Perjantaivideona ote 8.10.21 P-klubilta

Tällä kertaa julkaisen toissaperjantaisen soolokeikan äänityksestä kappaleen Kevyt Harmattan. Näitä keikkaäänityksiä kun itse kuuntelen, havaitsen kyllä niin paljon yhtä sun toista musiikillista tapahtumaa. Paikoitellen ihan virheitä ja asioita, jotka meni ihan toisin kuin olin aikonut. Mutta se oli ihan okei ensiesitys näistä videoprojektin biiseistä. Tältä pohjalta on hedelmällistä kehittää esitystä vähemmän voimia kuluttavaksi ja yleisölle enemmän antoisaksi.

Viime viikko oltiin Freijan kans kiertueella. Sekin oli tosi nastaa. Alku oli vähän tahmeaa, kun oli todellakin 1,5 vuotta siitä edellisestä yhteissoitosta bändillä. Viikon mittaan asiat lämpenivät ja palautuivat. Nyt bändi olis aivan iskussa -keikkaa vain ei ole tiedossa juuri lainkaan. Yksi yksityistilaisuus joulukuussa. Ja kuuluvat olevan yhtyetoverit sen verran kiireisiä kukin tahollaan, että enempää ei oikein tähän syksyyn sovikaan. Täytyy siis itse jatkaa muiden kuvioiden kehittelyä, että jostain sitä leipääkin sitten jatkossakin riittäisi. Pientä pähkinää purtavaksi riittää siis eespäinkin.

Tässä video, olkaa hyvät.

Musiiki ry:n P-klubi 8.10.2021 klo 22, Ravintola Pelimanni, Kaustinen


Tervetuloa elävä musiikki: P-Klubilla Arto Anttila!

Kyllä, se on totta – Kaikenlaisen musiikin yhdistys Musiiki ry:n P-Klubi avaa syksyn ohjelmansa tulevana perjantaina – vihdoinkin! Ja mikä ilo onkaan saada kuulla, nähdä ja kokea kaustislainen monitaituri, muusikko, laulaja ja säveltäjä Arto Anttila illan vieraana!

Arton pääinstrumentit ovat kontrabasso ja piano. Eikä siinä suinkaan kaikki. Anttila on ollut koko ikänsä kiinnostunut useista eri soittimista. Niitä tullaan kuulemaan myös tässä konsertissa. Instrumenttiarsenaali on varsin kunnioitettava; basson ja pianon lisäksi Arton käsissä taipuu kauniiseen sointiin niin viulu ja saksofonit kuin erilaiset kielisoittimetkin.

Korona-aika katkaisi Artonkin kohdalla keikat, kuin myös hänelle tärkeän muusikkouden toteuttamismuodon, yhteissoiton. Arto käänsi kuitenkin vallitsevan tilanteen haasteeksi. ”Säveltelin ja opettelin tekemään monikuvavideota. Äänitin ja kuvasin itseäni soittamassa montaa eri soitinta yksi kerrallaan ja koostin niistä ’yhden miehen bändin’.”

Tämä epätavallinen aika vei Arton töihin maatilalle, rakennustöihin, turverekan rattiin. Mutta mikään ei saanut sammutettua Arton sielun ja sydämen paloa musiikin tekemiseen – uusia sävellyksiä syntyi. Niitä pääsemme nyt mekin kuulemaan! ”Toivottavasti pystyn viihdyttämään ja koskettamaan P-klubin yleisöä musiikillani. Uusien biisien joukossa kuullaan myös jotain aiempaa tuotantoa ja jotain kokonaisuuteen sopivaa lainattuakin. Ohjelmassa värien kirjoa on kansanmusiikin poljennosta jazzin maalaileviin sävyihin.”

Teidät kaikki on kutsuttu! Tervetuloa P-klubille! Eläköön elävä musiikki!

Ravintola Pelimanni, Kaustinen, perjantaina 8.10. klo 22.00, liput 7 € Järjestää Kaikenlaisen musiikin yhdistys Musiiki ry. & Ravintola Pelimanni

(Teksti: Marianne Oivo, Musiiki ry:n tiedote)

Hikisen miehen humppa

Tässä on nyt ollut vähän kaikenlaista hikistä hommaa itellä ja muilla. Lämmin keli sopii hyvin ulkona työskentelemiseen ja liikunnan harrastamiseen, mutta siitä seuraa kyllä aivan välttämättömästi hiki pintaan. Ja sehän on varsinkin painon pudotusta ja kunnon kohoamista tavoitteleville aivan paikallaan. Hyvä merkki siitä, että kuormitusta on.

Tämän perjantain video on kunnianosoitus hiestä märille ihmisille; oli se sitten työstä tai harrastuksesta johtuvaa.

Iloa viikonloppuun kaikille!

Melkutus

Tämän viikon perjantaivideo tulee vasta illalla. Syynä tähän on se, että olen tehnyt tällä viikolla jo hieman muita töitä, koska tämä video on Taiteen edistämiskeskukselta saamani Korona-apurahapätkän viimeinen perjantaivideo, kausi päättyy huomenna ja senkin jälkeen täytyy tulla jollain toimeen.

Näitä videoita on ollut oikein hauska tehdä. Olen oppinut melkoisen paljon ja kehittynyt uusien ohjelmistojeni käytössä runsaasti. Oppimista on vielä jäljellä ja intoa perjantaivideoiden tekoon samoin. Toivotaan, että löydän riittävästi aikaa näiden jatkamiseen!

Melkutus on karjalainen tanssi. Tässä biisissä soi kalevalainen runolaulu ja omasta päästäni peräisin olevat soitteet. Yhdistin tässäkin uutta aluevaltaustani edm:n tekemistä ja perinneosaamistani niinkuin nyt raksatöiltä, rehunteolta ja saabin ehostamiselta ennätin.

Toivottavasti musani menee jalan alle ja tanssittaa!!

Valssi jälkipolville

Perjantaina viikko sitten alkoi nurmikkoa leikatessa soida päässä tämä valssi. Oli sitten ihan pakko keskeyttää ajo hetkeksi ja käydä laulamassa muistiin, ettei aihe unohdu.

Ajattelin, että tämä sopisi hyvin soitettavaksi kontrabassolla jousella. Sehän on ikäänkuin pääinstrumenttini, pisimmälle sillä olen klassista opiskellut. Keikkoja vaan en nyt enää vuosiin ole tehnyt kontrabassolla. Kätevämmin roudattavat sähköbassot ja bassokitarat ovat korvanneet sen lähes täysin keikkakäytössäni. Kontran kanssa minulle tahtoo tulla selkävaivoja, niin olen tainnut sitä senkin takia vältellä.

Tavallaan vähäisen soittomäärän kyllä kuulee tästäkin otoksesta tietynlaisena ruosteisuutena. Haluan sen silti julkaista, koska biisi on mielestäni kiva.

Työtäni on tämänkin videon teossa tukenut Taiteen edistämiskeskus 1,5kk kestävällä korona-apurahalla. Kiitos siitä!

Pohjoinen sottiisi

Tällä kertaa perjantaivideon musiikkina on Pohjoinen sottiisi. Alunperin biisi syntyi rallattamalla jossain reissun päällä taskutallentimeen. Rallatus oli lopulta jotenkin niin mieluinen tapa, että päätin perustaa tällä kertaa koko sovituksen sen pohjalle ja tukea muilla instrumenteilla sitä.

Toivottavasti pieni sottiisini ilahduttaa. Itse olen ilahtunut, kun saan näitä tehdä. Varsinkin nyt heinä-elokuussa, kun Taiteen edistämiskeskus tukee työtäni korona-apurahalla. Kiitos paljon!

Uusi alku

Paljon ehti tapahtumaan touko-kesäkuun aikana. Edellisen perjantaivideon julkaisimme yhdessä Lintu-Paavolan maatilan laulavan emännän, Johannan, kanssa. Sen jälkeen koitti kiireisempi aika, olin heillä siellä maatilalla töissä renkihommissa.

Tein kaikenlaista auttavaa työtä, pääasiassa traktorihommia. Kyntämistä, lietteen levitystä, äestämistä ja jyräämistä. Sekä valtavan määrän kivien ja juurakoiden keruuta pois pellosta käsin näiden traktoritöiden yhteydessä. Viimein juhannuksen jälkeen oli rehunteon aika. Minun työpisteeni sijoittui rehukasan polkijaksi traktorilla. Ensin siilolla ja sitten avoimella kasalla. Kasalle tulevat kuormat levitettiin kaivinkoneella. Siitä olin ihan tavattoman riemuissani, kun pääsin vihdoin toteuttamaan lapsuuden suuren haaveen ja ajoin sitä kaivuria kaksi päivää. Vähän oli aluksi hakemista hallintalaitteiden kanssa, mutta siitä se sitten alkoi auttavasti sujua ja työ tuli tehtyä. Meinasin vallan innostua niin, että alkoi maansiirtotyöt kiinnostaa ihan ammattimielessä.

Nyt kuitenkin olen tässä palannut normaaliin Ajan Musiikin työhön hetkeksi. Hierontoja on ollut hiukan vilkastuvasti ja nyt heinäkuun alusta pääsin Taiteen edistämiskeskuksen 1,5kk kestävälle korona-apurahalle. Perjantaivideoiden tekeminen siis jatkuu apurahan tukemana 🙂

Seuraavan videon biisi onkin osuvasti nimeltään Uusi alku. Sen voi kuunnella pe 10.7.20 alkaen alla olevasta YouTube-osoitteesta. Tervetuloa kuuntelemaan ja kommentoimaan!

Haikeat jäähyväiset

Tämän viikon perjantaivideo on nimeltään Haikeat jäähyväiset. Mielessä oli surumielisiä tunteita. Tämä biisi syntyi äitienpäivänä melko lyhyessä hetkessä, pian sen jälkeen kun olin saanut kerrottua Kaustisen Hääkuorolle luopuvani kuoron taiteellisen johtajan tehtävistä.

Luopumiseen liittyy useimmiten surua ja kaihoisaa taakse jääneen yhteisen hyvän ajan muistelua, mutta myös vanhasta vapautumista sekä arvoituksellisiakin uuden edessä olemisen raikkaita tuulahduksia. Tämä on elämää minulle juuri nyt.

Perjantaivideoon alta:

Kaihomieli yksin

Eilisen perjantaivideoon valikoitui hieman vanhempi sävellykseni. ”Kaihomieli yksin” on sävelletty alunperin vuonna 2001 Itä-Helsigin musiikkiperuskoulun kontrabasistien ryhmäopetukseen. Kappale kyllä syntyi inspiraatiosta ja aidosta tunteesta, muisaakseni legendaarisen Sibelius-Akatemian Pitäjänmäen toimipisteen treenikopissa. Ehkä se aitouden vuoksi juuri nytkin soittaa jotain sisimmäisyyksien kelloa.

Huomasin, että tähänastisissa perjantaivideoissa ei ollutkaan vielä niinsanottua pääinstrumenttiani kontrabassoa esiintynyt lainkaan. Siksikin oli kiva laittaa jotain aiheeseen liittyvää tähän yhteyteen.

Kolme muuta bassoa videolla ovat olleet työvälineinä eri yhtyeissä. Akustinen bassokitara oli ensisijaisesti Elisa Laiho Acoustic Flow -soittimeni silloin kun sen hankin, muistaakseni 2007. Fender Jazz Bass tuli kuvaan jo ennen sitä, Jussi Paalasen bändikuvioissa basistina soittaessani. Sen jälkeen se on ollut pääasiassa Syntax Flynn -bändisoittimeni ja studiosessioinstrumentti. Vanhin videon soittimista on kuitenkin Cort steinberger-basso, jonka sain yläasteikäisenä kummisedältä joululahjaksi. Se olikin ollut minulla lainassa ensin varmaan vuoden sedän soitinkaupasta… Olin tämän basson jo kertaalleen fenderin tieltä myynyt ystävälleni, mutta aloin sitä muutama vuosi sitten kaipailla takaisin ja onneksi sain ostaa sen samaan hintaan. Viime syksynä poistatin soittimesta nauhat ja asensin nykyaikaiset mikrofonit. Tällä soitan nykyään pääasiassa Freijassa.

Käyhän kuuntelemassa bassomusiikkia 🙂 Suosittelen kuulokkeiden käyttöä, matalat taajuudet pääsevät siten paremmin oikeuksiinsa.

Vapun perjantaivideo, toteutukseltaan kevyt, sisällöltään painava

Edellisessä blogipostauksessa jo avasinkin tilannetta. Läksin toteuttamaan tämän vappupäivän videon vähän eri tavalla.

Itse sävellys on syntynyt jossain Pohjois-Lapissa. Vesisade rummutti retkeily-hiacen kattoa, tuuli puhisi. Soitin sansulaa ja lauloin muistiin.

Nyt äänitin videolle tavoitellen alkuperäisen muistiinpanoni tunnetilaa. Mielestäni saavutinkin sen kohtuullisesti; lauluotto on se ihan ensimmäinen tätä varten yrittämäni. Tottakai luonnollisuus kuuluu ja on vireongelmia sun muita epätäydellisyyksiä, mutta fiilis ratkaisee näissä perjantaivideoissa kriteeristössäni kliinistä virheettömyyttä enemmän.

Tässä olkaa hyvät: