Helpotuksen huokaus

Voi veljet, kuinka huojentavaa oli vihdoin tehdä ihan oikea oman alan duuni, eli keikka. Edellinen palkallinen keikka oli ollut vissiin helmikuussa 2020 ja nyt sitten eilen pääsin jälleen esiintymään elävälle yleisölle. Maksavia asiakkaita ravintolaan oli tullut aivan kiitettävä määrä ja esiintyminenkin sujui ihan kohtalaisesti. Tottakai sattui ja tapahtui vaikka mitä, kun oli kyse ohjelmiston ensiesityksestä ja loopperin kanssa temppuilusta. Jäi kuitenkin perusmyönteinen olo. Seuraava esitys tästä ohjelmistosta on varmasti astetta helpompi toteuttaa, kun saa turhat kommellukset vältettyä ja hommaa vähitellen sujuvaksi.

Yleisöpalaute oli varsin kiittävää ja onnellisia kasvoja näkyi pöydissä monia.

Kiitän Musiiki ry:tä ja Ravintola Pelimannia tästä keikkakutsusta. Samalla kiitän korona-aikana minua tukenutta Taiteen Edistämiskeskusta, tuki on ollut elintärkeää ja mahdollistanut tämän uuden ohjelmistoni valmistamisen. Kiitän myös Lintu-Paavolan maatilaa, Raksaplus Ay:tä ja H&J Paavola Oy:tä tähän astisesta yhteistyöstä -olen teiltä saamieni töiden turvin pärjännyt keikattomat/tuettomat ajat hengissä. Sydämellinen kiitos!

Pieni Preludi Päivään

Olin lauantaista keskiviikkoon studiosessiossa Järvenpäässä. Siellä Freija-yhtyeemme osallistui Kulttuurikeskus Verson lastenlevyn tekoon. Olin viimeisen päivän myös ihan vain omana itsenäni studiossa, narulle vetästiin yllättävän monta laulusuoritettanikin vielä. Oli oikein mukavaa käydä tekemässä näitä ihan oikeita töitäkin välillä, kun on pakannut viime aikoina painottumaan työelämäni kaikkeen muuhun kuin musiikkiin.

Keskiviikkona istahdin aamulla ennen studiosession alkua ja muiden muusikoiden saapumista Leonora-salin Steinway&sons -flyygelin ääreen. Se on aina juhlava hetki päästä salaa soittamaan noin upeaa ja laadukasta suurta flyygeliä. Kaikki se sointi ja sävyjen mahdollisuudet, mitä tuollainen maailman huippuluokan soitin kykenee kuuluville antamaan. Se ruokkii luovuutta ja jostain löytyi tällainen pieni, hieman kyynelsilmäinen preludi.

Olihan kontrastia konsanaan ajaa kotiin studiopäivän jälkeen ja tipahtaa tänään torstaina aamusta traktorin rattiin äestämään lautasäkeellä ja keräämään loputonta määrää juurakoita ja kiviä nevapellosta. Korkeintaan pääkaupunkiseudun liikenteessä, etenkin bussilla, kykenee kokemaan samaa kun vähintään viiden metrin välein täytyy pysähtyä, juuri kun on päässyt vauhtiin. Mielenkiintoinen on tuo turvemaa, miten se elää talvella ja miten routa nostaa yhä uutta kiveä kohti maan pintaa.

Ehkä päädyn vielä turvekuskiksikin tässä lähiaikoina, sitä ei tiedä. Voimala ainakin on päällä ja työkaverit jo ajaa tukka putkella. Huomenna perjantaina kuitenkin teen ensin vähän hierontaa ja sitten lennähdän jatkamaan tämänpäiväisiä töitä Lintu-Paavolaan. Muusikko on taas muissa töissä. xD

Nautihan perjantaivideostani. Palataan!

Yli vuosi koronakevättä

On jo reilusti yli vuosi siitä, kun viimeksi esiinnyin julkisesti yleisölle. Se tapahtui helmikuussa 2020, johdin Hääkuoroa Aaro Kentalan satavuotisjuhlakonsertissa. Pian sen jälkeen ajoi päälle koronan aalto ja kaikki ihmisiin liittyvä työni taukosi. Päätin pitkän harkinnan jälkeen päättää kymmenvuotisen taiteellisen johtajuuteni Hääkuorossa. Minusta hetki oli sopiva johtajan vaihtamiselle, kun toiminta jokatapauksessa oli keskeytettynä epidemian vuoksi.

Sain taiteen edistämiskeskukselta, taikelta, korona-apurahaa kahteen otteeseen viime vuonna ja niiden turvin tein multi-instrumentalistivideoita Youtube-kanavalleni sekä tein muuta studioon ja tuottamiseen liittyvää työtäni. Videot ovat edelleen tuubissa ja esim tämän kotisivustoni etusivulta näkee suoraan soittolistan kaikista näistä. Taustoja löytyy tämän blogi-osion vuoden 2020 julkaisuistani.

Johanna ja Kari Paavolan kanssa yhteistyö eteni sekä musiikin saralla Johannan sinkkujulkaisujen ja bändin osalta, että Lintu-Paavolan maatilalla renkinä työskentelemisen puolella. Molemmat hommat jatkuvat edelleen. Kävin myös olemassa töissä rakennuksilla Raksaplus -firmalla. Sieltä päädyin lennosta Konservatorion pianonsoiton opettajan sijaiseksi ja kiepahdin raksan kautta turverekan kuskiksi alkuvuodesta 2021. Tämä turvepuolen työ jatkuu sekin tänä kesänä nevahommilla ja rekan ajolla, jos sitä on. On ollut aika surkuhupaisaa seurata julkista keskustelua asiasta, kun jotkut taiteen alan ihmiset ovat ansiokkaasti asettaneet vastakkain kulttuurin ja turvetuotantoalan julkiset tuet. Eipä tarvi ainakaan valita puolta asiassa, kun edustan kumpaakin alaa 😀

Tällä kuluvalla viikolla olemme Karin kanssa tehneet pitkää päivää. En siksi ole ottanut lainkaan hieronta-ajanvarauksia vastaan. Olemme kaataneet massiivisen määrän kotiani ympäröiviä aivan liian isoiksi ehtineitä puita. Saan niistä vuosiksi polttopuuta kodin lämmittämiseen ja loppuu vihdoin se ikuinen risujen keruu ja haravoiminen, joista en niin pidä. On ollut inhottavaa elää sen uhkan kanssa, että kovalla tuulella saattaa puu kaatua talon tai ihmisten päälle. Tämänkin peltikaton olen itse talooni laittanut, niin tiedän kuinka vaivalloinen duuni se oli -on hyvä kaataa nämä puut pois, niin ei joudu uutta kattoa tekemään jälleen.

Musapuolella on ollut hiukan kuivempi kuukausi. Tein sentään yhden nuotinnostyön. Ja Freijan kanssa olemme valmistautuneet etäsessioilla kuun lopussa tapahtuvaan levytykseen, jossa olemme yhtyeenä mukana. Kivaa on sitäkin herkkutyötä joskus päästä maistelemaan.

Tulossa voi olla myös perjantaivideoita, mutta ei nyt vielä ihan hetkeen. Ensin täytyy antaa käsien toipua moottorisahavaivoista. Kevättyöt pelloilla alkaa kelin salliessa ja samoin on laita turvenevatöiden. Ehkä myös Åbergin linjan bussia käyn pätkän ajamassa etelässä, jos koronatilanne sallii ja saan rokotteen ajoissa. Toivotaan parasta, työtönnä ei ole kiva olla.

Kivaa kesän odotusta lukija hyvä, räntää näkyykin satavan isoina hiutaleina. On aika lähteä ulkotöihin!

Uusi alku

Paljon ehti tapahtumaan touko-kesäkuun aikana. Edellisen perjantaivideon julkaisimme yhdessä Lintu-Paavolan maatilan laulavan emännän, Johannan, kanssa. Sen jälkeen koitti kiireisempi aika, olin heillä siellä maatilalla töissä renkihommissa.

Tein kaikenlaista auttavaa työtä, pääasiassa traktorihommia. Kyntämistä, lietteen levitystä, äestämistä ja jyräämistä. Sekä valtavan määrän kivien ja juurakoiden keruuta pois pellosta käsin näiden traktoritöiden yhteydessä. Viimein juhannuksen jälkeen oli rehunteon aika. Minun työpisteeni sijoittui rehukasan polkijaksi traktorilla. Ensin siilolla ja sitten avoimella kasalla. Kasalle tulevat kuormat levitettiin kaivinkoneella. Siitä olin ihan tavattoman riemuissani, kun pääsin vihdoin toteuttamaan lapsuuden suuren haaveen ja ajoin sitä kaivuria kaksi päivää. Vähän oli aluksi hakemista hallintalaitteiden kanssa, mutta siitä se sitten alkoi auttavasti sujua ja työ tuli tehtyä. Meinasin vallan innostua niin, että alkoi maansiirtotyöt kiinnostaa ihan ammattimielessä.

Nyt kuitenkin olen tässä palannut normaaliin Ajan Musiikin työhön hetkeksi. Hierontoja on ollut hiukan vilkastuvasti ja nyt heinäkuun alusta pääsin Taiteen edistämiskeskuksen 1,5kk kestävälle korona-apurahalle. Perjantaivideoiden tekeminen siis jatkuu apurahan tukemana 🙂

Seuraavan videon biisi onkin osuvasti nimeltään Uusi alku. Sen voi kuunnella pe 10.7.20 alkaen alla olevasta YouTube-osoitteesta. Tervetuloa kuuntelemaan ja kommentoimaan!

Niin minä tahtoisin

Viime perjantaina 29.5.20 sain laittaa Youtubeen hiukan erilaisen perjantaivideon. Videon laulu on oma sävellykseni mummun runoon.

Tänä vuonna kevään bussinajamiset on koronakriisin vuoksi jääneet väliin ja sain tilalle hommia Lintu-Paavolan maatilalta Kaustisen Köyhäjoelta. Siellä emäntänä on Johanna Paavola, joka tänä keväänä on saanut suurempaa suosiota facebookiin laittamillaan videoilla, joissa hän laulaa navetassa lehmien kuunnellessa.

Aiemmin kevään kuluessa olimme Johannan kanssa tuumanneet tehdä yhteistyötä. Häneltä kun oli pyydetty keikkoja ja säestäjälle on niissä tarvetta. Lupasin olla käytettävissä.

Nyt Valio pyysi Johannaa tekemään koulunsa päättäville laulutervehdysvideon. Olin täyttämässä lietekärryn tankkia, kun Johanna tuli ja ehdotti, että tehtäisiin video yhdessä. Minulle se kävi tietenkin. Ajoin pitkän päivän ja illalla joskus yhdentoista korvilla kaivoin kotona työpäivän jälkeen mummun runokirjan esiin. Kirjaimellisesti muutamassa minuutissa syntyi sävel runoon ”Niin minä tahtoisin”. Minua puhutteli tekstin sisältö ja mielestäni se sopi aiheeseen hyvin. Koulunsa päättävä usein nuori ihminen on isojen ratkaisujen edessä. Halusin toivottaa rohkeutta päätösten tekemiseen tämän laulun avulla.

Johanna hyväksyi biisin. Treenasimme parina päivänä ennen peltotöiden alkua ja sitten kuvasimme videon navetassa uteliaiden lehmien kuunnellessa. Video julkaistiin oman tuubini lisäksi Valion sivuilla ja somessa, Lintu-Paavolan maatilan facessa ja instassa.