Parhaita hetkiä!

Kävin taas stadissa. Tällä kertaa meillä oli Freija -yhtyeen harjoitukset. Kokoonnuttiin vaan ja soitettiin jotain uutta. Ja se oli ihanaa! Voi veljet, miten olin kaivannut sitä osaa elämästäni. Yhdessä super-upeiden muusikkoystävien kanssa heittäytyä ja musisoida. Ilman aikataulua, ilman onnistumisen paineita, ilman tarvetta valmistautua kiireellä taas johonkin keikkaan.

Oli myös toiset treenit. Nimittäin Janne Behm, jonka parille levyllekin soitin joskus 15 ja 19 vuotta sitten, on aikeissa esiintyä perjantaina marraskuun 15. päivä Hakasalmen huvilassa, Helsingissä klo 19. Kaikki Jannen musiikkia diggailevat, tervetuloa. Kyseessä on varsin harvinainen keikka! Lavalla Jannen lisäksi Matti Laitinen ja Maija Karhinen-Ilo ja mä.

Luonnollisestihan tällaisesta treenireissusta ei kukaan mitään palkkaa maksa. Siksipä oli hyvä, että eräässä kohteessa kaivattiin hierojaa ja kävin neljä asiakasta siellä hoitamassa. Lähestulkoon sainkin kokoon reissun polttoaineiden verran tuloja. Maksupuolelle jäin vain majoituksesta, jonka hoisin jälleen asuntovaunussa elämällä. Onneksi minulla on se vaunu. Ja onneksi jotkut leirintäalueetkin ovat ympäri vuoden auki.

Kieltämättä aina välillä käyn ajatuksella läpi elämää ja työelämää ja mietin, että mitä ihmeen järkeä tällaisessa touhussa edes on. Ja eihän siinä mitään järkeä olekaan. Mutta tunnetta on sitäkin enemmän…

Olen syntyessäni saanut musikaalista lahjakkuutta. Mitä muuta voisin edes tehdä, kuin toteuttaa sitä persoonaani, muusikkoutta? En voi olla olematta se mitä olen. En voi lakata olemasta muusikko, se on osa minuuttani. Joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää tehdä muita töitä ja niiden tuloilla rahoittaa musiikin tekemistä -ja toivoa, että se joskus vielä tuottaa uudelleen elantoa, niinkuin se vielä hieman aiemmin elämässä todellisestikin tuotti.

Ehkä joku vielä löytää osaamiseni ja nauttii sen tuloksista? Ehkä juuri sinä, arvoisa lukija, löydät näiltä sivuilta kuunneltavaa? Ostatko verkkokaupasta levyjä? Kuunteletko raitoja Spotifyssä? Tilaatko minut ihan elävänä esiintymään jopa?! Yksin? Jonkin bändeistä kanssa?

Ellei musiikki nyt vain mitenkään satu olemaan ajankohtaista Sinulle, niin miten olisi hieronnan laita? Ajanvarauskalenteri löytyy tuolta.

Vai oletko kuljetusyrittäjä ja tarvitset linja-auton tai kuorma-auton kuljettajaa? Ammattipätevyys minulla on voimassa ja kortissa kirjaimet C ja D. Jos tukkirekkasi on vailla kuskia, niin olen valmis sen ison E -kirjaimenkin vielä jollain ilveellä hommaamaan. Pääasia, että pysyisin hengissä, ja muusikkona olemassa.

Vielä on tottakai mahdollista myös tilata studiopalveluitani, kuten vaikkapa levyn äänitys-miksaus. Tai tilaisuuden äänentoisto? Kalustoni on tällä hetkellä varsin vajaalla käytöllä; tulen mielelläni laitteineni ja hoidan homman.

Tehdäänkö jotain yhteistyötä?! Meili ja puhelin tavoittavat!

Digiloikka

No nytpä on Ajan Musiikki tehnyt taas yhden digiloikan, kun kurssikavereista inspiroituneena asensin tänne hieronnan sivulle sähköisen ajanvarausjärjestelmän. Koskaan ei ole tavoittaminen ollut vielä näin helppoa! Siellä klikataan vaan haluttu hoito ja kalenterista valitaan avoimiksi laittamistani ajoista itselle sopiva. Voilà, helppoa!

Erityisesti maaliskuun viimeisellä viikolla Kaustisella ja huhtikuun ensimmäisellä viikolla pääkaupunkiseudulla on monta vapaata aikaa vielä, koska silloin ollaan koulusta poissa töissä. Tervetuloa! Ja soitellakin toki edelleen saa, paperikalenterista en vielä ole luopunut!

Musiikin puolella digiloikkia on tullut jo aiemmin, kun äänittämiset oon tietenkin jo vuosia tehnyt koneen kanssa. Sitä toimitankin täysillä taas aivan pian, kun Esmeralda-levytys lähenee. Mieltä virkistävänä uutuutena otan siihen sessioon käyttöön vähän uutta soundia nauhamikkiparin muodossa. Tämäkin tuli inspiraationa vuoden takaisessa OWT-äänityssessiossa, kun niitä näin taitavasti käytettävän. Kiva oppia uutta.

Ennen sitä käyn kuitenkin luikauttamassa levylle yhen 17 laulun setin… 😀 Onhan nämä joskus tällaisia päätä huimaavia juttuja, mutta kivaa on ehottomasti päästä jälleen mukaan itse asiaan. Toivottavasti digiloikkaan kuuluvaa korjailua tarvitaan kuitenkin mahdollisimman vähän.

Erilaisia opettamiseen liittyviä ideoita on pyörinyt viime aikoina päässä useampia. Osa jopa käyttökelpoisia. Digiloikan voisi tehdä myös sillä puolella monessa kohdassa, sain koulutuksen opettajaksi vielä piirtoheitintä käyttämällä.

Nyt vuosia muhimassa ollut jäsenkorjaustaitojen kehittämiseen ja niiden opettamiseen littyvä projekti on yllättäen havahtunut valveunestaan. Ehkä siinäkin on mainio tilaisuus miettiä ikivanhojen ja umpimodernien metodien suloista yhteensulattamista. Soitonopetuksessa oon nykytekniikkaa aktiivisemmin käyttänyt; rajattomissa mahdollisuuksissa riittää opiskeltavaa loputtomiin. Sisällöissä toki täysin samoin.

Ehkä äänenkäyttö ja -huolto -luentonikin olisi päivitettävä. Siinäkin digiloikka on vasta ensiponnistuksen jälkeisessä alaskaartuvassa ilmalennossaan. On ollut jo hyvän tovin 😀

Kyllä tekemistä riittää. Näkemisiin!

Joulumieltä, lepoa ja innolla kohti uutta vuotta!

Kiitos kaikille asiakkaille ja yhteistyökumppaneille kuluneen vuoden yhteistyöstä! 

Tänä vuonna 2018 on tehty hyvin monenlaisia töitä. Alkuvuodesta painettiin todella hommia hiki hatussa ja saatiin ulos aivan onnistunut levy Jesse Kaikurannan ja Tallarin kanssa. Oma roolini levyllä oli monimuotoinen, kun soitin, lauloin, äänitin ja miksasin -osin myös tuottelinkin. Lopputulokseen voi olla aivan tyytyväinen.

Freijan kanssa oltiin alkuvuodesta aktiivisempia, kun teimme konserttikeskuksen koulukeikkoja. Balladilevyä äänitettiin ja kohtahan sitäkin jo odotetaan tulevaksi ulos. Siitä tulee hieno! Tulevana vuonna keikkaillaankin taas kulunutta syksyä aktiivisemmin.

Hanni Auteren levytys “On the Way There” äänitettiin myös keväällä ja senkin julkaisu taitaa olla pian ajankohtainen. Esimakua on kuultu jo ja aika lupaavalta kuulosti. Kannattaa tsekata sekin, kunhan ilmestyy! 

Kaustisen Hääkuoro konsertoi johdollani aika monta kertaa. Oli kirkkokeikkoja, kansanlaulukonserttia ja nyt joulun alla kolme kokonaista joulukonserttia tuoreella ohjelmistolla. Kuoro on kehittynyt ja yleisöpalautteen perusteella vaivannäkömme on kannattanut. Kehuja on kiva ottaa vastaan, kun on tehty töitä tosissaan. 

Syksyn kuluessa tuli sitten vielä tuo Mysteeriokin vastaan ja siinä otin pitkästä aikaa isompaa roolia soololaulun saralla. Toki saksofonin ja viulunkin soittaminen olivat esillä. Aivan onnistunut olo niistäkin jäi ja toiveikas siinä mielessä, että jospa lauluani toistekin jossain tarvittaisiin.

Opinnot papereiden saamiseksi hierontatyöstäni etenivät lopulta ihan hyvin ja uskoakseni keväällä on koulutetun hierojan sekä urheiluhierojan paperit kädessä. Kun teen täysipäiväisen opiskelun ohella normaalit työni koko ajan, on oma fysiikka välillä aika kovalla rasituksella. Myös jaksaminen oli syksyn pimeimpänä aikana aivan rajalla. Nyt kun siitä on selvitty, on ilo lähteä kohti kevättä -silloin olen aina parhaimmillani, toivottavasti niin on tulevanakin keväänä.

Eiköhän sitä sitten koulun päätyttyä jouda jälleen soittokeikkojen ja hieromisten välissä myös totutusti Espooseen Åbergin linjan autojakin ajamaan. Ja jospa sitä jotain aivan uuttakin keksisi tässä sitten vähin erin.

Ollaan kuulolla! Hyvää Joulua ja onnellista tulevaa vuotta 2019!