Tallarin ja Arto Anttilan konsertti Hyvää jatkoa lähetettiin Youtuben kautta suorana. Tästä muodostui myös tallenne, joka on katsottavissa hetken aikaa näin jälkeenkin päin.
Arto Anttila palaa vierailemaan Tallarin riveihin
Kansanmusiikkiyhtye Tallari saa torstaina 11.5. kauden viimeiseen kausikonserttiinsa Pelimannitalolla vieraakseen monipuolisen muusikon, multi-instumentalistin ja lauluntekijän Arto Anttilan. Anttila toimi Tallarin johtajana vuosina 2012–2015.
Konsertin nimi ”Hyvää jatkoa” tulee Anttilan omasta kappaleesta. Omien sävellysten lisäksi illan aikana kuullaan Artolle rakkaita perinnesävelmiä Kaustiselta ja hänen isänsä, mestaripelimanni Teuvo Anttilan sävellyksiä.
Anttila luonnehtii konserttiohjelman yhdistävän lapsena Kaustisella omaksutun pelimannimusiikin monipuoliseen muusikkouteen, joka on hioutunut koulutuksen ja yli 20 vuotta kestäneen ammattiuran myötä. Sävelmät saavat kokoa ja muotoa rikkaasta instrumentaatiosta, ja ne on sovitettu Arton ideoiden pohjalta yhdessä Tallarin kanssa juuri tähän konserttiin sopiviksi.
Arto Anttila aloitti soittajantaipaleensa Kaustisella Näppäreissä ja Ottosissa. Hän on valmistunut musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta ja on toiminut mm. Kaustisen Hääkuoron taiteellisena johtajana ja jo lähes 20 vuotta rakastetun Freija-yhtyeen basistina. Hänen isänsä, vuoden 2017 mestaripelimanni Teuvo Anttila on soittanut mm. viulua Kaustisen pikkupelimanneissa ja bassoa Kaustisen Hääpelimanneissa ja Mosalan pelimanneissa.
Tallari ja Arto Anttila: Hyvää jatkoa.
Torstai 11.5. klo 19. Pelimannitalo, Kaustinen. Liput 15/10 €.
Perjantai 12.5. klo 18. Snellmankoti, Kokkola.
Lisätiedot:
Arto Anttila, 040-5512221
Katri Haukilahti, 040-578 9025
Arto Järvelä, 040-809 1619
Esko Järvelä, 0400-757 7273
Sampo Korva, 050-514 3307
Kesän 2022 kuulumisia
Tahto rakkauden julkaistiin huhtikuussa. Se sai joitakin kuuntelukertoja, mutta vaivannäkö markkinoinnissa ei tällä kertaa tuottanut tulosta. Ehkä tällaisen itse julkaisevan pienen artistin tuotos hautautuu suurempiin virtoihin. Hyvää musiikkia julkaistaan nykyään paljon.
Freijalla on ollut tänä kesänä yksi keikka. Toinen on tulossa elokuun lopussa, Kokemäellä. Meillä oli kyllä heinäkuun keikan jälkeen parin päivän treenisessio, jossa tehtiin uuttakin musiikkia. Se tuntui minusta taivaalliselta. Kaikki jäsenet olivat läsnä ja kyllä korona-ajan etätyöskentelyyn verrattuna aito keskittynyt läsnäolo on vaan jotain todella paljon parempaa.
Pian edellisen jälkeen oli vuoro käydä Siilifolkissa Siilinjärvellä. Tallari oli poikkeuksellisesti pyytänyt minua mukaan esiintymään, kun yhtye teki konsertin laulaja-taiteilija Anne Mattilan kanssa. Olin otettu tästä kutsusta ja valmistauduin ennakkoon huolellisesti. Tuntui melkein epätodelliselta ja kummalliselta soittaa aivan oikeasti työkseen pääinstrumenttiani kontrabassoa. Vuosien jälkeen eka oikea ammattimainen tehtävä pääinstrumentilla. Oli helppoa, mukavaa ja ihanaa. Tallari on huippuammattilaisbändi ja Anne Mattila on upea ja osaava artisti. Yleisö tykkäsi, teltta oli täynnä ja tunnelma tiivis.
Kaustisen juhlat järjestettiin tänä vuonna tavallisesti. Olin mukana lavoilla n. 10 esiintymisen verran. Kaustisen juhlien periaate nykyään on, että pelimanniksi ilmoittautunut ryhmä tekee kolme keikkaa tienatakseen pelimannikorttinsa, eli sisäänpääsylippunsa juhlille. Tänä vuonna kuuluin kolmeen tällaiseen ryhmään: Johanna Paavolan bändiin, Anttilan pelimanneihin ja Kirkonkylän pelimanneihin. Näiden lisäksi oli vielä Timo Valon sävellyskonsertti, jossa soitin tenorisaksofonia.
Uskon, että näillä tienasin pelimannikorttini. Tuntui, että ammattimuusikkona oisi voinut tienata jopa palkkaakin. Jokaiseen keikkaan annoin kuitenkin saman panoksen kuin keikkoihin aina. Jos esiintyy, on se tehtävä koko osaamisellaan ja sydämellään. Huonosti ei voi lähteä esiintymään, aina pitää valmistautua. Semmoinen ammatillinen moraali minulla on. Huonosti tehty keikka on huonoa mainosta. Hyvä keikka voi joskus poikia uuden keikan. Toivottavasti Kaustisen juhlillakin pääsen jälleen luokitelluksi ihan oikeaksi ammattilaiseksi esiintyjäksi ja saan tekemästäni työstä palkkaa kuten kuuluu. Tämän vuotisella järjestelyllä kun tulee itseasiassa menettäneeksi kaksi palkkaa. Keikka tehdään ilmaiseksi ja sitä varten ollaan pois vielä jostain toisesta työstä.
Kaustisen vestifaalien päätösjumiksen jälkeen oli vielä yksi tilaisuus. Kaustisen pelimanniyhdistys järjestää kulttuurirahaston tuella konsertteja Kaustisen historiallisissa pihapiireissä ”Kaustisen kulttuuripihat” -otsikolla. Minulle oli annettu tehtäväksi koota musiikit Alikentalan talon pihakonserttiin. Sateen vuoksi konsertti pidettiin viereisessä kirkossa. Olin päättänyt, että tässä festivaalirypistyksen jälkeisessä tilaisuudessa on hyvä musiikkien olla yhteissoittoa ja näin myös tehtiin. Joku oli seuravalla viikolla laittanut Perhonjokilaakso-lehteen aivan kiitoksetkin tekstaripalstalle. Se lämmitti mieltä.
Erityisesti mieleeni jäi spontaani hetki, kun ihmiset olivat vielä kirkon pihalla kirkkokahvilla ja heidät haluttiin houkutella takaisin kirkkoon, jotta konsertti pääsee alkamaan. Järvelän kylän mimmit päättivät, että menhän portaille soittahan Puhkion Eliaksen marssia. Ja he pyysivät minut mukaan sinne! Siinä hötäkässä taisin jopa kysyä, että ”mitä minä siellä teen” ja vastaus oli että ”soitat viulua niinkuin me muutkin”. Eivät varmasti arvanneet, miten paljon minulle merkitsi tulla hetken verran yhdeksi niistä ”oikeista viulisteista”, joksika en koskaan päässyt, kun urani polku nuorena meni toisin ja päädyin pianistiksi ja basistiksi. Oon sitä viulua kuitenkin aina soittanut, nii olin tosi tosi otettu tästä hetkestä. Ellun marssi soi komiasti ja olin yksi sen soittajista ilman mitään mutta-lauseita tai epäilyksiä. Hetken kuuluin mukaan ja olin siitä otettu.
Nyt työstän kotistudiossa seuraavaa singlejulkaisua. Pohjat ja ehkä lopullinen lauluraitakin on jo äänitettynä ja julkaisu tulee tapahtumaan syksyn pimetessä. Tiedotan tästä enemmän kyllä, mutta onpa kiva saada tälle vuodelle vielä toinenkin single ulos. Tiedä vaikka tahdin saisi pysymäänkin hetken puolivuosittaisessa julkaisemisessa 😉
Myös hierontapöydällä on ollut jälleen vilkkaampaa. Asiakkaat ovat löytäneet takaisin. Se on nastaa, koska turvetöitä ei tänä kesänä olekaan ollut uumoiltua määrää. Todennäköisesti sää on tuottanut hankaluuksia. Heinäkuussa en ole ollut niissä töissä ollenkaan.
Kuljetuspuolellakin on ilmassa uusia tuulia. Kyllä taidan näiden kaikkien hommien yhdistelmällä pysyä hengissä. Jos vielä soittopuoli virkistyisi ja uusia keikkamahdollisuuksia löytyisi, niin eihän tässä varsinaisesti hätää olekaan.
Myyn itseäni muuten esiintyjäksi mm. tori-palvelussa. Tarjolla on Viulupelimanni perinteisellä kaustislaisella pelimannimusiikkiohjelmistolla sekä Trubaduuri, laulaja-kitaristi cover-ohjelmistolla. Toki ujutan mukaan myös näitä uusimpia omia tuotoksia mahdollisuuksien mukaan. Myös häihin, hautajaisiin ja juhliin tarjoan itseäni laulajaksi. Toivottavasti joku tarvitsee.
Parannusta saksofonin soundiin
Olen hankkinut uuden suukappaleen tenorisaksofoniin. Sen on valmistanut Kirill Poudavov Venäjällä. Esikuvina tuotteelle ovat amerikkalaisen Dukoffin ja niitä parannelleen Zimberoffin klassikkosuukappaleet. Hienoa jälkeä on Kirill tehnyt 3d-tulostamalla ja käsin viimeistelemällä.
Eilen turvevoimala vikaantui ja ajot keskeytyivät. Sain soittaa ensimmäisen kokonaisen päivän pitkään aikaan ja tutustua tähän uutukaiseen. Alla näyte, missä soundini menee tässä vaiheessa. Olen umpirakastunut, tämä on mahtavaa!
Tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi
Tässä vuodenvaihteen aikaan oon ajanu paljon rekkaa ja hyvin vähän ehtiny tehdä muuta. Jokunen hieronta on sopinut kalenteriin ja sama jatkuu niin kauan kuin ajo täyttää päivät. Kevättä kohti se loppunee aika varmasti, kun lämmitystarve vähenee ja turvetta palaa vähemmän.
Oon kokenu tarvetta tulla kuulluksi ja nähdyksi muusikkona. Se kuitenkin on henkisesti se mun pääammatti edelleen -valitettavasti korona ja bändien tilanne on toimeentulon siitä ammatista vaan kokonaan syönyt ja siksi pakko tehdä muita töitä.
Oon päätynyt julkaisemaan pikaisia videoita. Niissä toivon kuuluvan musiikillista sisältöä, vaikka virheettömiä suorituksia ne eivät todellakaan ole. Toivon, että viesti tavoittaa matalan laadun takaakin. Paremman toivossa eletään päivä kerrallaan puurtaen.
Jospa näistä sais jotain kuvaa mun potentiaalista, toivon niin.
Perjantaivideona ote 8.10.21 P-klubilta
Tällä kertaa julkaisen toissaperjantaisen soolokeikan äänityksestä kappaleen Kevyt Harmattan. Näitä keikkaäänityksiä kun itse kuuntelen, havaitsen kyllä niin paljon yhtä sun toista musiikillista tapahtumaa. Paikoitellen ihan virheitä ja asioita, jotka meni ihan toisin kuin olin aikonut. Mutta se oli ihan okei ensiesitys näistä videoprojektin biiseistä. Tältä pohjalta on hedelmällistä kehittää esitystä vähemmän voimia kuluttavaksi ja yleisölle enemmän antoisaksi.
Viime viikko oltiin Freijan kans kiertueella. Sekin oli tosi nastaa. Alku oli vähän tahmeaa, kun oli todellakin 1,5 vuotta siitä edellisestä yhteissoitosta bändillä. Viikon mittaan asiat lämpenivät ja palautuivat. Nyt bändi olis aivan iskussa -keikkaa vain ei ole tiedossa juuri lainkaan. Yksi yksityistilaisuus joulukuussa. Ja kuuluvat olevan yhtyetoverit sen verran kiireisiä kukin tahollaan, että enempää ei oikein tähän syksyyn sovikaan. Täytyy siis itse jatkaa muiden kuvioiden kehittelyä, että jostain sitä leipääkin sitten jatkossakin riittäisi. Pientä pähkinää purtavaksi riittää siis eespäinkin.
Tässä video, olkaa hyvät.
Musiiki ry:n P-klubi 8.10.2021 klo 22, Ravintola Pelimanni, Kaustinen
Tervetuloa elävä musiikki: P-Klubilla Arto Anttila!
Kyllä, se on totta – Kaikenlaisen musiikin yhdistys Musiiki ry:n P-Klubi avaa syksyn ohjelmansa tulevana perjantaina – vihdoinkin! Ja mikä ilo onkaan saada kuulla, nähdä ja kokea kaustislainen monitaituri, muusikko, laulaja ja säveltäjä Arto Anttila illan vieraana!
Arton pääinstrumentit ovat kontrabasso ja piano. Eikä siinä suinkaan kaikki. Anttila on ollut koko ikänsä kiinnostunut useista eri soittimista. Niitä tullaan kuulemaan myös tässä konsertissa. Instrumenttiarsenaali on varsin kunnioitettava; basson ja pianon lisäksi Arton käsissä taipuu kauniiseen sointiin niin viulu ja saksofonit kuin erilaiset kielisoittimetkin.
Korona-aika katkaisi Artonkin kohdalla keikat, kuin myös hänelle tärkeän muusikkouden toteuttamismuodon, yhteissoiton. Arto käänsi kuitenkin vallitsevan tilanteen haasteeksi. ”Säveltelin ja opettelin tekemään monikuvavideota. Äänitin ja kuvasin itseäni soittamassa montaa eri soitinta yksi kerrallaan ja koostin niistä ’yhden miehen bändin’.”
Tämä epätavallinen aika vei Arton töihin maatilalle, rakennustöihin, turverekan rattiin. Mutta mikään ei saanut sammutettua Arton sielun ja sydämen paloa musiikin tekemiseen – uusia sävellyksiä syntyi. Niitä pääsemme nyt mekin kuulemaan! ”Toivottavasti pystyn viihdyttämään ja koskettamaan P-klubin yleisöä musiikillani. Uusien biisien joukossa kuullaan myös jotain aiempaa tuotantoa ja jotain kokonaisuuteen sopivaa lainattuakin. Ohjelmassa värien kirjoa on kansanmusiikin poljennosta jazzin maalaileviin sävyihin.”
Teidät kaikki on kutsuttu! Tervetuloa P-klubille! Eläköön elävä musiikki!
Ravintola Pelimanni, Kaustinen, perjantaina 8.10. klo 22.00, liput 7 € Järjestää Kaikenlaisen musiikin yhdistys Musiiki ry. & Ravintola Pelimanni
(Teksti: Marianne Oivo, Musiiki ry:n tiedote)
Hikisen miehen humppa
Tässä on nyt ollut vähän kaikenlaista hikistä hommaa itellä ja muilla. Lämmin keli sopii hyvin ulkona työskentelemiseen ja liikunnan harrastamiseen, mutta siitä seuraa kyllä aivan välttämättömästi hiki pintaan. Ja sehän on varsinkin painon pudotusta ja kunnon kohoamista tavoitteleville aivan paikallaan. Hyvä merkki siitä, että kuormitusta on.
Tämän perjantain video on kunnianosoitus hiestä märille ihmisille; oli se sitten työstä tai harrastuksesta johtuvaa.
Iloa viikonloppuun kaikille!
Melkutus
Tämän viikon perjantaivideo tulee vasta illalla. Syynä tähän on se, että olen tehnyt tällä viikolla jo hieman muita töitä, koska tämä video on Taiteen edistämiskeskukselta saamani Korona-apurahapätkän viimeinen perjantaivideo, kausi päättyy huomenna ja senkin jälkeen täytyy tulla jollain toimeen.
Näitä videoita on ollut oikein hauska tehdä. Olen oppinut melkoisen paljon ja kehittynyt uusien ohjelmistojeni käytössä runsaasti. Oppimista on vielä jäljellä ja intoa perjantaivideoiden tekoon samoin. Toivotaan, että löydän riittävästi aikaa näiden jatkamiseen!
Melkutus on karjalainen tanssi. Tässä biisissä soi kalevalainen runolaulu ja omasta päästäni peräisin olevat soitteet. Yhdistin tässäkin uutta aluevaltaustani edm:n tekemistä ja perinneosaamistani niinkuin nyt raksatöiltä, rehunteolta ja saabin ehostamiselta ennätin.
Toivottavasti musani menee jalan alle ja tanssittaa!!
Valssi jälkipolville
Perjantaina viikko sitten alkoi nurmikkoa leikatessa soida päässä tämä valssi. Oli sitten ihan pakko keskeyttää ajo hetkeksi ja käydä laulamassa muistiin, ettei aihe unohdu.
Ajattelin, että tämä sopisi hyvin soitettavaksi kontrabassolla jousella. Sehän on ikäänkuin pääinstrumenttini, pisimmälle sillä olen klassista opiskellut. Keikkoja vaan en nyt enää vuosiin ole tehnyt kontrabassolla. Kätevämmin roudattavat sähköbassot ja bassokitarat ovat korvanneet sen lähes täysin keikkakäytössäni. Kontran kanssa minulle tahtoo tulla selkävaivoja, niin olen tainnut sitä senkin takia vältellä.
Tavallaan vähäisen soittomäärän kyllä kuulee tästäkin otoksesta tietynlaisena ruosteisuutena. Haluan sen silti julkaista, koska biisi on mielestäni kiva.
Työtäni on tämänkin videon teossa tukenut Taiteen edistämiskeskus 1,5kk kestävällä korona-apurahalla. Kiitos siitä!