämmöisiä kuulumisia tällä kertaa. Videoita en ole nyt vähään aikaan ennättänyt tehdä. Eikä ehdi huomennakaan, koska menen tiistain tapaan Veteliin Raksaplus:n töihin rivitalon perustuksia remontoimaan. Teen sitten taas, kun on aikaa ja voimaa. Kiitos kaikille useista kymmenistä videoiden katselukerroista kuluneen vuoden mittaan!