Kaustisen pelimanniyhdistys ry halusi muistaa minua la 12.9.2020 kunniamerkillä ”Ansiokhasta hääkuoron liirauksesta”. Merkki on pinssi, jossa lukee teksi ”naughty boy”. Suomeksi se kai kääntyy pahaksi pojaksi.
Uskoakseni tämä muistaminen annettiin sillä perusteella, että toimin Kaustisen Hääkuoron taiteellisena johtajana vuosina 2010-20.
Kiitos kaikille asiakkaille ja yhteistyökumppaneille kuluneen vuoden yhteistyöstä!
Tänä vuonna 2018 on tehty hyvin monenlaisia töitä. Alkuvuodesta painettiin todella hommia hiki hatussa ja saatiin ulos aivan onnistunut levy Jesse Kaikurannan ja Tallarin kanssa. Oma roolini levyllä oli monimuotoinen, kun soitin, lauloin, äänitin ja miksasin -osin myös tuottelinkin. Lopputulokseen voi olla aivan tyytyväinen.
Freijan kanssa oltiin alkuvuodesta aktiivisempia, kun teimme konserttikeskuksen koulukeikkoja. Balladilevyä äänitettiin ja kohtahan sitäkin jo odotetaan tulevaksi ulos. Siitä tulee hieno! Tulevana vuonna keikkaillaankin taas kulunutta syksyä aktiivisemmin.
Hanni Auteren levytys ”On the Way There” äänitettiin myös keväällä ja senkin julkaisu taitaa olla pian ajankohtainen. Esimakua on kuultu jo ja aika lupaavalta kuulosti. Kannattaa tsekata sekin, kunhan ilmestyy!
Kaustisen Hääkuoro konsertoi johdollani aika monta kertaa. Oli kirkkokeikkoja, kansanlaulukonserttia ja nyt joulun alla kolme kokonaista joulukonserttia tuoreella ohjelmistolla. Kuoro on kehittynyt ja yleisöpalautteen perusteella vaivannäkömme on kannattanut. Kehuja on kiva ottaa vastaan, kun on tehty töitä tosissaan.
Syksyn kuluessa tuli sitten vielä tuo Mysteeriokin vastaan ja siinä otin pitkästä aikaa isompaa roolia soololaulun saralla. Toki saksofonin ja viulunkin soittaminen olivat esillä. Aivan onnistunut olo niistäkin jäi ja toiveikas siinä mielessä, että jospa lauluani toistekin jossain tarvittaisiin.
Opinnot papereiden saamiseksi hierontatyöstäni etenivät lopulta ihan hyvin ja uskoakseni keväällä on koulutetun hierojan sekä urheiluhierojan paperit kädessä. Kun teen täysipäiväisen opiskelun ohella normaalit työni koko ajan, on oma fysiikka välillä aika kovalla rasituksella. Myös jaksaminen oli syksyn pimeimpänä aikana aivan rajalla. Nyt kun siitä on selvitty, on ilo lähteä kohti kevättä -silloin olen aina parhaimmillani, toivottavasti niin on tulevanakin keväänä.
Eiköhän sitä sitten koulun päätyttyä jouda jälleen soittokeikkojen ja hieromisten välissä myös totutusti Espooseen Åbergin linjan autojakin ajamaan. Ja jospa sitä jotain aivan uuttakin keksisi tässä sitten vähin erin.
Ollaan kuulolla! Hyvää Joulua ja onnellista tulevaa vuotta 2019!
Kiitollisin mielin voin huomata, että panostus kannatti. Tässä stressikierroksia hiljalleen laskiessa on kiva muistella ne muutamat kommentit ja kehut, joita Mysteerion musiikkiosuuksista sain. Lämmittää sydäntä, kuinka hienosti Hääkuorolaisten lauluryhmä sai lyhyessä ajassa vaikeat laulut tsempattua kasaan. Ihanaa, kuinka sitoutuneesti ja innolla ryhmä heittäytyi mukaan.
Itse sain laulaa yksin ja yhdessä enemmän kuin pitkään aikaan -myös omaa sävelkieltäni. Sain soittaa viulua, mistä kovasti tykkään. Sain puhaltaa kolme hienoa näytöstä käyntiin alttosaksofonilla, joka sekin on sydäntäni lähellä.
Palaute kuulosti siltä, että kannatti laittaa peliin energiaa jopa enemmän kuin hetkellisesti hyvällä olisi irronnut. Jää hyvä mieli!
Kiitos lauluryhmälle, kiitos Kai-Eerikille ja kaikille mukana olleille. Kiitos yleisölle, kun niin runsaasti jaksoitte tulla ja meitä kannustaa!