Tuntevalla sydämellä
Toukokuun 11. ja 12. päivä Arto on vierailijana Tallarin konserttisarjassa, lisää infoa voit lukea tästä.
Tässä videossa he esittävät Arton säveltämän kappaleen Kevyt Harmattan. Se on äänitetty ensimmäisen harjoitusperiodin päätteeksi. Konsertti tullaan myös streamaamaan Tallarin youtube-kanavalla 11.5.2023.
Tervetuloa kuuntelemaan!
Kansanmusiikkiyhtye Tallari saa torstaina 11.5. kauden viimeiseen kausikonserttiinsa Pelimannitalolla vieraakseen monipuolisen muusikon, multi-instumentalistin ja lauluntekijän Arto Anttilan. Anttila toimi Tallarin johtajana vuosina 2012–2015.
Konsertin nimi ”Hyvää jatkoa” tulee Anttilan omasta kappaleesta. Omien sävellysten lisäksi illan aikana kuullaan Artolle rakkaita perinnesävelmiä Kaustiselta ja hänen isänsä, mestaripelimanni Teuvo Anttilan sävellyksiä.
Anttila luonnehtii konserttiohjelman yhdistävän lapsena Kaustisella omaksutun pelimannimusiikin monipuoliseen muusikkouteen, joka on hioutunut koulutuksen ja yli 20 vuotta kestäneen ammattiuran myötä. Sävelmät saavat kokoa ja muotoa rikkaasta instrumentaatiosta, ja ne on sovitettu Arton ideoiden pohjalta yhdessä Tallarin kanssa juuri tähän konserttiin sopiviksi.
Arto Anttila aloitti soittajantaipaleensa Kaustisella Näppäreissä ja Ottosissa. Hän on valmistunut musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta ja on toiminut mm. Kaustisen Hääkuoron taiteellisena johtajana ja jo lähes 20 vuotta rakastetun Freija-yhtyeen basistina. Hänen isänsä, vuoden 2017 mestaripelimanni Teuvo Anttila on soittanut mm. viulua Kaustisen pikkupelimanneissa ja bassoa Kaustisen Hääpelimanneissa ja Mosalan pelimanneissa.
Tallari ja Arto Anttila: Hyvää jatkoa.
Torstai 11.5. klo 19. Pelimannitalo, Kaustinen. Liput 15/10 €.
Perjantai 12.5. klo 18. Snellmankoti, Kokkola.
Lisätiedot:
Arto Anttila, 040-5512221
Katri Haukilahti, 040-578 9025
Arto Järvelä, 040-809 1619
Esko Järvelä, 0400-757 7273
Sampo Korva, 050-514 3307
Nyt voit tilata Freija-yhtyeen myös jouluohjelmistolla keikalle. Konserttikokonaisuus soveltuu hyvin koko perheelle ja erityisesti lasten osallistuminen on otettu huomioon konsertin lauluissa, laulatuksissa ja leikityksissä.
Keikkakyselyt ja tiedustelut voi osoittaa joko suoraan yhtyeelle sähköpostissa freija(at)freija.fi tai Artolle tämän sivuston yhteystiedoilla.
Korona-aika toi haasteita muusikon ammatissa toimiville. Sitä se teki myös Arto Anttilalle; keikat loppuivat ja
musiikin tekeminen sai jatkua vain kodin ja kotistudion seinien sisällä.
Tällä kertaa työn tuloksena on single
”Niin minä tahtoisin”.
Laulun teksti on Arton isoäidin Anna Anttilan käsialaa. Hänen syntymästään tulee tänä syksynä kuluneeksi 100 ja kuolemasta 10 vuotta. Merkkivuoden kunniaksi laulu esittää kauniin toiveen, mitä tahtoisi voida ja pystyä vielä ennen ”kun tulee elämän ilta”.
Laulu ja soittosuoritteet ovat kaikki Arto Anttilan omakätisiä. Samoin on äänityksen ja miksauksen toteutus. Näin kappale jatkaa siitä, mihin Anttilan esikoisalbumi ”Ihanaa romantiikkaa” 2016 hänet iskelmän parissa toi.
Aiemmin tänä vuonna Arto Anttila on julkaissut singlen ”Tahto Rakkauden” joka oli kokonaan Arton oman käden jälkeä.
Tahto rakkauden julkaistiin huhtikuussa. Se sai joitakin kuuntelukertoja, mutta vaivannäkö markkinoinnissa ei tällä kertaa tuottanut tulosta. Ehkä tällaisen itse julkaisevan pienen artistin tuotos hautautuu suurempiin virtoihin. Hyvää musiikkia julkaistaan nykyään paljon.
Freijalla on ollut tänä kesänä yksi keikka. Toinen on tulossa elokuun lopussa, Kokemäellä. Meillä oli kyllä heinäkuun keikan jälkeen parin päivän treenisessio, jossa tehtiin uuttakin musiikkia. Se tuntui minusta taivaalliselta. Kaikki jäsenet olivat läsnä ja kyllä korona-ajan etätyöskentelyyn verrattuna aito keskittynyt läsnäolo on vaan jotain todella paljon parempaa.
Pian edellisen jälkeen oli vuoro käydä Siilifolkissa Siilinjärvellä. Tallari oli poikkeuksellisesti pyytänyt minua mukaan esiintymään, kun yhtye teki konsertin laulaja-taiteilija Anne Mattilan kanssa. Olin otettu tästä kutsusta ja valmistauduin ennakkoon huolellisesti. Tuntui melkein epätodelliselta ja kummalliselta soittaa aivan oikeasti työkseen pääinstrumenttiani kontrabassoa. Vuosien jälkeen eka oikea ammattimainen tehtävä pääinstrumentilla. Oli helppoa, mukavaa ja ihanaa. Tallari on huippuammattilaisbändi ja Anne Mattila on upea ja osaava artisti. Yleisö tykkäsi, teltta oli täynnä ja tunnelma tiivis.
Kaustisen juhlat järjestettiin tänä vuonna tavallisesti. Olin mukana lavoilla n. 10 esiintymisen verran. Kaustisen juhlien periaate nykyään on, että pelimanniksi ilmoittautunut ryhmä tekee kolme keikkaa tienatakseen pelimannikorttinsa, eli sisäänpääsylippunsa juhlille. Tänä vuonna kuuluin kolmeen tällaiseen ryhmään: Johanna Paavolan bändiin, Anttilan pelimanneihin ja Kirkonkylän pelimanneihin. Näiden lisäksi oli vielä Timo Valon sävellyskonsertti, jossa soitin tenorisaksofonia.
Uskon, että näillä tienasin pelimannikorttini. Tuntui, että ammattimuusikkona oisi voinut tienata jopa palkkaakin. Jokaiseen keikkaan annoin kuitenkin saman panoksen kuin keikkoihin aina. Jos esiintyy, on se tehtävä koko osaamisellaan ja sydämellään. Huonosti ei voi lähteä esiintymään, aina pitää valmistautua. Semmoinen ammatillinen moraali minulla on. Huonosti tehty keikka on huonoa mainosta. Hyvä keikka voi joskus poikia uuden keikan. Toivottavasti Kaustisen juhlillakin pääsen jälleen luokitelluksi ihan oikeaksi ammattilaiseksi esiintyjäksi ja saan tekemästäni työstä palkkaa kuten kuuluu. Tämän vuotisella järjestelyllä kun tulee itseasiassa menettäneeksi kaksi palkkaa. Keikka tehdään ilmaiseksi ja sitä varten ollaan pois vielä jostain toisesta työstä.
Kaustisen vestifaalien päätösjumiksen jälkeen oli vielä yksi tilaisuus. Kaustisen pelimanniyhdistys järjestää kulttuurirahaston tuella konsertteja Kaustisen historiallisissa pihapiireissä ”Kaustisen kulttuuripihat” -otsikolla. Minulle oli annettu tehtäväksi koota musiikit Alikentalan talon pihakonserttiin. Sateen vuoksi konsertti pidettiin viereisessä kirkossa. Olin päättänyt, että tässä festivaalirypistyksen jälkeisessä tilaisuudessa on hyvä musiikkien olla yhteissoittoa ja näin myös tehtiin. Joku oli seuravalla viikolla laittanut Perhonjokilaakso-lehteen aivan kiitoksetkin tekstaripalstalle. Se lämmitti mieltä.
Erityisesti mieleeni jäi spontaani hetki, kun ihmiset olivat vielä kirkon pihalla kirkkokahvilla ja heidät haluttiin houkutella takaisin kirkkoon, jotta konsertti pääsee alkamaan. Järvelän kylän mimmit päättivät, että menhän portaille soittahan Puhkion Eliaksen marssia. Ja he pyysivät minut mukaan sinne! Siinä hötäkässä taisin jopa kysyä, että ”mitä minä siellä teen” ja vastaus oli että ”soitat viulua niinkuin me muutkin”. Eivät varmasti arvanneet, miten paljon minulle merkitsi tulla hetken verran yhdeksi niistä ”oikeista viulisteista”, joksika en koskaan päässyt, kun urani polku nuorena meni toisin ja päädyin pianistiksi ja basistiksi. Oon sitä viulua kuitenkin aina soittanut, nii olin tosi tosi otettu tästä hetkestä. Ellun marssi soi komiasti ja olin yksi sen soittajista ilman mitään mutta-lauseita tai epäilyksiä. Hetken kuuluin mukaan ja olin siitä otettu.
Nyt työstän kotistudiossa seuraavaa singlejulkaisua. Pohjat ja ehkä lopullinen lauluraitakin on jo äänitettynä ja julkaisu tulee tapahtumaan syksyn pimetessä. Tiedotan tästä enemmän kyllä, mutta onpa kiva saada tälle vuodelle vielä toinenkin single ulos. Tiedä vaikka tahdin saisi pysymäänkin hetken puolivuosittaisessa julkaisemisessa 😉
Myös hierontapöydällä on ollut jälleen vilkkaampaa. Asiakkaat ovat löytäneet takaisin. Se on nastaa, koska turvetöitä ei tänä kesänä olekaan ollut uumoiltua määrää. Todennäköisesti sää on tuottanut hankaluuksia. Heinäkuussa en ole ollut niissä töissä ollenkaan.
Kuljetuspuolellakin on ilmassa uusia tuulia. Kyllä taidan näiden kaikkien hommien yhdistelmällä pysyä hengissä. Jos vielä soittopuoli virkistyisi ja uusia keikkamahdollisuuksia löytyisi, niin eihän tässä varsinaisesti hätää olekaan.
Myyn itseäni muuten esiintyjäksi mm. tori-palvelussa. Tarjolla on Viulupelimanni perinteisellä kaustislaisella pelimannimusiikkiohjelmistolla sekä Trubaduuri, laulaja-kitaristi cover-ohjelmistolla. Toki ujutan mukaan myös näitä uusimpia omia tuotoksia mahdollisuuksien mukaan. Myös häihin, hautajaisiin ja juhliin tarjoan itseäni laulajaksi. Toivottavasti joku tarvitsee.
Olen hankkinut uuden suukappaleen tenorisaksofoniin. Sen on valmistanut Kirill Poudavov Venäjällä. Esikuvina tuotteelle ovat amerikkalaisen Dukoffin ja niitä parannelleen Zimberoffin klassikkosuukappaleet. Hienoa jälkeä on Kirill tehnyt 3d-tulostamalla ja käsin viimeistelemällä.
Eilen turvevoimala vikaantui ja ajot keskeytyivät. Sain soittaa ensimmäisen kokonaisen päivän pitkään aikaan ja tutustua tähän uutukaiseen. Alla näyte, missä soundini menee tässä vaiheessa. Olen umpirakastunut, tämä on mahtavaa!
Tässä vuodenvaihteen aikaan oon ajanu paljon rekkaa ja hyvin vähän ehtiny tehdä muuta. Jokunen hieronta on sopinut kalenteriin ja sama jatkuu niin kauan kuin ajo täyttää päivät. Kevättä kohti se loppunee aika varmasti, kun lämmitystarve vähenee ja turvetta palaa vähemmän.
Oon kokenu tarvetta tulla kuulluksi ja nähdyksi muusikkona. Se kuitenkin on henkisesti se mun pääammatti edelleen -valitettavasti korona ja bändien tilanne on toimeentulon siitä ammatista vaan kokonaan syönyt ja siksi pakko tehdä muita töitä.
Oon päätynyt julkaisemaan pikaisia videoita. Niissä toivon kuuluvan musiikillista sisältöä, vaikka virheettömiä suorituksia ne eivät todellakaan ole. Toivon, että viesti tavoittaa matalan laadun takaakin. Paremman toivossa eletään päivä kerrallaan puurtaen.
Jospa näistä sais jotain kuvaa mun potentiaalista, toivon niin.
No pitkästä aikaapa julkaisen nyt perjantaivideon. Tämä biisi syntyi odottavissa tunnelmissa ja videokin on aika pikaisesti tehty. Toki tuli taas tehtyä semmonen yhen sortin stipluvideo. Muutamat virheet sinne siis jäi soittoon kuultaviksi, mutta nytpä en ehtiny korjattuja versioita tekemään. Aattelen, että biisissä on kummiski nasta meininki, ni jospa tämä video siltä kantilta kuitenkin palvelisi tarkoitusta ja hetkisen viihdyttäisi katsojaa. Palataan taas! Aloha!
Tällä kertaa perjantaivideona on tranceen päin kallistuva uusi biisini Rekkaralli. Miltäs kuulostaa?
Joulukin jo kohta tulee. Mulla on yksi joululaulu ihan virallisesti jaossa Spotifyssä ja AppleMusic:ssa. Tässä vielä sekin, jos et oo kuullu:
Tammi-helmikuussa teen enemmän töitä studiossa ja toivottavasti jotain saadaan kevään kuluessa myös julkaistuksikin. Samaan aikaan tietenkin oon korvat auki ja aktiivisena myös noiden ajohommien suhteen, kun nyt tuli se yhdistelmäkortti hommattua -pitäähän sekin saada itsensä tuottamaan takaisin. Eli edelleen saa vinkata, jos on raskaan kaluston kuskille töitä tiedossa.
Soitto soikoon, laulu raikukoon!
Hyvää Joulua!
Tällä kertaa perjantaivideo on vähän progeotteisempi tunnelma lokakuisesta illasta. Vettä satoi, valvoin aivan liian myöhään ja juuri ennen nukkumaanmenoa soitin pianoa ja näppäsin vielä kuvan melkein pimeässä vesisateisesta lätäköstä.
Harvemmin on tullut sähkökitaraa soitettua julkisesti, mutta tässäpä tällainen tunnelmapala. Pianonsoittoa tuli treenattua, kun tein kahden viikon mittaisen sijaisuuden Keski-Pohjanmaan konservatorion pianosoiton opettajana pari viikkoa sitten. Kolmantena soittimena tällä videolla on jo aiemmin tässä blogissa esittelemäni nauhattomaksi muunnettu ja aktiivimikeillä päivitetty Steinberger-tyyppinen bassoni.
Millaisia fiiliksiä tämä Sinussa herättää, kommentoi tuubin kommenttikenttään?