Niin minä tahtoisin

Viime perjantaina 29.5.20 sain laittaa Youtubeen hiukan erilaisen perjantaivideon. Videon laulu on oma sävellykseni mummun runoon.

Tänä vuonna kevään bussinajamiset on koronakriisin vuoksi jääneet väliin ja sain tilalle hommia Lintu-Paavolan maatilalta Kaustisen Köyhäjoelta. Siellä emäntänä on Johanna Paavola, joka tänä keväänä on saanut suurempaa suosiota facebookiin laittamillaan videoilla, joissa hän laulaa navetassa lehmien kuunnellessa.

Aiemmin kevään kuluessa olimme Johannan kanssa tuumanneet tehdä yhteistyötä. Häneltä kun oli pyydetty keikkoja ja säestäjälle on niissä tarvetta. Lupasin olla käytettävissä.

Nyt Valio pyysi Johannaa tekemään koulunsa päättäville laulutervehdysvideon. Olin täyttämässä lietekärryn tankkia, kun Johanna tuli ja ehdotti, että tehtäisiin video yhdessä. Minulle se kävi tietenkin. Ajoin pitkän päivän ja illalla joskus yhdentoista korvilla kaivoin kotona työpäivän jälkeen mummun runokirjan esiin. Kirjaimellisesti muutamassa minuutissa syntyi sävel runoon ”Niin minä tahtoisin”. Minua puhutteli tekstin sisältö ja mielestäni se sopi aiheeseen hyvin. Koulunsa päättävä usein nuori ihminen on isojen ratkaisujen edessä. Halusin toivottaa rohkeutta päätösten tekemiseen tämän laulun avulla.

Johanna hyväksyi biisin. Treenasimme parina päivänä ennen peltotöiden alkua ja sitten kuvasimme videon navetassa uteliaiden lehmien kuunnellessa. Video julkaistiin oman tuubini lisäksi Valion sivuilla ja somessa, Lintu-Paavolan maatilan facessa ja instassa.

Vapun perjantaivideo, toteutukseltaan kevyt, sisällöltään painava

Edellisessä blogipostauksessa jo avasinkin tilannetta. Läksin toteuttamaan tämän vappupäivän videon vähän eri tavalla.

Itse sävellys on syntynyt jossain Pohjois-Lapissa. Vesisade rummutti retkeily-hiacen kattoa, tuuli puhisi. Soitin sansulaa ja lauloin muistiin.

Nyt äänitin videolle tavoitellen alkuperäisen muistiinpanoni tunnetilaa. Mielestäni saavutinkin sen kohtuullisesti; lauluotto on se ihan ensimmäinen tätä varten yrittämäni. Tottakai luonnollisuus kuuluu ja on vireongelmia sun muita epätäydellisyyksiä, mutta fiilis ratkaisee näissä perjantaivideoissa kriteeristössäni kliinistä virheettömyyttä enemmän.

Tässä olkaa hyvät:

Kiitollisin mielin :)

Kiitollisin mielin voin huomata, että panostus kannatti. Tässä stressikierroksia hiljalleen laskiessa on kiva muistella ne muutamat kommentit ja kehut, joita Mysteerion musiikkiosuuksista sain. Lämmittää sydäntä, kuinka hienosti Hääkuorolaisten lauluryhmä sai lyhyessä ajassa vaikeat laulut tsempattua kasaan. Ihanaa, kuinka sitoutuneesti ja innolla ryhmä heittäytyi mukaan.

Itse sain laulaa yksin ja yhdessä enemmän kuin pitkään aikaan -myös omaa sävelkieltäni. Sain soittaa viulua, mistä kovasti tykkään. Sain puhaltaa kolme hienoa näytöstä käyntiin alttosaksofonilla, joka sekin on sydäntäni lähellä.

Palaute kuulosti siltä, että kannatti laittaa  peliin energiaa jopa enemmän kuin hetkellisesti hyvällä olisi irronnut. Jää hyvä mieli!

Kiitos lauluryhmälle, kiitos Kai-Eerikille ja kaikille mukana olleille. Kiitos yleisölle, kun niin runsaasti jaksoitte tulla ja meitä kannustaa!

Mysteerion ensi-ilta

No nyt on ensi-ilta ohi Mysteeriosta! Ihan hyvä mieli jäi kokonaisuudesta, vaikka eräässä soolossa yhden sanan unohdinkin kokonaan. Sellaista sattuu laulukeikalla 😀

Syksyn uusi hankinta, alttofonikin pääsi keikalle ja toki myös viulu. Jee! 🙂

Kannattaa ehottomasti tulla tsekaamaan tuo näytelmä, on tosi hieno kokonaisuus. Taitavia roolisuorituksia, erityisesti pääosan esittäjältä Mano Kattilakoskelta. Ja monilta muilta. Ei hassumasti laulanut Hääkuorolaisista kokoon saamani lauluryhmäkään, oikein oivallisesti saatiin kasaan kohtuulliset numerot äärimmäisen nopealla aikataululla.

Nähdään!!