rekkakuski

Tänään olen ollut vähän alla päin. On tullut mietittyä paljon sitä, miten tuntuu että mikään osaaminen ei riitä takaamaan edes minimitoimeentuloa. Tulin miettineeksi, että olenkohan ikinä edes julkisesti kertonut, mitä osaamista olen tutkinnoilla ja työssä osoittanut:

Musiikin maisterin tutkintoni sisältää musiikin aineen opettajan opinnot. Olen myös työskennellyt koulutusta vastaavassa työssä. Tutkintoon sisältyy pianonsoitto C sekä vapaasäestys 1 ja 2. Niillä voi vallan hyvin opettaa pianonsoittoa aina 3/3 tasolle asti. Pääinstrumentistani kontrabassosta olen suorittanut B-tutkinnon ja myös kontrabassopedagogiikat 1-3, eli ne kaikki, olen siis soitonopettaja. Suoritettuina ovat myös kaikki musiikinteoriat sekä musiikinhistoriat länsimaisesta taidemusiikista ja lisäksi afroamerikkalaisen musiikin historia sekä maailman musiikkikulttuurien opintojaksot. Säveltapailusta minulla on A-tutkinto ja myös säveltapailupedagogiikka suoritettuna. Eli musiikin hahmotusaineiden opettamiseen pätevyyttä löytyy. Lisäksi lauluopinnot, bändisoitinten opinnot ja percussioiden perusteet on tehtynä, kuuluivat tutkintoon nekin. Orkesterinjohto oli syventymiskohteenani, samoin studiotyö. Kuoronjohto-opinnot kuuluivat tutkintoon ja sitä työtä olen myös paljon tehnyt. Gradun kirjoitin pelimannimusiikin hyödyntämisestä kontrabasson soitonopetuksessa.

Muusikon työkokemusta minulla on erityisen paljon bändisoittajana. Esiintymiset ja studiomuusikon työt ovat olleet päätyöni akatemiasta valmistumisesta aina korona-kevääseen asti. Olen esiintynyt myös yksin.

Bussinkuljettajaksi opiskelin 1999 korkeakouluopiskelijoille suunnatulla kurssilla, joka tähtäsi kesätyöpaikkaan hkl-bussiliikenteen kuljettajana. Sittemmin olen tehnyt sitä työtä myös muille firmoille, erityisesti Åbergin linjalle Espoossa pätkinä jo 15 vuotta. Rekkakortin hankin koronasyksynä 2020, kun tarvitsin lisää toimeentuloa keikkojen ollessa edelleen nollassa. Olen rekkakuskina ajanut pääasiassa turvetta ja sahojen sivutuotteita ns. hakeautolla; sivukippi ja ketjupurku. Minulla on myös adr-säiliöluvat, mikäli tarpeen. Taksikuskina olen toiminut lyhyet jaksot ensin Helsingissä 2005 ja myöhemmin Kaustisella 2017, molempiin piti hankkia silloin vielä luvat kouluttautumalla.

Opiskeluvuosina olin myös kesätöissä maatilalla. Tästä oli hyötyä, kun koronakeväänä päädyin jälleen töihin maatilalle. Traktorityöt onnistuvat nyt melko kätevästi ja kaivuriakin pääsin opettelemaan näissä töissä. Myös turvenevalla olen ollut töissä.

Jäsenkorjausta opiskelin oppipoikana isäni enon Pentti Penttilän ja sukulaisen Olavi Mäkelän oppipoikana lukioaikoina 90-luvulla. Täydensin näitä osaamisia yksityisillä hieronnan opinnoilla Pertti Neittaanmäen johdolla 2006. Tein hierontaa sivutoimisesti aina koulutetun hierojan opintoihin asti. Ne tein Kaustisen Evankelisella kansanopistolla 2018-19. Siitä asti olen pitänyt vakituisesti vastaanottoa Kaustisella ja kotikäynteinä pk-seudulla.

Viime syksynä 2022 ajoin vakituisemmin rekkaa pari päivää viikossa. Odottelin keikkatahdin kiihtymistä ja varmistin tällä ajotyöllä elantoni. Ajot kuitenkin loppuivat äkisti ja siinä saumassa päätin toteuttaa pitkäaikaisen suunnitelmani opiskella vielä saksofonista vakavasti otettavan työkalu muusikkouttani vahvistamaan. Nämä pop-jazz-muusikon perusopinnot ovat parhaillaan kesken tätä kirjoittaessani.

Kun nyt mietin tätä hankkimaani osaamista ja työuraani, olen ymmälläni. Miksi en löydä töitä, miksi taistelen toimeentulosta köyhyysrajan alapuolella? Mitä minun nyt tulisi tehdä, että soittotaitoni kiinnostaisi jälleen? Miten markkinoisin hierontaa ja jäsenkorjausta niin, että asiakkaita riittäisi? Mistä löydän sopivia ajotöitä? Vieläkö tässä 47 vuoden iässä täytyy etsiä jokin muu uusi ammatti? Mikä se voi enää olla?

Tiedätkö jonkun joka voisi nykyistä osaamistani tarvita? Tuleeko mieleesi jotain tuottavaa, mitä en ole itse tullut ajatelleeksi? Vinkkejä otetaan vastaan, kiitollisuudella!