Kuunnellessani tämän ajan yhtyeiden ja solistien esityksiä kansanlauluista voin helposti tulla siihen tulokseen, että suomalainen kansanlaulu elää ja voi hyvin. Vanhoista ja tunnetuista suosikeista syntyy tämän päivän taidokkaiden tekijöiden käsissä yhä uusia versioita. Sovittaminen ja lisäosien säveltäminen ovat hyvin usein olennainen osa vanhojen kansanlaulujen uusiokäyttöämme; teemme vanhaan ainekseen lisäksi uutta ja muokkaamme vanhaa itsellemme sopivaksi. Arkistoihin ja kokoelmateoksiin tallennetuista varastoista löytyy myös yhä edelleen lauluja, joita kukaan ei tunnu edes kuulleen. Suosikkkien lisäksi harvinaisuudet ovat yhtä lailla arvokasta perintöä. Kansanlaulut ovat hyvin aikaa ja uusiokäyttöä kestävä tuote.
Ehkä jo luultiin, että kansanmusiikki ja kansanlaulu häviävät historian hämärään ja unohtuvat pois. Niin ei kuitenkaan, ehkä jopa vastoin odotuksia, ole käynyt. Arvelen, että tähän on syynä ensisijaisesti ihmisen sisäsyntyinen halu ilmaista itseään laulamalla. Kun sanat eivät riitä kuvaamaan tunnetta, otetaan sävelet avuksi. Parhaimmillaan tästä ilmaisemisen tarpeesta syntyy musiikkia, joka koskettaa ja elähdyttää myös musiikin kuulijaa ja jää hänelle matkaan. Kansanlaulut ovat kerran jo toteuttaneet tämän tarpeen ja jääneet kuulijan sekä sittemmin hänen kuulijoidensa ja heidän kuulijoidensa mukaan.
Kansanlaulut -aikansa pop-helmet- ovat säilyneet elossa ihmiseltä toiselle, vaikka laulun alkuperäinen tekijä on jo kauan sitten kadonnut ihmisten tietoisuudesta. Teokset ovat siirtyneet kansalaisten yhteiseksi omaisuudeksi, kansanmusiikiksi. Mahtaako näin käydä myös tämän päivän radiohiteille ja suoratoistopalveluiden latausmenestyjille? Onko niin, että parin sadankin vuoden kuluttua juuri nyt julkisuudessa tunteitamme liikuttava laulu edelleen jossain jatkaa elämäänsä ja soi ihmiseltä toiselle uudistuen yhä uudelleen ja uudelleen? Moniko iskelmälauluistamme tuntuu jo nyt kansanlaululta? Monenko sellaisen laulun tekijät tiedän kertoa tarkastamatta ensin jostain? Milloin toisen tekemä laulu alkaa olla yhteistä? Voinko jopa muunnella sitä niin paljon, että se alkaakin olla hetken omani?
Vastauksia monimutkaisiin kysymyksiin tekijänoikeudesta on kirjoitettu paljon ja aivan lakikirjoihin asti. Olemme luoneet säännöstön, jotta tekijä säilyttäisi oikeuden teokseensa edes oman ja lastensa eliniän ajan. Näistä asioista ei kuitenkaan tarvitse kansanlaulujen kohdalla olla huolissaan -kansanlauluja saa vapaasti käyttää.
Voimme jokainen toimia vaikkapa Pömpelin tavoin: Otetaan itseä miellyttävä kansanlaulu, lauletaan ja soitetaan se niinkuin itsestä oikealta ja hyvältä tuntuu. Kun jokainen laittaa oman näkemyksensä mukaan, säilyvät laulut yhtä elävän monipuolisina kuin niitä esittävät henkilötkin ovat. Esittäjä saa ilmaista itseään, kuulija voi tulkita kuulemaansa ja viedä siitä jotain mukanaan -kukaties jopa omille kuulijoilleen.
Eläköön kansanlaulu!
Arto Anttila
*Tämä teksti julkaistaan sunnuntaina 22.7.18 Pömpeli-yhtyeen 25-vuotista taivalta juhlistavan ”Röpelhillänsä” -albumin kansissa. Julkkarikonsertti Raumalla, Sammallahdenmäellä klo 16.00. Kaikki mukaan kuuntelemaan!*
Onnea Pömpeli ja menestystä edelleen!
