Vuosi vaihtuu, päivityksiä ja hiukan menneiden pohdintaa

On vuoden 2021 viimeinen päivä. Mullistava ajanajakso tämä pari viimeistä vuotta.

Koska keikkoja muusikkona ei koronan takia ole nyt pariin vuoteen ollut elannoksi asti, olen täydentänyt toimeentuloa erilaisin ratkaisuin. Kiitollinen olen saamistani taiteen koronatuista. Niiden avulla olen pystynyt osan vuotta tekemään musiikkia, vaikka keikkoja ei juuri elättämässä ollutkaan. Onneksi sentään jotain oli -yksi studiosessio toukokuussa, Freijan kiertue lokakuussa ja suurimpana ponnistuksena soolokeikka omalla materiaalilla lokakuun alussa. Myös saksofoniin painottunut duokeikka Aira Kentalan kanssa marraskuun lopussa vaati minulta paljon panostusta ja vauhditti saksofonin osuutta muusikkoudessani. Saksofonia painotan varmasti aiempaa enemmän myös jatkossa.

Hierontoja olen tehnyt kaikki ne, mitä on ajanvarauksia tullut. Sekin homma on merkittävä osa työelämääni, mutta ei yksin riitä minua Kaustisella elättämään -hyviä hierojia on täällä paljon. Jäsenkorjaajia samoin. Korona vei asiakkaista osansa ja varmasti on välillä ollut haasteellista asiakkaan löytää itselleen sopiva aika ajanvarauskalenteristani, jota olen muiden töiden vuoksi ajoittain joutunut muuttelemaan.

Eniten muutostarpeita on tuonut rekkakuskin homma. Pääsin alkuvuodesta tuurailemaan turverekan kuljettajana. Vuoden mittaan näiden lyhyellä varoitusajalla tulevien, mutta kannattavien ajokeikkojen vuoksi olen välillä sulkenut päiviä kalenterista ja muuttanut jopa joitain sovittuja ajanvarauksia. Nyt loppuvuodesta on pidetty Pietarsaaressa voimalaitosta päällä yllättävän pitkään ja sitä myötä löysin itseni yllättäen tekemästä täyspäiväisesti rekkakuskin työtä. Se jatkuu parhaillaankin. Tottakai tiedossa on, että kun pörssisähkön keskihinta romahtaa alle kannattavuuden, laitetaan turvevoimalaitos taas alas ja turverekat pysähtyvät. Silloin tietysti palaan takaisin omaan normaaliin. Siihen asti tässä nyt kuitenkin painetaan täysillä ja sovittelen sitten hieronnat ja pari sovittua soittokeikkaa sinne kuljettajatyön väliin.

Päivitin hieronnan palveluvalikoiman alkaen vuoden 2022 alusta. Kokohieronta poistui, niitä kun ei varattu käytännössä lainkaan. Erikoisosaamista vaativat purenta ja lymfa saivat oman ajanvaraustuotteensa ja samalla niiden kesto hieman lyheni sekä hinta hieman laski.

Henkisesti minulla on ollut raskas asia pureskeltavaksi se, että päätin 2020 keväällä luopua 10 vuoden jälkeen Kaustisen Hääkuoron taiteellisesta johtajuudesta. Kuorolaulu on usein tunteita nostattava aihe ja niin se tässäkin tapauksessa oli. Luopumisen tuska oli konkreettinen.

Tein kuoron kanssa pitkäjänteistä kehitystyötä. Tekstilähtöiset tulkintani ja kamarikuoroestetiikasta ponnistavat taiteelliset näkemykseni aiheuttivat useaan kertaan matkan varrella mielipiteitä molempiin suuntiin. Sain paljon hyvää palautetta kuoron kehittämisestä ja sen avulla uskoin omaan tekemiseeni yhä eteenpäin. Yleisö koki konserteissa liikutusta ja suuria tunteita. Tunnelma oli joskus kappaleen ja aplodien välissä lähes veitsellä leikattavan tiheä. Upeita hetkiä. Teimme johdollani myös ihan hienon levyn vuonna 2017.

Myös kritiikkiä tuli, sehän on selvä. Milloin kaupan hedelmäosastolla sanottiin että minun pitäisi johtaessa näyttää enempi kuoron perustaneelta Aaro Kentalalta. Milloin mukaan laulamaan saapuneiden entisten kuorolaisten suulla jyrättiin taiteelliset näkemykseni sata nolla, tyypillisesti ainoissa harjoituksissa juuri ennen keikkaa. Se oli varsin sietämätöntä, kun johtajan näkemystä ja asemaa ei kunnioitettu. Olen huono vaatimaan arvostusta itselleni, etenkin konfliktitilanteissa.

Minulla oli ohjelmisto seuraavaa konserttia varten suunniteltuna ja kuoro oli sitä jo alkanut johdollani valmistaa. Viimeinkin olin saanut kuoron sellaiselle tasolle, että vaativampien ja minua suuresti inspiroivien teosten valmistaminen oli mahdollista. Olin herkullisessa tilanteessa.

Osa kuorolaisista ei kuitenkaan tästä valitsemastani suunnasta pitänyt. Samaa alkoi kuulua kuoron ulkopuolelta. Näkemyksiäni jyrättiin. Johtajan palkka kyseenalaistettiin. Yhteistyötahoilta tuli tylyä tekstiä: sinua ei tässä produktiossa sitten keikalla tarvita. Tällaisen tilanteen vallitessa iski koronapandemia. Kuoron toimintaan tuli totaalinen tauko, jona aikana asioita perusteellisesti mietittyäni ymmärsin, että Kaustisen Hääkuoro on alun perin Aaro Kentalan käynnistämä omintakeinen pelimanniporukka. Olin vääntänyt sitä mielestäni ainoaan oikeaan suuntaan kuorona, mutta yhtäkkiä ymmärsin, että tavoittelen hyvin eri päämääriä kuin ihmiset kuorossa ja sen vieressä.

Koin valtavan kriisin. Kun ymmärsin, että olin käyttänyt tolkuttomat määrät voimiani ohjastamalla kuoroa uusille reiteille perinteisten vierellä ja kuitenkin ensimmäisen risteyksen tullen (kuoron perustajan satavuotisjuhlan pyörteissä) kuoro muljahtaa käsistäni takaisin entisille raiteille. Niille raiteille, joita pitkin en itse pysty ajamaan. Raiteille, joilla osaamiselleni kuoronjohtajana ei ole käyttöä. Raiteille, jotka eivät minua itseä taiteellisesti tyydytä. Sieluun sattui kipeästi. Oli tehtävä ratkaisu oman terveyteni vuoksi. Minun oli irroitettava otteeni ja annettava työni hedelmät seuraaviin käsiin.

Näin jälkeenpäin ymmärrän. Oli oikea aika päästää kuoro tekemään, mitä se haluaa. Todella hyvän johtajan Hääkuoro sai seuraajastani ja kuulemani mukaan yhteistyötkin sujuvat. Olin Hääkuorolle tarpeellinen sen kymmenen vuotta ja niinkuin hyvän soitonopettajan päätehtävä on tehdä itsensä oppilaalle tarpeettomaksi -niin tuli minunkin aika olla kuorolle tarpeeton. Sehän oli lopulta sellainen positiivinen ongelma.

Osaamiseni on edelleen olemassa. Suunnittelemani teoskokonaisuudet ovat edelleen mielessäni ja toteuttamiskelpoisia, jos joskus syntyy tilaisuus toteuttamiselle. Ehkä jokin projektikuoro joskus? Ehkä jokin olemassa oleva kuoro kaipaa projektia? Ehkä joku joskus haluaa kuulla ne kaikki kauniit asiat, joita suunnittelin? Tämä jää nähtäväksi ja vain elämällä eteenpäin saamme sen tietää.

Kiitos kaikille, jotka annoitte minulle tukeanne Hääkuoron johtajana ollessani. Kiitos teille muutamille, jotka annoitte tukea myös tänä aikana sen jälkeen -tarvitsin sitä ja olen siitä kiitollinen. Kaikki on nyt kahden vuoden jälkeen ihan hyvin ja elämä jatkuu sekä minulla että kuorolla omalla tahollaan. Molemmat olemme kymmenen vuoden verran kokemuksia rikkaampia. Parhaita niistä ovat juuri onnistuneet konsertit ja niillä yleisölle tuotettu kauneuden kokemus sekä ilo. Kiitos niistä!

Nyt alan siis olemaan toipunut ja saan voimia jälleen omaan käyttöön. On itsellekin mieluisaa nähdä, millainen musiikillinen tulevaisuus edessä on ja mitä se tuo tullessaan. Uusi vuosi saa alkaa rauhassa ja vanhan vuoden ja sitä edellisenkin vuoden kuohut saavat jäädä nyt taakse. Mennään hyvillä mielin tulevaisuuteen ystävät!

Yli vuosi koronakevättä

On jo reilusti yli vuosi siitä, kun viimeksi esiinnyin julkisesti yleisölle. Se tapahtui helmikuussa 2020, johdin Hääkuoroa Aaro Kentalan satavuotisjuhlakonsertissa. Pian sen jälkeen ajoi päälle koronan aalto ja kaikki ihmisiin liittyvä työni taukosi. Päätin pitkän harkinnan jälkeen päättää kymmenvuotisen taiteellisen johtajuuteni Hääkuorossa. Minusta hetki oli sopiva johtajan vaihtamiselle, kun toiminta jokatapauksessa oli keskeytettynä epidemian vuoksi.

Sain taiteen edistämiskeskukselta, taikelta, korona-apurahaa kahteen otteeseen viime vuonna ja niiden turvin tein multi-instrumentalistivideoita Youtube-kanavalleni sekä tein muuta studioon ja tuottamiseen liittyvää työtäni. Videot ovat edelleen tuubissa ja esim tämän kotisivustoni etusivulta näkee suoraan soittolistan kaikista näistä. Taustoja löytyy tämän blogi-osion vuoden 2020 julkaisuistani.

Johanna ja Kari Paavolan kanssa yhteistyö eteni sekä musiikin saralla Johannan sinkkujulkaisujen ja bändin osalta, että Lintu-Paavolan maatilalla renkinä työskentelemisen puolella. Molemmat hommat jatkuvat edelleen. Kävin myös olemassa töissä rakennuksilla Raksaplus -firmalla. Sieltä päädyin lennosta Konservatorion pianonsoiton opettajan sijaiseksi ja kiepahdin raksan kautta turverekan kuskiksi alkuvuodesta 2021. Tämä turvepuolen työ jatkuu sekin tänä kesänä nevahommilla ja rekan ajolla, jos sitä on. On ollut aika surkuhupaisaa seurata julkista keskustelua asiasta, kun jotkut taiteen alan ihmiset ovat ansiokkaasti asettaneet vastakkain kulttuurin ja turvetuotantoalan julkiset tuet. Eipä tarvi ainakaan valita puolta asiassa, kun edustan kumpaakin alaa 😀

Tällä kuluvalla viikolla olemme Karin kanssa tehneet pitkää päivää. En siksi ole ottanut lainkaan hieronta-ajanvarauksia vastaan. Olemme kaataneet massiivisen määrän kotiani ympäröiviä aivan liian isoiksi ehtineitä puita. Saan niistä vuosiksi polttopuuta kodin lämmittämiseen ja loppuu vihdoin se ikuinen risujen keruu ja haravoiminen, joista en niin pidä. On ollut inhottavaa elää sen uhkan kanssa, että kovalla tuulella saattaa puu kaatua talon tai ihmisten päälle. Tämänkin peltikaton olen itse talooni laittanut, niin tiedän kuinka vaivalloinen duuni se oli -on hyvä kaataa nämä puut pois, niin ei joudu uutta kattoa tekemään jälleen.

Musapuolella on ollut hiukan kuivempi kuukausi. Tein sentään yhden nuotinnostyön. Ja Freijan kanssa olemme valmistautuneet etäsessioilla kuun lopussa tapahtuvaan levytykseen, jossa olemme yhtyeenä mukana. Kivaa on sitäkin herkkutyötä joskus päästä maistelemaan.

Tulossa voi olla myös perjantaivideoita, mutta ei nyt vielä ihan hetkeen. Ensin täytyy antaa käsien toipua moottorisahavaivoista. Kevättyöt pelloilla alkaa kelin salliessa ja samoin on laita turvenevatöiden. Ehkä myös Åbergin linjan bussia käyn pätkän ajamassa etelässä, jos koronatilanne sallii ja saan rokotteen ajoissa. Toivotaan parasta, työtönnä ei ole kiva olla.

Kivaa kesän odotusta lukija hyvä, räntää näkyykin satavan isoina hiutaleina. On aika lähteä ulkotöihin!

Pyörät pyörivät

Vuosi 2021 on minun osaltani alkanut aika vaihtelevissa työtehtävissä xD

Olen tehnyt studiossa töitä mm. Johanna Paavolan toisen singlen parissa. Julkaisu lähenee jo, kannattaa seurata tiedotusta. Myös Johannan bändi on ollut koolla ja harjoitellut. Toivottavasti keikkaa vielä joskus tulee!

Musiikkitöitä oli niin ikää Freija-yhtyeellä, joka valmistautuu maaliskuun Kansanmusiikkiliiton kiertueeseen -toteutui se sitten tai ei. Koronarajoitukset sen määräävät. Olemme treenanneet läsnäollen ja etänä.

Hieronnan puolella on ollut hiljaista täällä Kaustisen päässä. Viime viikonloppuna tein kuitenkin kotikäyntireissun useampaan kohteeseen pääkaupunkiseudulla ja Keravalla. Näyttääkin minusta siltä, että hoitotyöni painottuu reissutyöksi. Sen verran enemmän kysyntää tuolla etelän päässä sille työlleni on.

Viimein olen päässyt myös rekan rattiin. Aloitin tällä viikolla turverekan kuljettajana paikallisen yrittäjän autolla ja sitä teen nyt sitten tässä kuumimman sesongin, mikäli kuskia tarvitsevat.

Tämä kuljettajan työ tarkoittaa hierontojen osalta sitä, että varattavissa olevat ajat tulevat hyvin lyhyellä varoitusajalla varattaviksi tuonne hieronnan sivulle. Tämä siksi, koska saan tietää seuraavan päivän ajotöistä vasta edellisenä iltapäivänä 17 jälkeen. Vasta sitten voin avata aikoja kalenteriin. Tätä epävarmuutta kestää nyt hetken. Arvioin tässä vaiheessa, että helmikuun ajan. Kiitän teitä asiakkaitani pitkämielisyydestä ja ymmärryksestä. Joudun toimimaan näin, koska iso osa toimeentulostani on nyt tästä ajamisesta kiinni.

Maaliskuulla sitten yritän pitää taas taiteentekoaikaa, siihen minulla on hiukan koronatukeakin käytettävissä. Ja sehän vain sopii jo siksikin, että Freija tosiaan on 15.-21.3.21 Suomen kansanmusiikkiliiton kiertueella. Keikkoja olisi akselilla Oulu-Seinäjoki-Tampere-Rääkkylä-Helsinki. Toivotaan, että tämä kiertue toteutuu! Pärjäillään ja palaillaan!