Eilen ystävänpäivänä kävin kuuntelemassa Pelimannitalossa Tallarin ystävänpäiväkonsertin, joka oli myös samalla Ritva Talvitien eläkkeelle lähtökonsertti.
Tämä tilaisuus oli yksi Tallarin kausikonserttien sarjaan kuuluvista. Kyllä saatoin ylpeänä olla tyytyväinen, kun tupa oli jälleen täysi. Tämä konserttisarja on nimittäin aivan omakätinen aikaansaannokseni. Oikeastaan se on isoin myönteinen asia, jonka sain aikaan ollessani määräaikaisena Tallarin talousvastuullisena taiteellisena johtajana 2012-15.
Tuo oli Kansanmusiikkisäätiön konkurssin jälkeistä toipumisen aikaa. Ensin Tallari oli johdettavanani Kaustisen kunnan yksikkönä. Sitten se siirrettiin myöhemmin nykyisen ylläpitäjän, Kansanmusiikki-instituutti ry:n alle, instituutin ja museon rinnakkaiseksi yksiköksi.
Tallarilla ei oikein ollut keikkaa. Yleisradio oli vetänyt yhtyeeltä pois vuosikymmenet voimassa olleen rahoitusosansa. Yhtyeeltä odotettiin suurta oman rahoituksen osuutta budjettiinsa keikkojen ja opettamisten tuloina. Opettaminen eri oppilaitoksissa näytti jo kasvavan tulonlähteenä yhtyeen keikkoja merkittävämmäksi.
Pohdin ja kehitin erilaisia konsepteja. Lopulta päädyin miettimään, että Tallari kuitenkin lopulta on samalla tavalla valtionosuusorkesteri kuin ovat kaupunginorkesteritkin ympäri maata. Yhtyeeltä kuitenkin puuttui säännöllinen konserttisarja, jolla olisi vakituinen konserttipäivä, kausikortit ja vakiokävijät sekä vaihtuva mielenkiintoinen ohjelmisto. Tavoitteenani oli luoda konserteista sellaisia toimivia paketteja, joita saisi sitten muihinkin saleihin ja tapahtumiin helpommin myytyä uudelleen esitettäviksi.
Päätin alkaa toimeen, koska taloudellinen paine päälläni oli todella kova ja raskas kantaa. Jos jollain omalla toiminnallani pystyin jotain parannusta tilanteelle saamaan aikaan, sen myöskin tein. Vierailevia esiintyjiä palkattiin mm. pitämieni palkattomien virkavapaiden säästyneillä rahoilla.
Konserttisarjaideani oli menestys. Saimme houkuteltua kävijöiksemme kausikorttilaisia ja muuten säännöllisesti konserttiin tulijoita ihan hyvän joukon. Aluksi konsertteja pidettiin Kaustinen-salissa, koska mielestäni paikkakunnan paraatipaikka ja silloisen toimitalomme sydän oli oikea paikka ”Kaustisen kaupunginorkesterin” esiintymispaikaksi. Myös talon aulaa kokeiltiin konserttitilana.
Kansantaiteenkeskuksessa Tallaria vaivasivat sisäilmaongelmat. Tähän reagoitiin työnantajan puolesta päätöksellä siirtää yhtyeen toiminta Pelimannitaloon väistötiloihin. Pian tämän päätöksen syntymisen jälkeen sairastuin itse sydänlihastulehdukseen ja jouduin 2kk sairaslomalle. Tuona aikana Tallari toimi triona, Ritva, Katri ja vastavalittu Sampo olivat silloin jäseninä. He kokeilivat pitää kausikonserttia myös ktk:n intiimimmässä Museosalissa.
Sairastamiseni aikana yhtye muutti Pelimannitalon yläkertaan. Palasin töihin määräaikani viimeiseksi puoleksi vuodeksi Trion kylkeen ja pelimannitalo osoittautui minustakin hyväksi toimipaikaksi Tallarille. Lopulta kausikonserttien pitopaikaksi vakiintui Pelimannitalon iso tupa. Tottahan se on, että lähes täydessä 90 henkeä vetävässä tuvassa on intiimimpi ja lämpimämpi tunnelma kuin samalla väkimäärällä 300 hengen konserttisalissa. Tällä perusajatuksella konserttisarja näyttää toimivan edelleen hyvin. Onneksi kaikki meni näin parhain päin.
Eilisessä konsertissa siis istuin ihan virallisen lipun ostaneena kuulijana ja kuuntelin juontoa, jossa sanottiin kutakuinkin, että ”kausittaisia konserttejahan Tallarilla on ollut aina. Mutta sitten kun toiminta muuttui säännöllisemmäksi, pidimme konsertin xx, josta ohjelmistoomme jäi kappale xx”. Tämä juonto herätti minussa tunteita ja muistoja ja siksi kirjoitan tämän nyt.
Itse pidän nykyistä kausikonserttien sarjaa erinomaisena ja menestyneenä toimintana. Tiedän aivan itse sen perustaneeni ja tehneeni lujasti töitä sen eteen. Olen ylpeä aikaansaannoksestani. Pidän sitä tuon raskaan, mutta ajoittain varsin antoisan työpestini suurimpana ja hienoimpana tuloksena ja olen onnellinen siitä, että toiminta jatkuu samaan suuntaan, mihin sitä aikanani lähdin viemään. Onnea ja menestystä Tallarille!
